Reitti: erämaalatu Totovaaran parkkipaikalta Aakenustuvalle
Naiset olivat Suomessa tunturihiihdon uranuurtajia. Vielä 1930-luvulla retkeily oli lähinnä miesten hommaa ja eräkirjallisuus pursuaakin miesten tarinoita tuon ajan tuntureilta. Näiden kertomusten rinnalla Kaarina Karin pilke silmäkulmassa dokumentoimat tarinat retkikuntiensa aikaansaannoksista erottuvat edukseen. Kaarina Karin ja Anna Lehtosen johdolla Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto aloitti tunturihiihtokurssit Pallaksella 1934. Kaarina Kari keksi myös idean helmikuisista hiihtolomaviikoista, kipusi retkikuntansa (Lehtosen, Karin ja Arajärven muodostaman naiskolmikon) kanssa ensimmäisenä etelän retkeilyporukkana Haltille ja kirjoitti vaelluksesta kirjan. Lehtosen ja Karin retkikuntaa pidetäänkin myös Lapin vaellusmatkailun ja tunturiretkeilyn pioneerina.
Aivan kaarinoina kävimme viime sunnuntaina ystäväni Sannan kanssa hiihtoretkellä Aakenustunturilla. Samalla kävimme katsastamassa viime kesänä valmistuneen uuden autiotuvan eli Aakenustuvan. Tuvalla oli yllättävän paljon porukkaa vapaalaskijoista lumikenkäilijöihin. Me saavuimme tuvalle tunturisuksilla ja liukulumikengillä Vasalaen yli. Onneksi kevättalvinen hiihtokeli oli jo niin lämmin, että tarkenimme evästää pihapiirissä ja vältimme täpärästi tupatungoksen.
Matkaan lähdimme Totovaaran parkkipaikalta, jonne johtava tie oli juuri edellisviikolla aurattu hiihtolomalaisia varten. Ylläksen talvireittikartan mukaan Aakenustuvalle johtaa erämaalatu, jota myötäillen mekin hiihdimme. Hanki kantoi jo hyvin, joten sivakoimme lähinnä omia uria pitkin.
Ah, mikä vapauden huuma, kun saa hiihtää juuri siihen suuntaan kuin milloinkin huvittaa!
Kuva: Sanna Vaara
Kuva: Sanna Vaara
Kuva: Sanna Vaara
Päivän tunturikeli oli harmahtava, mutta silti hämyisän kaunis. Välillä aurinko yritti puskea häikäisevää kevätvaloaan pilviverhon takaa, mutta toteutus jäi lounaistaivaalle kellertäväksi kajastukseksi. Koillishorisontti pitäytyi tummemmissa sävyissä: lumipyrypilvien syvänharmaassa ja talvisen havumetsämaaston sinerryksessä.
Totesimme, että monesti tuntureita kuvastaa parhaiten juuri tällainen harmaan eri sävyjen sää, jota harvoin kuitenkaan näkee matkailumainonnan tunturikuvissa. Niissä aurinko usein paistaa tykkylumipuiden kehystämässä maisemassa – olen ehkä jossain määrin jo allergisoitunut tuolle kuvastolle. Oikeasti tuntureilla usein tuulee ja tuiskuaa.
Hiihtoretken aikana pyörittelimme ideoita naisten tekemistä ja tähdittämistä erädokumenteista ja -kirjoista. Olisi hienoa päästä toteuttamaaan näitä ideoita joskus.
Ihanaa ja inspiroivaa naistenpäivää!
-Laura
Lukusuosituksia mimmien sivupoluille:
Emilia Kangasluoma (Helsingin Sanomat): Naisia erämaassa
Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla
Kaarina Kari: Haltin valloitus
Monni Himari: Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä & Erältä, eräistä
Outi Hytönen: Kairojen kosmopoliitti – Annikki Kariniemen elämä ja teot
