Kun muistelen viime vuoden luontokokemuksia, tulee ensimmäisenä mieleen sateiset retki- ja vaelluspäivät, joiden aikana kepeää fiilistä sai hakemalla hakea ja ketutuksia tunkea väkisin syvemmälle mielen onkaloihin pois aktiivisesta ajatuskierrosta.
Vesisateet, maiseman täysin piilottavat sumuverhot ja lumimyräkät eivät kuitenkaan näy tässä kuvakosteessa, koska kamera pysyy änkyräkeleillä visusti retkirepun uumenissa.
Kaamoshiihtelyt käynnistivät vuoden sievästi. Vuodentakainen kaamos oli värijuhlaa alusta loppuun ja siitä jäivät lämpimiksi muistoiksi useat kylmänkauniit hiihtopäivät.
Tunnerikas kaamoksen päättyminen jäi myös voimakkaana mieleeni.
Auringon paluu on joka sydäntalvi tärkeä hetki ja siunasin sille viime talvena erään tiistaiaamun.
Kevättalven pitkät päivät tunturissa piristivät työntäyteistä arkea. Käsivarren kukkuloiden lisäksi hiihtoretket suuntautuivat Pallas-Yllästunturin kansallispuiston huipuille: Kesängille, Keimiölle, Kukakselle ja Aakenukselle.
Kuva: Sanna Vaara
Kuva: Kirsi Kiemunki
Sitten olikin taas aika kiittää talvea ja suunnata etelän kevääseen.
Useat lintukohtaamiset keväthangilta kesään olivat ikimuistoisia. Viime vuonna kameralleni taltioitui useampikin pohjoisessa viihtyvä laji: koskikara, pyy, pulmunen, tunturikihu ja keräkurmitsa.
Kesän aloitus kolmesti tuntui luksukselta ja harvinaiselta etuoikeudelta. Alkukesä alkoi kaupunkielämällä ja jatkui Muoniossa yöttömän yön retkiviikolla sekä Kilpisjärven kesäparatiisissa.
Heinäkuinen patikkareissu Käsivarren erämaahan
Syyskuussa Hetta-Pallaksen vaellus
Täyteläinen ruska jäi lyhyeksi, joten muisteltavaksi kertyivät lähinnä muutamat liian nopeasti ohi kiitävät hetket.
Kanalinnustusretket pitkin syksyä ja alkutalvea olivat jälleen antoisia, kuten joka syksy.
Kuva: Kirsi Kiemunki
Kiitos menneestä vuodesta ystäville ja retkiseuralaisille!