Yksin sateisella Syötteellä

SYÖTTEEN KANSALLISPUISTON NAAVAPARRAN POLKU.

On jälleen vierähtänyt kuukausi Lapissa. Kuukausi, jonka aikana on tapahtunut taas paljon ja samalla hyvin vähän, sillä Lapin kesä on täynnä hiljaisuutta – lukuun ottamatta sääskien loputonta ininää korvan juuressa ja käkien kukkumista kaukaisuudessa.

IMG_7869.jpg

Kotikyläni Sirkka on lähes autioitunut riehakkaan sesongin jälkeen. Se on pistänyt ajattelemaan paradoksaalista suhdettani ihmisiin. En viihdy väkijoukoissa, mutta yksin ollessani koen jonkin puuttuvan. Kuluneen vuoden aikana olen oppinut pitämään omasta seurastani, mutta oloni on kokonainen yleensä yhden tai muutaman läheisen ihmisen seurassa.

Perheeni ja monet ystäväni asuvat nyt kuitenkin satojen kilometrien päässä. Vaikka en ikävöi pääkaupunkiseutua, ikävöin monia ihmisiä siellä ja toivoisin, että voisin nähdä heitä useammin.

IMG_7843.jpg

Läheisten ihmisten lisäksi kaipaan myös tiettyjä hetkiä Helsingistä. Etenkin nyt kesällä kaipaan extempore-pyörähdyksiä kaupungilla; piipahduksia uudessa ravintolassa tai olutbaarissa kavereiden kanssa. Kaipaan myös auringonlaskua merenrannalla helteisen päivän päätteeksi. Helteet ja meri ovat molemmat tällä hetkellä paljon etelämmässä. Aurinkokin laskee täällä seuraavan kerran vasta heinäkuun lopulla.

Etelänloma taitaa osaltani saada aivan uuden merkityksen tänä kesänä.

IMG_7880.jpg

Pyörittelin jonkin aikaa ajatusta, että kiteyttäisin tämän blogin täysin Lappi-aiheiseksi. Aikani pohdittuani totesin lopulta, että siirtyminen pääkaupunkiseudun kuplasta Lappi-kuplaan ei ole se mihin tähtään. Siksipä en aio myöskään kirjoittaa pelkästään Lapista, vaikka se onkin keskeisin teema elämässäni juuri nyt. Jatkan siis Suomen kansallispuistojen kiertämistä ja erilaisista aiheista kirjoittamista.

Eräs aihe, josta haluaisin kirjoittaa ja jonka haluaisin myös päästä jälleen kokemaan on erämaavaellus. Useiden päivien vaellusreissut ovat tänä vuonna jääneet toteuttamatta, koska olen sairastellut tavallista enemmän. Toivon, että syksyn ruska-ajan koittaessa olisin taas rinkankantokunnossa.

Sairastelujen myötä olen kuitenkin oppinut arvostamaan päiviä, joina mihinkään kohtaan kehossani ei särje tai kuumota. Sellaisina päivinä lyhyetkin metsäretket tuntuvat erityisen ihanilta.

IMG_7891+copy.jpg

Pistäydyin ohikulkumatkalla pienellä päiväretkellä Syötteen kansallispuistossa. Sateinen Syöte virkisti monin tavoin. Metsä tuoksui puhtaalta, ja puhdas se varmasti olikin, sillä puiden oksat olivat peittyneet naavan alle. En yhtään ihmettele miksi reitti on nimetty Naavaparran poluksi.

Sadekeli myös karsi kansallispuistokävijöitä ja sain kulkea yksinäni koko polun. Sain, en siis joutunut; ehkäpä jonain päivänä tunnen oloni täysin kokonaiseksi myös yksinolon hetkinä.

-Laura