Laura Hakulinen
Toteutin viisi vuotta sitten pitkäaikaisen haaveeni eli muutin etelärannikolta pohjoiseen selkeiden vuodenaikojen ja tunturiluonnon perässä. Lapin kuumeeni ei pohjoiseen muuttamalla laskenut. Päinvastoin, retkeilykipinän sytyttämä ihastukseni arktista luontoa kohtaan loimuaa nyt tauotta.
Aloitin Lapin-taipaleeni kevätpäiväntasauksena Rovaniemeltä kaamostauoltaan palanneen auringon valaistessa ja lämmittäessä elämänmuutokseni alkumetrejä. Heti yöttömän yön kynnyksellä tunturikaipuu kuljetti minut vielä pohjoisemmas, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kupeeseen. Kaikki kuulopuheet pohjoisen luonnon lumosta muuttuivat silloin osaksi todellisuuttani.
Ensimmäinen tapahtumarikas Lapin kesäni vierähti eteläisen Tunturi-Lapin kauniissa ja kotoisissa maisemissa. Elin elämää, josta olin ennen vain unelmoinut: retkeilin ja eräilin kiireettömässä kahdeksan vuodenajan pohjoisessa.
Käsivarren keväthangilla hiihtovaelluksella. Kuva: Kirsi
Lommoltunturilla sydäntalvella kaamoksen jälkeen. Kuva: Jonna
Ensimmäisen ruskan koittaessa maantieteellinen ja henkinen välimatka entiseen elämääni kasvoi taas lisää, kun muutin yhä vain pohjoisemmas aina Käsivarren perukoille asti; Kilpisjärven kylälle Kölivuoriston kulmalle.
Kilpisjärvellä kaamoksen käynnistyessä. Kuva: Kirsi
Saanan yöttömässä yössä. Kuva: Kirsi
Kilpisjärvelle kotiutumiseni kesti lopulta useamman vuodenkierron. Pitkään etsiskelin kotia metsäisemmistä maastoista, mutta nykyisin metsässä ihmettelen, miksi puut ovat näkyvyyden esteenä ja miksi ne ovat niin suoria ja korkeita verrattuna kotoisiin käkkyräisiin tunturikoivuihin. Kummastelen myös sitä, miksi tuuli havisuttaa vain valtavien mäntyjen latvoja eikä viimo kasvoillani tai kailota korvissani.
Muualla käydessäni kaipaan retkiseuralaisiani kiirunoita ja kaiken karuuden keskellä kukoistavia pikkuruisia tunturikukkia. Kaipaan myös maisemaa olennaisesti muuttavia varjoja teräväpiirteisillä tuntureilla ja vuorilla sekä tietysti Mallatunturin kyynelehtimisestä syntynyttä kylmänkirkasta järveä, joka antaa nimensä kylälle, jonka nyt koen kodikseni.
Meekonlaakson vaelluksella
Palkaskerolla yöttömässä yössä. Kuva: Jemina
Pohjoisen välivuodesta, irtiotosta ja kiertoreitistä onkin vaivihkaa vuosien saatossa muotoutunut elämäntapani ja arkeni, josta en osaa enää luopua. ♡
-Laura
✎ hakulinen.laura@gmail.com
P.S. Voit laittaa minulle viestiä myös Instagramissa: @kiertoreitti
Sivupolkuja:
Lisää retkikertomuksiani löydät Retkipaikasta.
Haastatteluni Lappiin muuttamisesta on luettavissa Ilta-Sanomista.
Vinkkejäni talviretkeilyn aloittamiseen löytyy tästä Pohjoisen Polkujen jutusta (tilaajasisältöä).
Kirjoittamani ja kuvaamani Hetta–Pallaksen sekä Kilpisjärvi–Haltin retkeilyoppaat voi ostaa Karttakaupasta.