Reitti: Kilpisjärvi–Saarijärvi–Kuonjarjoki–Meekonjärvi–Urtashotelli–Lossujärvi–Didnujoki, noin 65 km
Kesto: 3–5 päivää. Kovien sade- ja tuuliennusteiden vuoksi kiiruhdin reitin kolmessa päivässä, koska en halunnut jäädä avotunturiin testaamaan mieleni sateenpitävyyttä. Normaalisti päivämatkani vaelluksilla ovat 10–15 km.
Tämä ensimmäinen yksinvaellukseni oli niin mieleenpainuva kokemus, että aivan varmasti tulee lähdettyä toistekin. Muutaman lepopäivän jälkeen olenkin jo alkanut taas tutkailemaan karttaa ja pohtimaan hieman lyhyempää ruskavaellusta jollekin tulevan syksyn viikonlopuista.
Kolmantenakin vaelluspäivänä vielä hymyilytti, vaikka kroppa alkoi olla jo väsynyt.
Ennen reissua olin kuvitellut, että yksin kulkiessa tulisi ajateltua aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja jotain jopa ulkoavaruuden reunoilta. Todellisuudessa vaellustranssi oli syvempi ja ajatusten määrä jopa vielä vähäisempi kuin seurassa – kävely oli tällä kertaa täyttä meditaatiota.
Kolmen päivän aikana satunnaisten vastaantulijoiden tervehtiminen ja muutamat vaellusreitistä vaihdetut lauseet olivat ainoita sosiaalisia tilanteita. Puuttuvalle patikkatoverille ei voinut päivitellä maisemien upeutta tai reissun haastavia hetkiä. Välillä lipsautin havainnon tai pienen kivikkoturhautumisärripurrin ääneen, mutta kuulolla olivat lähinnä kirkuvat tunturikihut ja piekanat.
Tunneliteltta on puuttomassa ja usein tuulisessa Käsivarressa kupolitelttaa fiksumpi valinta.
Yleensä en tunturissa kaipaa oman seurueen lisäksi edes vilausta muista ihmisistä, mutta tällä kertaa muiden vaeltajien läsnäolo kaukaisuudessa etenevinä rinkkoina, kengänjälkinä mutaisilla poluilla ja telttoina tupien pihapiirissä toi turvan tuntua. Käsivarressa riittää kulkijoita kesäisin, joten totaalisen yksinäisiä hetkiä oli lopulta vähän.
Meekonlaakso
Poseerausta Saivaaran kanssa.
Maasto oli minulle osan matkasta entuudestaan tuttua ja rinkan ponnistin selkään kotiovella, joten välillä tuntuikin että olisin ollut vain tavallista pidemmällä päiväretkellä. Toki jos nilkka olisi nyrjähtänyt tai joku varuste hajonnut, olisi fiilis ollut varmasti täysin toinen. Mukana kulkeva satelliittipuhelin antoi kuitenkin mielenrauhaa.
Vuomakasjoki
Ensimmäisen päivän taivalluksen jälkeen päätin puristaa reissun kolmen päivän vähemmän sateiseen säärakoon, joten mihinkään ylimääräiseen ei tällä vaelluksella jäänyt aikaa. Kaikki tunnit kuluivat kävellessä, syödessä tai nukkuessa. Olin ladannut puhelimelle äänikirjan offlineen, mutta en kertaakaan ehtinyt edes miettiä sen kuuntelemista. Iltaisin teltan pystytyksen, RealTurmat-pussipöperöiden popsimisen ja vaelluspäiväkirjan kirjoittamisen jälkeen olin valmis sujahtamaan makuupussiin, jossa uni tuli nopeasti.
Sadeaamun puuroaamianen valmistui kätevästi teltan absidin suojassa.
Urtashotellin sumuisia huussimaisemia
Vaeltamista yksin ei voi suositella ensimmäiseksi vaelluskokemukseksi eikä varsinkaan Käsivarren haastavassa maastossa. Itse olin ennen tätä patikkaa tehnyt useita pidempiä vaelluksia seurassa ja lukemattomia päiväretkiä ja yön yli -retkiä Käsivarressa eri vuodenaikoina.
Loppuun vielä muutama vinkki yksinvaellusta suunnitteleville retkeilijöille.
Jos lähdet vaellukselle yksin
Kerro reittisuunnitelmasi etukäteen jollekin läheiselle tai luontokeskuksen asiakaspalveluun. Muista myös ilmoittaa paluusi maastosta.
Tee oma turvallisuussuunnitelma eri skenaarioiden ja varasuunnitelmien kera ja varaa mukaan riittävät ea-varusteet.
Ota mukaan satelliittipuhelin, jolla voit tarvittaessa hälyttää apua. Satelliittiviestintälaitteella voi myös viestittää iltaisin kotiin vaelluksen etenemisestä.
Juttele muille vaeltajille tuvilla ja tauoilla: vaihda tietoja jo kulkemastasi reitistä ja kysele edessä olevasta. Näin saat ajantasaisimmat tiedot reitin ja palveluiden tilanteesta. Myös tieto muiden vaeltajien kulkemisesta samalla reitillä auttaa henkisesti, vaikkei heitä näkisikään kuin iltaisin leiripaikalla.
Jos jännitys tai pieni pelkokin hiipii mieleen, keskity tekemiseen: kävelemiseen, luonnon tarkkailuun, teltan pystyttämiseen, ruuanlaittoon ja vaelluspäiväkirjan kirjoittamiseen, niin mielen möröt yleensä kaikkoavat. Voit myös ladata ennen vaellusta puhelimeen äänikirjan tai podcasteja offlineen, jolloin niistä saa tarvittaessa täytettä yksinäisimmille hetkille.
Retkiruoka kannattaa olla painoltaan mahdollisimman kevyttä ja helposti valmistettavaa. Esimerkiksi hintavat, mutta eurojensa arvoiset RealTurmatin retkiruuat ovat yksin vaeltaessa käteviä, koska ne ovat ravintosisällöltään riittäviä, mutta painavat vähän. Ne eivät myöskään vie rinkasta liikaa tilaa, ja niiden valmistamiseen riittää veden kiehauttaminen. Samalla saa keitettyä kätevästi juomavettä juomapulloon eikä retkikattilaakaan tarvitse tiskata.
Lisää kuvia ja runsaasti tietoa Käsivarressa vaeltamisesta ja retkeilemisestä löytyy myös Karttakeskuksen julkaisemasta Kilpisjärvi Halti retkeilyoppaastani.