Helvetinjärvellä käristymässä

HELVETINJÄRVEN KANSALLISPUISTON LUOMAJÄRVEN REITTI.

Olen kuullut, että elämä kulkee seitsemän vuoden sykleissä. Tänä keväänä yksi selkeä seitsemän vuoden jakso elämässäni tulee päätökseen.

Viimeisen seitsemän vuoden aikana olen keskittynyt pääosin ulkoisten tavoitteiden saavuttamiseen. Seuraavan syklin aikana aion keskittyä sisäisiin asioihin eli henkiseen kasvuun ja kehittymiseen. Päättyvän syklin teemana on ollut suorittaminen. Tulevan syklin teema on vapaus.

Vapaus tuo mukanaan kaikenlaisia pelkoja. Kaikista tulevaisuuteen liittyvistä peloistani huolimatta haluaisin oppia nauttimaan suunnittelemattomuudesta ja epävarmuudesta – toisin sanoen vapaudesta.

Huomaan jatkuvasti lipsahtelevani vapaudesta ja ajautuvani takaisin suorittavaan suunnitelmallisuuden kierteeseen. Yritän suunnitella elämää etukäteen, vaikka se on mahdotonta. Tiedän sen olevan mahdotonta ja siksi yritän paeta tulevaisuuden pelkojani turvautumalla toiseen tuttuun keinoon eli muiden mielipiteisiin. En siis osaa tai uskalla vielä käyttää vapauttani.

Päätin laittaa kalenteriini merkinnän vapaus alkaa. Tuo maaginen päivä koittaa huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Sinä päivänä olen suoritusten syklin viimeisen suorituksen päätepisteessä. Siihen asti annan itselleni luvan turvautua suunnitelmiin ja muiden mielipiteisiin. Sitten voin aloittaa uuden seitsemän vuoden jakson eli vapauden ja suunnittelemattomuuden syklin; pelottavan ja jännittävän, mutta samalla toiveikkaan syklin.

On eri asia tehdä valintoja, kuin yrittää väkisin suunnitella elämän kulkua ennalta. Haluaisin seuraavan syklin aikana oppia tunnistamaan, ovatko valintojeni motiivit sisäisiä vai ulkoisia, ja löytää itselleni luontaisimman tavan elää. Tähän asti erilaiset pienet ja suuret pelkoni ovat tukahduttaneet haaveiluni ja estäneet heittäytymästä elämän vietäväksi.

Peloista vapautuminen on pitkä taival ja kun yhdestä pelosta vapautuu, on tilalla jo useita muita. Kuukausi sitten pelkäsin muun muassa turvallisen tuntuisen elämäni taakse jättämistä ja sitä, että olen juurtunut liikaa kotipaikkakunnalleni. Nyt ymmärrän, että ihmisen on tarkoitus juurtua itseensä, eikä mihinkään tiettyyn paikkaan. Se on vapauttava ajatus, eikä anna mahdollisuutta turhaan takertua asioihin, paikkoihin tai ihmisiin.

Tämä blogi on vaellusmatka, jossa on kyse enemmän henkisestä kuin fyysisestä vaeltamisesta. Kilometreistä, joiden taustalla on tavoite päätyä mitattavan tuolle puolen eli mittaamattomaan, hengelliseen tietoisuuteen; elämän tarkoituksen ja merkityksen löytämiseen.

Elämän tarkoituksen ja merkityksen löytämisellä en tarkoita minkään ulkoisen asian täyttymistä, vaan todellisen itseni löytämistä. Voin löytää itseni vain olemalla yksin ensimmäistä kertaa elämässäni ja juurtumalla itseeni. Kulkemalla kiertoreittejä ja uskaltautumalla tuntemattomille poluille. Löytämällä omat ajatukseni kaikkien muiden ajatusten seasta.

Päättymässä olevan syklin aikana kuljettuja kansallispuistokilometrejä on vielä muutamia jäljellä. Ne on kuljettava pois ennen seuraavan syklin alkamista. Sopiva tilaisuus siis palata hetkeksi viime kesäiselle käynnille helvetissä.

Päädyimme Helvetinjärvelle heinäkuun pahimman käristyskupolin aikoihin. Oli siis kohteeseen sopivasti helvetillisen kuuma.

Helvetinjärvellä on monta aloituspistettä ja päätimme tällä kertaa lähteä Kankimäen parkkipaikalta eli Helvetinportilta. Parkkipaikalle vievän Helvetinkoluntien eteläisen pätkän varrella on tila, jossa kasvatetaan strutseja ja villisikoja. Oli hassua törmätä strutseihin Suomen metsässä.

Kankimäen parkkipaikan vieressä on viihtyisän näköinen ravintola Helvetin Portti. Ravintolan menusta löytyy mm. villisikaribsejä ja strutsipyöryköitä. Metsikön mystiset strutsit ja villisiat saivat selityksen.

Alkumatkan Helvetistä Itään -rengasreitti on helppokulkuista leveää polkua aina Helvetinkolulle asti. Helvetinkolulta avautuu hienot maisemat Iso Helvetinjärvelle. Siellä on myös tietysti itse Helvetinkolu eli 200 miljoonaa vuotta sitten muodostunut kalliosola.

Jatkoimme Helvetinkolulta Luomajärvelle. Reitti kulkee metsien ja soiden läpi hyväkulkuista polkua pitkin. Söimme eväsleipämme Luomajärven rannalla ja palasimme samaa reittiä takaisin.

Illaksi ajelimme Vilppulaan ihanalle Peltolan Luomutilalle yöpymään. Kävimme myös teollisesti historiallisessa Mäntässä iltapyörähdyksellä.

Helvettiin.JPG

Helvetinjärven retki tuo mieleen tunnerikkaita muistoja menneisyydestä. Muistoja, jotka pelkään jättää menneisyyteen, vaikka tulevaisuutta ei voi elää menneisyydestä käsin.

-Laura

Sivupolkuja:

Peltolan Luomutila

Taidekaupunki Mänttä-Vilppula