Suomi on täynnä pyhäjärviä ja Lappi täynnä pyhätuntureita. Nämä tämänkertaisen retkemme pyhät eli Pyhäjärvi, Pyhälompolo ja Pyhäjärvenlaki sijaitsevat Ylläksellä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella.
Lähdimme seikkailemaan Pyhäjärven parkkipaikalta vailla tarkkaa reittisuunnitelmaa ja päädyimme kiertämään Pyhälompolon ympäri, minkä jälkeen kipusimme hetken verran kohti paljasta Pyhäjärvenlakea. Tajusimme pian, että silmämääräisesti lähellä häämöttävä huippu olikin oikeasti sen verran kaukana, ettei mukaan tarttuneilla eväsmäärillä kannattaisi lähteä sitä huiputtamaan.
Tunturien huiputtaminen on joka kerta erilaista; joskus paljas laki on saavutettavissa helposti ja nopeasti, mutta useimmiten sitä tulee itse huiputetuksi korkeuskäyrien tai hidaskulkuisen maaston toimesta.
Hillan lehdet ruskan väreissä
Tälläkin retkellä pohdiskelin taas ääneen ja äänettömästi monenmoisia asioita, muun muassa sitä, mitä lappi oikeastaan edes tarkoittaa, mistä se alkaa ja mihin se päättyy. Yhtenäistä lapin määritelmää kun ei vaikuttaisi olevan olemassa.
Googlettelemalla ja kirjoja lukemalla Lapin käsite ei ainakaan tarkennu yhtään selkeämmäksi. Määritelmä vaihtelee lähteen julkaisuajankohdasta sekä kirjoittajan taustoista ja näkövinkkelistä riippuen. Myös turismiteollisuudella on oma liiketaloudellista hyötyä tavoitteleva näkemyksensä Lapista.
Ja kun kysyn lapin määritelmää pohjoisen ihmisiltä itseltään, saan vielä epäselvempiä vastauksia.
Kuva: Jonna Saari
Yksinkertaisin tapa lähteä määrittelemään Suomen Lappia on nykyisen Lapin maakunnan rajat. Maakuntarajojen ulkopuolelle jää kuitenkin esimerkiksi Kuusamo, joka on maisemiltaan ja kulttuuriltaan varmasti monella tapaa lappimainen. Hieman epäloogisesti Lapin maakuntaan kuuluvat silti Kuusamon korkeudella sijaitsevat Posio ja Ranua.
Pinta-alaltaan nykyinen Lapin maakunta käsittää kolmasosan Suomesta, joten Lapin olemusta on siksikin vaikea kiteyttää, vaikka matkailumarkkinointi sitä kovasti, ja usein keinotekoisesti, yrittääkin. Eteläisimmät osat Lapin maakunnasta ovat esimerkiksi kasvillisuudeltaan paljon runsaampia ja vehreämpiä kuin ne karut ja jylhät pohjoisosien maisemat, jotka Lappi-kuvastoon monesti yhdistetään.
Maakunnan rajaama Lappi ei kuitenkaan aina vastaa ihmisten mielikuvaa Lapista. Etelästä katsottuna Lappi usein alkaakin jo Kuusamon Rukalta. Sen sijaan monen pohjoisen ihmisen mielestä oikea Lappi alkaa vasta kuusirajalta, eli sieltä missä luonnonvaraiset kuuset eivät enää kasva. Käytännössä kuusiraja kulkee Itä-Lapissa Ivalon ja Inarin kirkonkylän välissä ja Länsi-Lapissa Enontekiön kunnan etelärajan tienoilla.
Lappi ei myöskään pääty Suomen valtion rajalle, vaan ulottuu myös Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisosiin. Tarkemmin perehdyttyäni tätä neljän maan alueelle ulottuvaa aluetta tulisi kutsua Saamenmaaksi (pohjoissaameksi Sápmi) eli sen alkuperäiskansan saamelaisten kotiseutualueeksi, joka Suomen valtion sisällä käsittää Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosat.
Kuva: Jonna Saari
Lapin laaja, monisyinen ja tietyiltä osin myös vaiettu historia vaikuttaa osaltaan paljon siihen, miten paikalliset ihmiset Lapin ja lappilaisuuden mieltävät. Historiankirjoissa puhutaan muun muassa Lapin ja Lannan rajasta, Saamenmaasta, Meänmaasta, Peräpohjolasta, ja tietysti Lapin sodasta, joka muutti asioita monin tavoin.
Jonna pääsi äyskäröintihommiin, jotta saatiin venelossi liikkeelle. Minun tehtäväkseni jäi tilanteen ikuistaminen.
Jos jätetään hallinnolliset, maantieteelliset ja historialliset määritelmät hetkeksi sivuun, voi Lapin olemusta etsiä myös kokemusperästä käsin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Lappi on jokaisen täällä asuvan ja täällä vierailevan oma henkilökohtainen kokemus ja siihen vahvasti liittyvä maa-alue tai maisema.
Monille syntyperäisille paikallisille koti tietyllä paikkakunnalla tai kylässä on sidottu suvun maihin, elinkeinoihin ja historiaan. Koti on siis vahvasti kiinni juurissa.
Matkailijan näkökulmasta Lapin voi kaiketi kokea niin monella eri tavalla kuin on lapinkävijöitäkin. Joillekin Lapin olemus on toiminnallisissa aktiviteeteissa, kuten hiihtokilometreissä, harjuksen kalastuksessa, laavulla tulistelussa, fyysistä ja henkistä kanttia koettelevissa erämaavaelluksissa, kelkkailussa, kullanhuuhdonnassa, koskenlaskussa tai revontulivalokuvauksessa.
Toisille Lappi on luonnontilaisessa metsässä, tunturiylängöillä, hillajängillä tai lohijoissa.
Mustikan varvuista näkee parhaiten ruskan etenemisen.
Minulle Lappi on kirkasvetisten tunturijärvien rannalla sekä puuttomien ja karujen tunturinlakien eli kerojen päällä – paikoissa, joissa näkee kauas. Ja ennen kaikkea Lappi on minulle luonnon hiljaisuudessa, kaukana kaupunkien aistiärsykkeistä ja autoteiden kohinasta.
Jonna elementissään tutkailemassa pinnanalaista maisemaa Pyhäjärvessä.
Minä elementissäni tutkailemassa aavaa maisemaa tunturijärven pinnan yläpuolella. Kuva: Jonna Saari.
Edessäni olevat kokemukset ja tulevaisuudessa kohtaamani ihmiset tulevat varmasti vielä muovaamaan käsitystäni Lapista ja lappilaisuudesta.
Luonnonilmiöistä minulla on vielä kokematta ainakin taivaankannen täyttävät revontulet, kaamoksen sininen hetki, vyötärölle yltävät lumihanget ja ripset jäädyttävät pakkaset. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että tulen kokemaan nuo talven ihmeellisyydet paljon pohjoisemmassa, kuusirajankin pohjoispuolella; siellä joidenkin mielestä oikeassa Lapissa.
-Laura