Kilpisjärven kivikkoisilla tuntureilla kulkiessa kiirunat ovat tuttua retkiseuraa. Sukulaisiinsa riekkoihin verrattuna kiirunat tuntuvat olevan huomattavasti kesympiä ja luottavan enemmän maastoutumiskykyynsä. Toisinaan kiirunoiden maastoutuminen onkin niin taitavaa, että vain tarkka havaitsija huomaa hievahtamatta nököttävän kanalinnun kivien joukosta.
Kesäisin kiirunat ovat harmaansävyisiä ja todella muistuttavat höyhenpuvultaan kivien kuviointeja. Riekko on kesäisin huomattavasti rusehtavampi. Talvisin kiirunoita ja riekkoja on vaikeampi erottaa toisistaan, sillä molemmilla on täysvalkoinen höyhenpuku. Kiirunakoiraalla on musta ohjasjuova silmien välissä, mutta naaraiden erottaminen toisistaan pelkästään ulkonäön perusteella on melkeinpä mahdotonta.
Ääntelyn osalta kiirunoiden ja riekkojen erottaminen toisistaan on kuitenkin suhteellisen helppoa: kiirunan etäisesti röyhtäisyä muistuttavan narinan erottaa helposti riekon päkättävästä naurahduksesta. Suosittelen kuuntelemaan molempien hauskan kuuloisia ääntelyjä esimerkiksi Luontoportista.
Myös havaintopaikka monesti paljastaa kumpi tunturikana on kyseessä: riekot viihtyvät tunturikoivikossa ja varvikossa, ja kiirunat sen sijaan paljakan kivikoissa.
Kiiruna on kaunis kanalintu, joka välillä uskaltaa luottaa kameran kanssa kulkevan ihmisen vaarattomuuteen.