Sorsametsällä Hanhimaalla

KITTILÄN HANHIMAA.

Tällä viikolla olin mukana tavanomaisista retkistäni paljonkin poikkeavalla ekskursiolla.

Syksyn sorsastuskausi alkoi tiistaina ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni mukaan metsälle; sivustaseuraajan roolissa tietysti, koska metsästyskorttia ja aseenkantolupaa minulla ei luonnollisestikaan ole.

Pysyttelin sopivan etäisyyden päässä yrittäen olla mahdollisimman hiljaa. Tarkkailin tilanteita hengitystä pidätellen ja välillä muistin napata muutaman valokuvankin.

Read More

Ruoppakönkäällä isojen päätösten äärellä

PALLAS-YLLÄSTUNTURIN KANSALLISPUISTON RUOPPAKÖNGÄS.

Kävin Ruoppakönkäällä nyt toistamiseen kuukauden sisään. Tämä retkikohde on onneksi niin lähellä Leviä, että uusintareissu ei haitannut yhtään. Päinvastoin. Toisella kerralla löytyi paljon uutta nähtävää ja uskaltauduin myös pulahdukselle Pahikkojärveen.

Toinen retkikerta sattui lisäksi sopivaan hetkeen, sillä se rauhoitteli jälleen levottomaksi yltynyttä mieltäni. Kaikesta kiireettömyydestä ja hitaammasta elämänrytmistä huolimatta Lapissa asuessa ei voi välttyä yllättäviltä käänteiltä.

Eräs poltteleva päätös ei jätä mieltäni rauhaan hetkeksikään.

Pitäisikö muuttaa Kilpisjärvelle?

Read More

Sadonkorjuuta ja erilainen virtausviikonloppu

KITTILÄN SEUDUN LUONTOA ELOKUUSSA.

Lapissa tuntuu luonnolliselta rytmittää elämää vuodenaikojen tahtiin. Kesän taukoamattomassa valoisuudessa varastin roppakaupalla tunteja yöunistani ja pian pääsen maksamaan univelkani takaisin.

Nukkumisen lisäksi aion pimeinä syysiltoina parkkeerata sohvan nurkkaan viltin alle lukemaan Lapin historiasta kertovia kirjoja ja hörppiä kuivatuista villiyrteistä haudutettua teetä.

Kävin viime viikonloppuna keräämässä kimpullisen siankärsämöitä, joiden kukkia kuivatin juuri näiden kuvailemieni syysiltojen varalle. En ole vielä ehtinyt hankkia teepannua, jossa kuivaamiani yrttejä hauduttaisin, mutta tuoksusta päätellen siankärsämötee tulee olemaan kovinkin kirpsakkaa.

Read More

Lapinkuumeilua yöttömässä yössä Otsamotunturin laella

OTSAMOTUNTURI INARISSA.

Edelleen kuulee puhuttavan lapinhulluudesta ja lapinkuumeesta; käsitteistä, jotka syntyivät jo 1960-luvulla Lapin matkailun kasvaessa massaturismin mittoihin.

Osa meistä lapinkävijöistä lumoutuu pohjoisesta keskivertoa enemmän, mutta me harvemmin osaamme järkiperustein lumoutumistamme selittää, joten alamme jäsentää sitä lapinkuumeella. Samaistumme tarinoihin lapinhulluudesta, josta tulee vähitellen osa identiteettiämme.

Lapinkuume on siitä kavala tauti, että se tarttuu helposti suvun sisällä sukupolvelta toiselle. Tuskin minustakaan olisi lapinhullua tullut, ellemme olisi käyneet isovanhempien ja perheen kanssa jo pienestä pitäen hiihtolomilla Lapin tunturikeskuksissa Ylläksellä, Levillä ja Saariselällä. Lapinkuumeeni sai siis alkunsa tuntureita ylittäviltä hiihtoladuilta, latukahviloiden munkeista ja kelohonkaisten lomamökkien tunnelmasta. Kotimatkalla autossa syvällä sisälläni muljahti joka kerta, kun tietoisuuteeni iski se tosiasia, että seuraavan kerran pääsisin Lappiin vasta vuoden päästä.

Lapinkuume nousee jokaiselle lapinhullulle eri ärsykkeistä, ja kuumeilun aste myös muuttuu elämän mukana. Aikuisiällä lapinhulluuttani ovat ylläpitäneet hiihtolatujen lisäksi napapiirin pohjoispuolelle suuntautuneet vaellusreissut. Ja nyt kun saan kokea Lappia joka päivä, kuumeiluni aste on muuntumassa hiljalleen hullaantumisvaiheesta arkisempaan syvään kiintymykseen.

Read More

Tunturi-Lapin pulahduspaikkoja ja Lappi-kuplia

TUNTURI-LAPIN PULAHDUSPAIKKOJA.

Lapissa helle on jatkunut jo kokonaisen viikon, mikä on minulle tarkoittanut retkeilytaukoa, sillä helteessä hikoilu vie metsäretkistä nautinnon. Retkeilyn sijaan olen käynyt viilentävillä pulahduksilla Levijärvellä ja Kittilän kirkonkylän uimarannalla Ounasjoen varressa.

Tarkoitus oli lisäksi piipahtaa lähiseudun lähdepohjaisilla lammilla, koska kuumuudesta huolimatta niiden vedet pysyvät virkistävän vilpoisina. Mutta tottahan toki molemmat automme hyytyivät juuri pahimpina hellepäivinä ja nyt on tyydyttävä suihkun raikkaaseen veteen.

Ulkona ja sisällä kotona on niin kuuma, että jopa kirjojen lukeminen hikoiluttaa; kovakantisen piteleminen ja sivujen kääntäminen on yllättävän hiostavaa puuhaa. Äänikirjoja en vieläkään osaa kuunnella, mutta podcastit sopivat mainiosti näihin keleihin. Auta Antti! -podcastin bingelisteningin jälkeen aloitin kuuntelemaan Liisa Lapin Ihmemaassa -podcastia, jossa toimittaja Liisa Kuittinen haastattelee muita Lapissa asuvia ihmisiä – täydellistä raaka-ainetta rakenteilla olevalle Lappi-kuplalleni.

Vain vajaa kuukausi sitten uskottelin itselleni, ettei minulla ole aikomustakaan jälleen kuplautua. Etten aio tehdä siirtymää pääkaupunkiseudun kuplasta Lappi-kuplaan. Mutta kas kummaa, täällä sitä nyt ollaan tietoisesti, tyytyväisenä ja täysillä Lappi-kuplassa, jonka seinämät paksuuntuvat päivä päivältä.

Read More