Kun suunnilleen puoli Suomea suuntasi heinäkuun alussa pohjoiseen, päätin itse suunnata autoni renkaat kohti eteläistä Lappia: Posiolle ja Kuusamoon. Tiedän, tiedän, Kuusamo ei kuulu Lapin maakuntaan, mutta monet Lapille tunnusomaiset piirteet siellä kuitenkin täyttyvät: Kuusamo on poronhoitoaluetta ja siellä sijaitsee Rukan tunturikeskus, jonne minäkin päädyin lomailemaan vajaaksi viikoksi.
Lehdissä oli alkukesän ajan kirjoiteltu kauhustooreja eteläisen Lapin valtavista sääskimääristä, joten olin henkisesti valmistautunut paljon pahempaan kuin mitä hyttysparvet todellisuudessa olivat. Toki vesistöjen läheisyydessä inisijöitä riitti, mutta tunturien ja vaarojen päällä jatkuva tuulenvire karkoitti nuo retkeilijöiden häiritsijät.
Majoituin sukulaisteni asuntoautossa Rukatunturin rinteessä, josta pääsin kätevästi päiväretkeilemään kahteen kansallispuistoon eli Riisitunturille ja Oulankaan.
Riisitunturin kansallispuisto
Kiutaköngäs Oulangan kansallispuistossa
Nämä kolme päiväretkikohdetta ovat maisemiltaan ja maastoltaan yllättävänkin erilaisia, vaikka välimatkaa ei ole kuin kymmeniä kilometrejä.
Kuusamo: Valtavaaran huiputus lisälenkillä 10 km
Valtavaara sijaitsee ihan Rukatunturin kupeessa, joten ensimmäinen kolmesta kohteestani oli helposti saavutettavissa. Sain tälle retkelle seuraksi vanhempani, vaikka he olivatkin reissanneet Rukalle pääasiassa suunnistamaan. Lähdimme matkaan Rukan puoleiselta parkkipaikalta, toinen vaihtoehto olisi ollut vaaran pohjoispuolelta eli Konttaisista.
Valtavaaran huiputuksen reitti on merkitty selkeästi ja päätimme kiertää sen suositusten mukaisesti myötäpäivään. Alkumatkan nousuvoittoinen taival vaaran päälle oli yllättävänkin hapottava. Käsivarren suurtuntureiden ja Pohjois-Norjan vuorien jälkeen olin tietysti lähtenyt etelään takki auki mukamas keveästi köpöttelemään, mutta ylimielisyyteni karisi pois jo ensimmäisissä mäissä.
Vaaran huipulla oleva alun perin palovartijan tuvaksi rakennettu päivätupa oli kuvauksellinen. Huipulta oli muutenkin jopa tällaisena sadekuuroisena päivänä hienot maisemat. Palovartijan tuvalta jatkoimme matkaa Suolammelle, jonne kulkeva polku oli yhtä ylä- ja alamäkeä. Valtavaara on muuten luonnonsuojelualuetta, joten polulta ei pidä poiketa. Olin ottanut pulahduskamppeet matkaan, mutta Suolammella oli sen verran paljon porukkaa ja sääskiä, että jätin uikkarit tällä kertaa reppuun. Ukonilmaa enteilevä hiostava keli olisi kyllä houkutellut viileään lampeen hikeä huuhtomaan.
Posio: Riisin rietas -rengasreitti Riisitunturin kansallispuistossa 11 km
Toisen päivän retkikohde ei sitten ollutkaan ihan niin helposti saavutettavissa. Tai olisihan se ollut, jos olisin hetken verran pidempään keskittynyt navigointiin. Ajelin naapurikuntaan Posiolle ja laitoin hätäisesti Google Mapsiin määränpääksi Riisitunturi National Park, vaikka oikea määränpääni olisi ollut Riisitunturi Starting Point. Navigaattori ohjasi kyllä kansallispuiston reunoille, mutta ei lähellekään oikeaa parkkipaikkaa. Toistin siis jälleen kerran saman virheen kuin useasti aikaisemminkin – miten en koskaan opi…
Navigointireissustani tuli jo ihan oma seikkailunsa ennen varsinaista retkeä. Päädyin nimittäin ajelemaan kapenevalle ja huonokuntoiselle soratielle puhelimen kuuluvuuksien ulkopuolelle ja vasta hetken aikaa tien ylittävältä poroaidalta eteenpäin ajeltuani viimein tajusin kääntää auton ympäri, mikä ei sekään ollut ihan helppo homma yhden auton levyisellä metsätiellä. Palattuani isolle tielle oikea parkkipaikka löytyi lopulta helposti isoin kyltein varustettuna. Ei voi muuta kuin silmiä pyöritellä omalle hölmöydelleni.
Perille päästyäni kansallispuiston parkkipaikka oli jo aivan täynnä, ja jouduin jättämään auton tien varteen. Suurin osa sen päivän kansallispuistokävijöistä löytyi heti alkumatkasta Riisitunturin päältä, mutta Riisin riettaan -rengasreitillä sain kulkea yksikseni. Reitti oli helppokulkuista ja maasto vaihteli kauniista rinnesoista avariin tunturimaisemiin. Tykkäsin reitistä kovasti, sillä maisemista huokui jokin lämminhenkinen tunnelma.
Jos en olisi retken päätteeksi ollut niin hikinen ja mutainen, olisin poikennut paluumatkan varrelle osuvaan Korpihilla-kahvilaan, joka näytti ovelta vilkaistuna erittäin viihtyisältä paikalta.
Kuusamo: Könkään keino -rengasreitti Oulangan kansallispuistossa 8 km
Viimeisenä kohteena halusin tutustua Karhunkierroksesta kuuluisaan Oulangan kansallispuistoon. Huhupuheiden mukaan Pienellä Karhunkierroksella oli heinäkuun alussa jopa puolen tunnin mittaiset jonot riippusilloille, joten päätin lähteä kansallispuiston keskiosiin katsastamaan Oulangan luontokeskuksen ja Kiutakönkään. Kiersin samalla Könkään keino -nimisen rengasreitin.
Kiutaköngäs oli lopulta koko reitin hienoin nähtävyys, muuten maisemat olivat pääosin mäntymetsää. Hienoja kelohonkia näkyi kyllä siellä sun täällä reitin varrella ja Oulankajoella näin myös useita melojia. Ylimmäisen Hiidenlammen rannassa havaitsin myös pöllön ja onnistuin ottamaan siitä kuvankin. Tunnistin sen hiiripöllöksi, mutta voin olla väärässäkin.
