Tiet erkanevat Kalkinpolttajanpolulla

SIPOONKORVEN KANSALLISPUISTON KALKINPOLTTAJANPOLKU.

Nimestään huolimatta Sipoonkorpi on yksi harvoista kansallispuistoistamme, jossa kaupunki hengittelee edelleen vahvasti niskassa. Kalkinpolttajanpolulla pääsee hetkeksi pois ihmisvilinästä ja hälinästä, vaikka reitti ei suljekaan täysin metsän syleilyyn. Rengasreitti kulkee osittain autotien reunaa ja korkeimmalta kalliolta avautuvaa maisemaa turmelee harmaa kerrostalokompleksi. Sipoonkorpea voisi kuvailla kaupunkilaisten korveksi.

Honka.jpg

Pitkän parisuhteen päättymisen jälkeen olen vaihtanut maisemaa pääkaupunkiseudulta varsinaiseen korpikaupunkiin eli Rovaniemelle. Eron jälkeen olen tehnyt myös monia muita asioita, jotka ovat auttaneet toipumisessa ja eteenpäin jatkamisessa.

Aluksi puhuin ja avauduin lähipiirille, koska minulla oli valtava tarve päästää kaikki ulos. Ääneen sanotut sanat toivat päänsisäiseen kaaokseen selkeyttä. Puhuin myös itselleni, koiralleni ja varmasti myös unissani. Puhuminen ja läheisten ihmisten tuki auttoivat yli alkushokin ja hämmennyksen.

Puhumisen jälkeen hiljenin. Vetäydyin omiin oloihini ja hiljenin. En kokenut enää tarvetta sanoittaa tunteitani ääneen tai heijastella ajatuksiani muiden ajatusten kautta.

Seuraavaksi hankkiuduin eroon materiasta. Kävin yhteiset tavaramme läpi huolella ja annoin kaikkien muistojen tulla pintaan yksi kerrallaan. Kaikkein tärkeimmät esineet säilytin ja turhat myin tai vein kierrätykseen. Tuntui uskomattoman puhdistavalta pakata tavarat hetkeksi laatikoihin ja sen myötä ikään kuin laittaa nykyinen elämä holdille, jotta voin miettiä rauhassa seuraavaa suuntaa.

Myös uusien ihmisten tapaaminen, monipuolisuudessaan jännittävät keskustelut ja erilaisiin elämäntapoihin tutustuminen ovat auttaneet eron ja eron jälkeisen minuuden käsittelyssä.

Yksi minulle tärkeimmistä asioista erosta toipumisessa on ollut lukeminen. Esimerkiksi Oshon Rakkaus, vapaus, yksinolo - ihmissuhteiden kolme ulottuvuutta auttoi ymmärtämään ihmismielen ja ihmissuhteiden monimutkaisuutta.

Onnekseni en ollut myöskään lukenut Elizabeth Gilbertin Eat Pray Lovea, sillä juuri tässä elämänvaiheessa sen lukeminen oli voimauttavaa. Niin kulunut kuin voimauttava sanana onkin, Eat Pray Loven lukemista en osaa kuvata muulla sanalla. Italian, Intian ja Indonesian sijaan päädyin Lappiin etsimään nautintoja ja hengellisyyttä, sekä tasapainoa näiden kahden välillä.

Lapissa aion viettää aikaa metsissä ja mökeillä, mietiskellen ja meditoiden. Siten pääsen ehkä lähemmäs kaikkein syvimmälle hautautuneita ajatuksiani. Ja toisaalta yritän päästä ajatuksettomaan mielentilaan eli tilaan mielen ulkopuolella; hiljaisuuteen ja tyhjyyteen.

Vastapainona hiljaisuuden retriiteilleni toimii arki, joka jatkuu entiseen tapaan, mutta nyt korpikaupungissa. Keskustan kerrostalokodista on myös lyhyt matka kaupunkiympäristön mahdollistamiin maallisiin nautintoihin sekä uusiin sosiaalisiin ympyröihin.

Vuosien paikallaanolon jälkeen liikkuvampi elämäntyyli ja kotiosoitteen epämääräisyys kiehtovat. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin onnistun yhdistämään pohjoisen kaupunki- ja eräelämän, sekä nauttimaan molempien parhaista puolista.

Muuttomatkalla Rovaniemelle hyvästelin entisen elämäni ja elämäntyylini. Kuljin mielikuvissani viimeiset yhteiset kilometrimme Kalkinpolttajanpolun kautta – sen jälkeen tiemme erkanivat ja päästin lopullisesti irti yhteisestä tulevaisuudesta.

On aika lähteä kulkemaan täysin omaa polkua.

-Laura