Yksin sateisella Syötteellä

SYÖTTEEN KANSALLISPUISTON NAAVAPARRAN POLKU.

On jälleen vierähtänyt kuukausi Lapissa. Kuukausi, jonka aikana on tapahtunut taas paljon ja samalla hyvin vähän, sillä Lapin kesä on täynnä hiljaisuutta – lukuun ottamatta sääskien loputonta ininää korvan juuressa ja käkien kukkumista kaukaisuudessa.

Kotikyläni Sirkka on lähes autioitunut riehakkaan sesongin jälkeen. Se on pistänyt ajattelemaan paradoksaalista suhdettani ihmisiin. En viihdy väkijoukoissa, mutta yksin ollessani koen jonkin puuttuvan. Kuluneen vuoden aikana olen oppinut pitämään omasta seurastani, mutta oloni on kokonainen yleensä yhden tai muutaman läheisen ihmisen seurassa.

Perheeni ja monet ystäväni asuvat nyt kuitenkin satojen kilometrien päässä. Vaikka en ikävöi pääkaupunkiseutua, ikävöin monia ihmisiä siellä ja toivoisin, että voisin nähdä heitä useammin.

Read More