Minulla ei ole oikein koskaan ollut niin sanottuja julkkisidoleita, vaan ihailen lukuisia tavallisia ihmisiä, joista monet sattuvat asumaan pohjoisessa. Yksi syy, miksi heitä ihailen on heidän rohkeutensa poiketa normeista ja elää sitä kuuluisaa omannäköistä elämää.
Monet heistä ovat myös löytäneet ne omat keinonsa, kontekstinsa ja kanavansa vaikuttaa ja tehdä hyvää.
Piirre, jota monissa ihailemissani ihmisissä arvostankin, on juuri se heidän palonsa puskea eteenpäin tärkeitä muutoksia. He ottavat yksilökeskeisen kulttuurin keskellä jatkuvasti kantaa myös yhteisiin asioihin: kyseenalaistavat haitallisia normeja tai yhteiskunnallisia rakenteita, tai ilmaisevat polemiikkia herättäviä poliittisia mielipiteitään, vaikka monesti helpompaa olisi vain piileskellä nurkissa ja jättää oma kanta julkaisematta.
Lappiin muutettuani eräs korkeastikoulutettu kaupunkilaiskuplani puhkesi nopeasti – ja hyvä niin, sillä elämäntyylien kirjo on pohjoisessa yllättävänkin monipuolinen ja mielenkiintoinen.
Eräoppaiden ja eränkävijöiden lisäksi Lapissa asuu esimerkiksi valokuvaajia, vapaalaskijoita, kirjailijoita, kalastajia, kahvilanpitäjiä, runoilijoita, omavaraisuuden harjoittajia, hitaasti eläjiä, tanssinopettajia, toimittajia, husky-yrittäjiä, kuvataiteilijoita, dokumentaristeja ja joikuartisteja.
Sekä paljon seikkailunhakuisia ihmisiä, joille paikalleen asettuminen tuntuu liian kahlitsevalta.
Joukkoon lukeutuu tietysti myös perinteisempiä saamelaisia elämäntapoja ja elinkeinoja, kuten poronhoitoa ja käsityöläisyyttä.
Pohjoisessa – ja vähän etelämmässäkin – asuvilta tavisidoleiltani saan inspiraatiota ja ideoita etsiessäni oman tyylistä elämääni ja maailmanparannuskeinojani.
Taipumukseni muihin vertailuun on vähentynyt, eikä vertailukohtinani ole enää minä ja muut, vaan ennemminkin entinen etelän elämäni ja nykyinen pohjoisen elämäni. Koen, että pohjoisen elämäni on huomattavasti vapautuneempaa ja jollain tasolla myös aidompaa.
Silti pohdin jatkuvasti, miltä omannäköinen elämäni mahtaa oikein näyttää ja erityisesti sitä, miltä se tuntuu. Millaisiin uomiinsa se on asettumassa – vai asettuuko se ollenkaan?
Pohjoisen elämääni on nimittäin värittänyt jatkuva muutostila ja olenkin havahtunut siihen, että saatan olla koukussa muutoksiin. Suurissa muutoksissa olen päässyt kokemaan syviä tunteita ja ajautunut väkisinkin kosketuksiin sellaisten filosofisten oivallusten kanssa, joita ei arjessa tule ajateltua. Suuret muutokset aina herättelevät ja pysäyttävät, ja siksi ne ovat niin kiinnostavia – ja koukuttavia.
Jatkuva muutos saattaa olla osa tätä elämänvaihetta, tai ylipäätään osa elämää. Tai ehkä muutoksista on vahingossa tullut riippuvuuteni ja hakeudun väkisin kohti muutostilaa. Onnekseni Lapissa luonto on jatkuvassa vuoden kiertokulun mukaisessa muutostilassa, mikä samalla muuttaa myös meidän luonnon äärellä elävien elämää.
Oman elämän muutoksissa yhteisten asioiden miettiminen jää helposti taka-alalle, mutta nyt elämäni hieman tasaannuttua olisi sopiva hetki hakeutua kohti niitä yhteiskunnallisia muutoksia.
Kuvat ovat Keimiöniemen kalapirteiltä, Jerisjärveltä.