Alkuvuoden hämyisten talvi-iltojen viihdykkeenä selailin perhoskirjoja, joita olin lainannut kirjastoautosta. Pakkasen vielä purressa pitkään tulevia päiviä, viikkoja ja kuukausia päätin, että tänä kesänä yrittäisin opetella tunnistamaan tunturiseudulla viihtyviä perhoslajeja.
Harvinaiset tunturikasvit houkuttelevat näille kulmille erikoisia perhosia, joista kuuluisin (ainakin perhospiireissä) lienee pohjansiilikäs (Arctia alpina). Tämä ultraharvinainen perhoslaji löydettiin Käsivarresta ensimmäisen kerran 1799, ja seuraava havainto kyseisestä perhosesta tehtiin vasta 1962 Saanalla. 1960-luvun jälkeen virallisia pohjansiilikäshavaintoja on kertynyt aivan näihin päiviin asti. Omat tähänastiset perhoshavaintoni eivät ole aivan pohjansiilikkään maineen veroisia, mutta kauniita liihottelijoita yhtä kaikki.
Kovinkaan yksinkertaista puuhaa ei perhostunnistus vaikuta olevan, sillä pätevän tunnistuksen tekemiseen vaaditaan yleensä ylä- ja alasiipien sekä etu- ja takasiipien kuviointien tutkailua. Eli toisin sanoen valokuvat perhosesta pitäisi onnistua saamaan useammista eri asennoista. Perhosia kun ei voi pyytää poseeraamaan, jää tunnistaminen yleensä muutaman kuvan varaan. Onneksi joidenkin lajien kuvioinnit ja esiintymisseudut eroavat sukulaisistaan sen verran reippaasti, että tunnistus joskus onnistuu jopa yhden kuvan avulla. Tämä pätee esimerkiksi lapinverkkoperhoseen, jonka hieman samannäköistä lähilajia kirjoverkkoperhosta ei tavata näin pohjoisessa.
Päätin perustaa tänne blogiin päivittyvän perhosseurannan Kilpisjärven tunturimaastoista. Lisäilen kuvia ja havaintoja sitä mukaa, kun niitä kertyy. Jos kertyy.
Hopeatäplien tunnistamisessa kului useampikin tovi, sillä samannäköisiä lähilajeja on lukuisia. Päädyin lopulta ylemmän yksilön osalta muurainhopeatäplään. Voin olla väärässäkin. Alempi taas muistuttaa yläsiipien kuvioinnin perusteella tunturihopeatäplää.