Ruskavaellus: Kevon reitti

PÄIVÄ 1: Sulaoja (Suttesája) – Ruktajärvi (Ruktajávri) 12km

Ensimmäinen reissupäivämme kului suurimmaksi osaksi tien päällä. Ystäväni oli matkustanut yöjunalla etelästä asti ja hain hänet aamulla Kolarin juna-asemalta, josta jatkoimme kohti Utsjokea. Matkalla pysähdyimme Inarissa, jossa kävimme syömässä PaPaNan burgerit (iso suositus!), jotta metsässä ei tarvitsisi heti pysähtyä kokkailemaan trangiaruokaa. Kävimme Inarissa myös täyttämässä vesipullot ja vesirakot rinkkoihin sekä hankimme kaasua trangiaa varten. Kaasua joutuikin hetken etsimään, sillä muut ruskavaeltajat olivat jo tyhjentäneet paikallisten kauppojen ja huoltoasemien kaasupullohyllyt.

Inarista jatkoimme matkaa kohti Kenestupaa, jonne olimme sopineet kuskimme kanssa treffit kello kolmeksi iltapäivällä. Kevon reitti ei ole rengasreitti, joten useampikin paikallinen matkailuyrittäjä tarjoaa auton siirtopalvelua. Kenestuvan valtavan mukava eläkeläisherra kuskasi meidät Sulaojan lähtöpisteelle ja ajoi automme takaisin päätepisteeseen eli Kenesjärvelle. Hintaa tälle siirrolle kertyi 120 euroa, mikä saattaa alkuun kuulostaa kalliilta, mutta kun ottaa huomioon usean tunnin edestakaisen ajelun, alkaa summa tuntua varsin kohtuulliselta.

Kumpikin meistä taisi torkahtaa ajomatkan aikana. Sulaojan lähtöpisteellä tunnelma oli edelleen väsynyt ja jopa hieman huonovointinenkin kaikesta matkustamisesta ja pakkausstressailuista. Sadekin alkoi heti kun kuskimme oli kaartanut pois näköpiiristä. Enää ei kuitenkaan voinut perääntyä.

Read More

Muinaisuskoa ja diginomadismia Taatsin retkellä

TAATSIN SEITAKIVI JA TAATSIJÄRVI KITTILÄN POKASSA.

Liikkuva, nomadinen, elämäntyyli on pohjoisessa yllättävän tavallista, ainakin oman tuttavapiirini joukossa. Lapin maakunnan sisällä paikkakuntaa vaihdetaan herkästi töiden perässä ja sesonkien mukaan. Monet lappilaiset myös lähtevät synnyinseuduiltaan heti peruskoulun jälkeen isompiin kaupunkeihin joko opiskelemaan tai näkemään maailmaa. Osa palaa pohjoiseen, lähtee uudelleen ja palaa taas. Jotkut asuvat puolet vuodesta Lapissa, ja toisen puolikkaan jossakin muualla. Tyylejä on monia. Ihmisten liikkuvuus korostuu etenkin tunturikeskuksissa, joissa tulijoiden ja lähtijöiden virta on jatkuva.

Perinteisesti nomadeilla tarkoitetaan paimentolaisia, jotka elävät liikkuvaa elämää kasvattamansa karjan perässä. Lapissa perinteisen nomadismin juuret ovat poropaimentolaisuudessa.

Nykypäivän länsimainen nomadismi on yleistetty tarkoittamaan vastakkaista elämäntapaa paikalleen asettumiselle. Nykynomadit ovat seikkailunhaluisia reppureissaajia ja autossa asujia sekä freelancereita, yrittäjiä ja etätöiden tekijöitä. Jälkimmäiselle kategorialle löysin trendikkään terminkin: diginomadit eli läppärikulkurit.

Read More

Ylläksen Pyhäjärvellä pohtimassa Lapin olemusta

PALLAS-YLLÄSTUNTURIN KANSALLISPUISTON PYHÄJÄRVI.

Suomi on täynnä pyhäjärviä ja Lappi täynnä pyhätuntureita. Nämä tämänkertaisen retkemme pyhät eli Pyhäjärvi, Pyhälompolo ja Pyhäjärvenlaki sijaitsevat Ylläksellä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella.

Lähdimme seikkailemaan Pyhäjärven parkkipaikalta vailla tarkkaa reittisuunnitelmaa ja päädyimme kiertämään Pyhälompolon ympäri, jonka jälkeen kipusimme hetken verran kohti paljasta Pyhäjärvenlakea. Tajusimme pian, että silmämääräisesti lähellä häämöttävä huippu olikin oikeasti sen verran kaukana, ettei mukaan tarttuneilla eväsmäärillä kannattaisi lähteä sitä huiputtamaan.

Tunturien huiputtaminen on joka kerta erilaista; joskus paljas laki on saavutettavissa helposti ja nopeasti, mutta useimmiten sitä tulee itse huiputetuksi korkeuskäyrien tai hidaskulkuisen maaston toimesta.

Tälläkin retkellä pohdiskelin taas ääneen ja äänettömästi monenmoisia asioita, muun muassa sitä, mitä Lappi oikeastaan edes tarkoittaa, mistä se alkaa ja mihin se päättyy. Yhtenäistä Lapin määritelmää kun ei vaikuttaisi olevan olemassa.

Read More

Sorsametsällä Hanhimaalla

KITTILÄN HANHIMAA.

Tällä viikolla olin mukana tavanomaisista retkistäni paljonkin poikkeavalla ekskursiolla.

Syksyn sorsastuskausi alkoi tiistaina ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni mukaan metsälle; sivustaseuraajan roolissa tietysti, koska metsästyskorttia ja aseenkantolupaa minulla ei luonnollisestikaan ole.

Pysyttelin sopivan etäisyyden päässä yrittäen olla mahdollisimman hiljaa. Tarkkailin tilanteita hengitystä pidätellen ja välillä muistin napata muutaman valokuvankin.

Read More

Ruoppakönkäällä isojen päätösten äärellä

PALLAS-YLLÄSTUNTURIN KANSALLISPUISTON RUOPPAKÖNGÄS.

Kävin Ruoppakönkäällä nyt toistamiseen kuukauden sisään. Tämä retkikohde on onneksi niin lähellä Leviä, että uusintareissu ei haitannut yhtään. Päinvastoin. Toisella kerralla löytyi paljon uutta nähtävää ja uskaltauduin myös pulahdukselle Pahikkojärveen.

Toinen retkikerta sattui lisäksi sopivaan hetkeen, sillä se rauhoitteli jälleen levottomaksi yltynyttä mieltäni. Kaikesta kiireettömyydestä ja hitaammasta elämänrytmistä huolimatta Lapissa asuessa ei voi välttyä yllättäviltä käänteiltä.

Eräs poltteleva päätös ei jätä mieltäni rauhaan hetkeksikään.

Pitäisikö muuttaa Kilpisjärvelle?

Read More