Luontoharrastuksia Kiirunankiepillä

PALLAS-YLLÄSTUNTURIN KANSALLISPUISTON KIIRUNANKIEPPI.

Monille luonto on erityisesti paikka, jossa voi rauhoittua ja hengähtää hetkisen. Hengähdyspaikan lisäksi luonto tarjoaa ympäristön monille harrastusmahdollisuuksille nautiskelusta suorittamiseen.

Luonnossa liikkumisesta on tullut trendikästä, joten myös luontoliikuntalajien luettelo pitenee vuosi vuodelta. Esimerkiksi polkujuoksu on selvästi ollut tämän kesän hitti. Perinteisemmätkin lajit kasvattavat suosiotaan ja esimerkiksi suunnistuksen Jukolan viesti on paisunut jo festarimittoihin.

Luontoharrastusten kirjoon mahtuu lajeja, joiden varusteisiin saa halutessaan upotettua monta kuukausipalkkaa ja toisaalta lajeja, jotka eivät maksa käytännössä yhtään mitään.

Jokaiselle siis jotakin jokaisenoikeuksilla.

IMG_8350.jpg

Intoni suunnistukseen ja muihin suorituskeskeisiin harrastuksiin lopahti muutama vuosi takaperin. Nykyisin tykkään enemmän nautiskella ja rauhassa tutkailla luontoa omin silmin ja kameran linssin läpi. Juoksemisen sijaan kuljen poluilla lähinnä kävellen.

Samoilen metsässä kameran ja koiran kanssa vuoden ympäri, satoi tai paistoi. Joskus jätän kameran ja koirankin kotiin, jotta saan olla täydellisen rauhassa ja keskittyä aistimaan luontoa eri tavoin.

IMG_8259.jpg

Erityisesti keväisin lumien sulaessa tykkään retkeillä ja ihastella talvihorroksesta heräilevää luontoa. Kesäisin päiväretkien loppupäähän on ihanaa lisätä luonnonvesissä vilvoittelu, joka samalla huuhtoo pois hikoilut ja hillitsee hyttyspaukamien kutinaa.

Retkeilyintoni on Lappiin muuton jälkeen lähtenyt niin sanotusti lapasesta ja nyt kesälomalla olen ollut retkellä joka ikinen päivä. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston lisäksi tutuksi ovat tulleet lähistön kirkasvetiset järvet sekä saamelaisten muinaisuskon pyhät paikat eli saivojärvet ja seitakivet.

Kesän luontoharrastuksiini on tänä vuonna liittynyt uusi tulokas eli perhokalastus, jonka myötä olen tutustunut myös pohjoisen jokiin ja koskiin. Onnekseni olen voinut aloittaa kalastuksen poikaystäväni vanhoilla kamppeilla, joten investointi uuteen lajiin on maksanut vain kalastuslupien verran.

IMG_8281.jpg

Syksyisin ilmojen viiletessä tykkään käydä pidemmillä vaelluksilla luonnon väriloistossa.

Lapissa kesä alkaa pian kääntyä syksyn puolelle. Ensimmäinen merkki tästä on yöttömän yön päättyminen, mikä tapahtuu Levin korkeudella tänään. Kesän loppuminen ei tänä vuonna tunnu läheskään niin haikealta kuin yleensä, sillä syksyn tulo tarkoittaa että voin alkaa suunnitella ruskavaellusta. Tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä Kevolle. Olen jo ihan täpinöissäni, sillä tämä on ensimmäinen ruskavaellukseni Suomessa.

Vaellus on yksi lajeista, jossa voi varustehifistellä loputtomiin. Koska en ole grammanviilaaja enkä väline-ekspertti, en aio seuraavaksi kertoa varustevinkkejä, sillä niitä löytyy googlettamalla pilvin pimein. Oman vaellussettini olen kasannut pääosin veljeni vanhoista varusteista, pyytänyt joulu- tai syntymäpäivälahjaksi tai hankkinut käytettynä. Kevyttä vaellustelttaa en ole vielä raaskinut ostaa, joten sen olen yleensä lainannut tai vuokrannut.

IMG_8347.jpg

Ajatus pimenevistä illoista, jotka johdattavat kohti talvea ei poikkeuksellisesti tänä vuonna ahdista laisinkaan, sillä Lapin valtavan laaja latuverkosto alkaa nyt käytännössä takapihaltani. Se jos mikä on minulle luksusta.

Lumien saapuessa sivakoin siis hiihtoladuille. Kiitos hiihtohullun sukuni, olen pienestä pitäen saanut sukulaisteni vanhoja suksia käyttööni, joten murtsikkasuksihankinnoiltakin olen toistaiseksi välttynyt. Hiihtomononi ovat vähintään kymmenen vuotta vanhat, mutta vielä käyttökelpoiset. Kevytvauhtisilla maisemien ihailu -hiihtolenkeilläni en tarvitse aerodynaamista kokovartalokondomia tai uusinta suksiteknologiaa.

Ennen ruskaa ja ensilumia on kuitenkin sadonkorjuun aika eli luvassa marjastusta, sienestystä ja villiyrttien keräämistä.

public.jpeg

Olen kuullut karkean jaottelun kaupunkilaisten ja maalaisten luontosuhteiden eroista. Sen mukaan kaupunkilaisten luontosuhde on pääosin luontoa tarkkaileva ja maalaisten enemmänkin luontoa hyödyntävä. Ymmärsin tuon eron vasta muutettuani pois kaupungista; täällä maalla lähes kaikki ovat pienestä pitäen metsästäneet ja kalastaneet. Eränkäynti on täällä yhtä tavallinen harrastus kuin vaikkapa jalkapallo tai jääkiekko.

Sekä eränkävijät että patikoijat (lappilaisittain turhankävelijät) arvostavat ja kunnioittavat luontoa, mutta hieman eri tavalla.

IMG_8315.jpg

Sain houkuteltua eränkävijäpuolisoni luonnontarkkailuretkelle Ylläksen Kiirunankiepille. Lähdimme tälle turhankävelylenkille Yllästunturin luontokeskus Kellokkaalta ja kiersimme reitin myötäpäivään, jolloin sen tylsin osuus eli laskettelurinteen viertä kulkeminen osui vasta loppupäähän matkaa.

Kokonaisuudessaan reitti sisälsi aavoja tunturimaisemia ja rakkakivikkoa. Tälläkään kiirunan mukaan nimetyllä reitillä emme nähneet yhtään kiirunaa, mutta saimme retkiseuraksemme muita Lapin lintuja ja kokonaisia poroperheitä.

IMG_8245.jpg

Lappi ja Suomen luonto ovat antaneet minulle jo paljon, joten haluaisin kovasti antaa jotain takaisin. Kansallispuistokiertelijänä mikäpä olisikaan sen sopivampi tapa kuin vapaaehtoistoiminta kansallispuistoreittien kunnostamisessa – jälleen yksi uusi luontoharrastus.

-Laura

Sivupolkuja:

Luontoon.fi - Vapaaehtoistoiminta

Pidä Lappi Siistinä ry

Luontoon.fi - Jokamiehenoikeudet