Järvi jäätyi parissa päivässä.
Vielä tiistaina kävimme veneellä kalassa. Nuori tavi laskeutui silloin viereisille laineille tarkkailemaan.
Keskiviikkona vene vietiin talvisäilöön. Tavia ei enää näkynyt, oli varmaan tuumannut räpylöidensä jäätyvän kiinni jos jäisi vielä yhdeksikin yöksi tälle järvelle.
Torstaina lakkasi liplatus ja viimeisetkin vapaat virtaukset yhtyivät jähmettyneisiin rantoihin.
Perjantaina uskaltauduimme lasinkirkkaalle alustalle kävelemään, muutamien hiipivien askelien verran vain. Jää maukui ja paukkui välillä jalkojen alla sydäntä hypähdyttäen.
Kuva: Kirsi
Kuva: Kirsi
Kuva: Kirsi
Lauantaina askelten määrä tuplaantui. Jää mourusi entistä lujempaa. Kumiseva ääni kaikui pitkin järveä rannasta rantaan kimpoillen kuin jumiin jääneen valaan surumielistä viestiä kuljettaen.
Kuva: Kirsi
Kireä pakkanen loi jäälle arktisen kukkaniityn. Kuurankukat kasvoivat muutamassa päivässä pienistä nupuista kämmenen kokoisiksi.
Sunnuntaina melkein koko kylä kävi luistelemassa kantavalla kirkkaalla kristallijärvellä.
Kuva: Kirsi