Kuurakimara – lokakuun alun ylistys

Tunturi-Lapissa lokakuu on hyppelyä syys- ja talvipäivien välillä. Vuodenajasta toiseen ja takaisin, kunnes viimeinen loikka vie pysyvään talveen.

Kuurakuun kauneus korostuu mielestäni vesistöjen äärellä ja karpalosoilla.

Välillä on tietysti myös märkää ja vetistä; luovuutta lamauttavaa ja mielialaa musertavaa harmautta.

Sysimustina, mutta selkeinä iltoina algoritmit tuuttaavat näytöille toistaan värikkäämpiä revontulikuvia. Taivaantulien iltanäytöksiä ja myöhäisillan lähetyksiä näkisi unien sijaan, jos jaksaisi kukkua päivystämässä. Mutta jos kukkuisi päivystämässä, saattaisi herkästi nukkua aikaisten hallahetkien yli. Tässä vaihtokaupassa valitsen usein kuura-aamut.

Hopeakoivikot: lokakuun alkua Kilpisjärvellä

Yöpakkaset olivat luoneet erämaajärvelle Frozen-maailman. Koivujen hopeakuorrutus kimalteli auringonsäteiden avustuksella.

Ensilumet olivat sataneet jo muutamia päiviä aikaisemmin ja kerääntyneet tuntureiden painanteisiin. Tuulentuivertamissa paikoissa viimeiset maaruskan värit taistelivat vielä tilastaan, ja ruostetaudin ruskistamat lehdet saivat tulevalta talvelta lohdutukseksi ulkonäköä kohentavia koristereunuksia.

Glitterisuot: lokakuun alkua Äkäslompolossa

Loppusyksystä kuuran peittelemät glitterisuot suorastaan kutsuvat kuvaajia ja kohmeisten karpaloiden kerääjiä.

Joinain aamuina nappasin kotisuolle matkaan ämpärin, toisina kameran.

Retki Kesängille aamutuimaan

Herätyskellot pirisivät mökillämme reippaasti ennen aamun sarastusta, mikä aiheutti ruuhkaa kahvinkeittimen ääressä. Unisuus haihtui lopulta kaikkien retkeilijöiden silmistä samaan tahtiin, kun Kesänkijärven aamu-usva hälveni valkenevaan päivään.

Aamurusko värjäsi järveä reunustavan suon magnolianpunaiseksi. Hempeästi hohtavalla jängällä aikamme ihmeteltyämme kiipesimme kivikkoista Pirunkurua pitkin Kesänkitunturin laelle, ja keitimme uudet aamukahvit Tahkokurun kodalla.

Aamu-suolla. Kuva: Kaisa Kauppila

Aurinko-onnellisuutta Kesänkitunturin laella. Kuva: Kaisa Kauppila

-Laura

P.S. Lokakuun loppupuolella virittäydyn yleensä muutamiksi viikoiksi pääkaupunkiseudun taajuuksille. Sammalpetien sieniapajat, karut merenrantakalliot ja monivärinen puuruska piristävät etelärannikon lokakuuta.


Ensilumien retki Saanalle

Saanatunturin retkeilyreitti: n. 8 km janareitti edestakaisin, kulkuaika n. 4–6 h

Kilpisjärven ykkösretkikohteeseen Saana-tunturille (pohjoissaameksi Sáná) voi kivuta myös talvisin. 1029 metriin merenpinnasta kohoavalla Saanalla talviretkeillessä kannattaa kuitenkin kiinnittää erityishuomiota turvallisuuteen. Esimerkiksi kovassa tuiskussa ei huiputtamista kannata lähteä edes kokeilemaan, sen verran ankariksi olosuhteet tunturin viimaisella huipulla helposti käyvät. Pienimuotoiset lumivyörytkään eivät jyrkkärinteisellä Saanalla aivan tavattomia ole, etenkin kun ilmastonmuutos on tehnyt nykytalvien lumipeitteen rakenteesta epävakaampaa.

Maisema Saanalta

Syystalven ensilumien aikaan Saanan reitille ei yleensä tarvitse vielä lumikenkiä, mutta sydäntalvella voivat lumikengät tulla tarpeeseen.

Vuosittaisia käyntejä Saanalle kertyy jopa 20.000, joten reitti tunturiin tamppautuu talvisinkin usein lumikenkäilijöiden jäljiltä kantavaksi. Saanan sulan maan polku on kulunut jo leveäksi valtaväyläksi, jota on myös kestävöity sorastuksilla ja kiviportailla. Tällä lokakuisella retkellä laskimme hennon lumihunnun alta pilkottavien kiviportaiden määrän: yhteensä 251 porrasta Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta lähtevällä merkityllä reitillä. Nousumetrejä reitille kertyy jopa 550, mutta kiviportaat ja osittaiset sorastukset onneksi helpottavat hieman kiirunakukkulalle kiikkumista.

Kiiruna

Angry bird -kiiruna lumikenkinäkin toimivien talvitöppöstensä kera.

Kiiruna

Lumipallokiirunoita

En ole pitänyt lukua montako kertaa olen käynyt Saanalla eri vuosina ja vuodenaikoina, mutta puhutaan kuitenkin useista kymmenistä. Saanalla käynti on melkeinpä joka kerta omanlaisensa elämys. Tuntuu kuin piipahtaisi hetken verran jossain toisessa maassa. Lämpotila-asteetkin laskevat nousumetrien mukana, joten retki Saanalle tuntuu usein myös käynniltä talven todellisessa valtakunnassa. Erityisesti alkukesästä ja syksyisin eron huomaa selkeästi, sillä hanskoja, pipoa ja kevytuntsikkaa ei koskaan tule pakattua turhaan retkireppuun; huipulla ne päätyvät poikkeuksetta joka kerta käyttöön.

Saanan retkeilyreitti

Kuva: Kaisa Kauppila

Saanatunturin maisemat

Lisää Kilpisjärven päiväretkikohteita löytyy nyt myös kirjoittamastani ja kuvaamastani Kilpisjärvi Halti -retkeilyoppaasta (Karttakeskus, 2024).

-Laura



Järvi jäätyi

Järvi jäätyi parissa päivässä.

Vielä tiistaina kävimme veneellä kalassa. Nuori tavi laskeutui silloin viereisille laineille tarkkailemaan.

Kilpsjärvi
Veneilemässä
Laineet
Jäätyy
Ohut jää

Keskiviikkona vene vietiin talvisäilöön. Tavia ei enää näkynyt, oli varmaan tuumannut räpylöidensä jäätyvän kiinni jos jäisi vielä yhdeksikin yöksi tälle järvelle.

Heijastus
Barras
Barras heijastus
Kilpisjärvi jäätyy
Kilpisjärvi heijastus

Torstaina lakkasi liplatus ja viimeisetkin vapaat virtaukset yhtyivät jähmettyneisiin rantoihin.

Kuutamo

Perjantaina uskaltauduimme lasinkirkkaalle alustalle kävelemään, muutamien hiipivien askelien verran vain. Jää maukui ja paukkui välillä jalkojen alla sydäntä hypähdyttäen.

Jää kantaa

Kuva: Kirsi Kiemunki

Jääkävely

Kuva: Kirsi Kiemunki

Lasinkirkas jää

Kuva: Kirsi Kiemunki

Lauantaina askelten määrä tuplaantui. Jää mourusi entistä lujempaa. Kumiseva ääni kaikui pitkin järveä rannasta rantaan kimpoillen kuin jumiin jääneen valaan surumielistä viestiä kuljettaen.

Kuva: Kirsi Kiemunki

Kireä pakkanen loi jäälle arktisen kukkaniityn. Kuurankukat kasvoivat muutamassa päivässä pienistä nupuista kämmenen kokoisiksi.

Sunnuntaina melkein koko kylä kävi luistelemassa kantavalla kirkkaalla kristallijärvellä.

Kuva: Kirsi Kiemunki

-Laura