Elokuu alkoi retkeilyn kannalta harvinaisen tehokkaasti, sillä ystäväni Noora tuli etelästä kylään, ja kiersimme viikon aikana monta suosittua retkeilyreittiä Tunturi-Lapin alueella. Piipahdimme myös Norjan puolella muutamassa kohteessa.
Särkitunturi Muoniossa
Reitti: 6 km edestakaisin / 2 h
Särkitunturi on pitkään ollut retkikohdelistallani, ja nyt ymmärrän miksi niin monet sitä suosittelevat: kauniit tunturimaisemat ovat helposti saavutettavissa leveää ja loivasti nousevaa soratietä kulkien.
Meidän retkellemme sattui lisäksi aivan upea tyyni ja lämmin kesäilta. Ja koska lähdimme matkaan iltaa vasten, ei ruuhkaakaan juurikaan ollut.
Särkitunturin huipulta avautuu tunturimaisemaa joka suuntaan: Pallastuntureille, Leville ja Ylläksen tuntureille. Huipulla pääsee halutessaan myös lampeen uimaan, mikä on harvinaista tunturien laella.
Huippu on myös sen verran tasainen ja laaja, että siellä mahtuu hyvin evästämään omassa rauhassa. Istahdimme nauttimaan evääksi vihersmoothieta. Smoothieta lipittäessäni ja maisemia ihastellessani meinasin jopa hieman herkistyä, kun mietin että pian nämä metsäiset tunturit tulisivat olemaan taas osa-aikaista lähiluontoani. Olen viimeisen vuoden aikana kaivannut metsää jopa tuskaisen paljon.
Lisätietoja kohteesta: Luontoon.fi - Särkitunturi
Taivaskeron kierros Pallaksella, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa
Reitti: 8 km rengasreitti / 4 h
Seuraavana päivänä kävimmekin sitten Pallastuntureilla, joiden siluettia olimme edellisenä iltana ihastelleet Särkitunturin päältä.
Olin käynyt Pallaksen Vatikurussa ja Taivaskerolla jo muutaman kerran aikaisemminkin, joten tällä kertaa keskityin katselemaan maisemia pelkästään omin silmin, enkä edes kaivanut kameraa repustani.
Lisätietoa kohteesta: Luontoon.fi - Taivaskeron kierros
Pikku-Malla, Mallan luonnonpuistossa Kilpisjärvellä
Reitti: 7 km edestakaisin / 3 h
Pikku-Mallan huiputus oli sopiva retki sateisena kesäiltana. Pikku-Mallan päältä näkee kauas Kilpisjärven ylle sekä Ruotsin ja Norjan tuntureille asti. Maisemat ovat huomattavasti jylhemmät kun metsäisten tunturien laelta.
Pikku-Mallan rinteessä oli kokonainen porotokka viettämässä iltaa kun kipusimme ylös huipulle.
Lisätietoa kohteesta: Luontoon.fi - Mallan reitit
Steindalsbreenin jäätikkö Lyngenin niemimaalla Norjassa
Reitti: 12 km edestakaisin / 6 h
Jos viikon muut retket tuntuivat kevyiltä iltakävelyiltä, niin tämä retki sai pohkeet nopeasti jumiin. Norjan puolella retkeillessä nousumetrejä kertyy runsaasti joka kerta, sillä retkireitit lähtevät hyvin usein nousemaan heti aluksi ylöspäin. Niin tekee myös tämä Steindalsbreenin jäätikölle johtava reitti.
Alkumatka on hapottavaa nousua melkein koko matkan Steindalshyttelle asti. Hytte sijaitsee noin puolessa välissä matkaa jäätikölle mennessä. Keittelimme hyttellä trangiaevästä, jotta jaksoimme jatkaa taas matkaa. Hytten voisi käsittääkseni myös vuokrata yöpymiseen ja sieltä löytyy myös tulipaikka.
Hytten jälkeen maasto onkin jo paljon helppokulkuisempaa eikä nousua ole enää niin paljon kuin alkumatkasta. Jäätikköä lähestyessä reitin varrelle osuu myös kaunis laakso, jossa oli tällä kertaa lampaita laiduntamassa. Lampaita ei muuten kannata mennä häiritsemään ainakaan koiran kanssa, sillä emolampaat voivat olla kovinkin suojelevaisia pikkuisiaan kohtaan. Muutoin määkijät vaikuttivat oikein leppoisilta tyypeiltä ja antoivat ohittaa polulla kun rauhakseen kuljimme.
Jäätikön reunaan saapuessamme huomasimme kyltit, jotka näyttävät kuinka 8000 vuotta vanha ikijäätikkö on vuosien aikana sulanut ilmaston lämmetessä. Jo neljässäkin vuodessa on sulanut valtava määrä jäätä.
Jäätikön sulamisvedestä muodostuvassa lammessa voi vaikka pulahtaa jos uskaltaa, mutta jäätikölle ei saa mennä kuin asiantuntevan oppaan seurassa.
Alkukesästä matkaan kannattaa varautua korkeavartisilla kengillä, sillä reitti on silloin vielä osittain lumen peitossa.
Lisätietoja kohteesta: Visit Lyngenfjord - Steindalsbreen glacier
Guolasjärvi (Guolasjávri) Norjassa
Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt Haltia aikaisemmin, joten päätimme lähteä tutustumaan siihen Norjan Guolasjärveltä käsin. Olimme googletelleet etukäteen, että Guolasjärvelle menevä tie on erittäin huonokuntoinen – ja niinhän se olikin. Birtavarren kylältä lähtevä 30 km pituinen yksityistie Guolasjärvelle on kapea, mutkitteleva, jyrkästi nouseva ja huonokuntoinen soratie, jota en itse lähtisi maavarattomalla autolla ajamaan ollenkaan.
Kyytejä Guolasjärvelle ja opastettuja päivävaelluksia Haltille tarjoavat onneksi monet paikalliset matkailuyrittäjät. Guolasjärveltä voi suunnistustaitoinen tehdä myös omatoimisen päiväretken Haltille. Haltille ei johda merkittyä reittiä ja maasto on kivikkoista ja vaikeakulkuista, joten huiputusta suositellaan vain kokeneille retkeilijöille. Matkaa kertyy noin 6-8 km suuntaansa. Guolasjärven ja Haltin seudulla ei ole myöskään kenttiä, joten jos jotain sattuu, on aikalailla oman onnensa nojassa.
Meillä oli nuoret koirat matkassa, joten retkemme tavoite oli vain kävellä pitkin Guolasjärven rantaa ja nähdä Haltin rakkakivikkoinen siluetti sieltä käsin.
Retkemme tavoite saavutettiin eli pääsimme näkemään mörkömäisesti maastosta kohoavan Haltin ja tutkailemaan karua maisemaa Guolasjärven ympäristössä. Haltin huiputan varmasti vielä joskus tulevaisuudessa.
Lisätietoja kohteesta: Visit Lyngenfjord - Halti hike
Kapea ja huonokuntoinen soratie Guolasjärvelle.
-Laura