Mimmien hiihtoretki Aakenukselle

Naiset olivat Suomessa tunturihiihdon uranuurtajia! Vielä 1930-luvulla retkeily oli lähinnä miesten hommaa ja eräkirjallisuus pursuaakin miesten tarinoita tuon ajan tuntureilta. Kaarina Karin johdolla Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto aloitti tunturihiihtokurssit Pallaksella 1934. Kaarina Kari keksi myös idean helmikuisista hiihtolomaviikoista, kipusi retkikuntansa (naiskolmikon) kanssa ensimmäisenä etelän retkeilyporukkana Haltille ja kirjoitti vaelluksestaan kirjan. Häntä pidetäänkin myös Lapin vaellusmatkailun ja tunturiretkeilyn pioneerina.

Aivan kaarinoina kävimme viime sunnuntaina ystäväni Sannan kanssa hiihtoretkellä Aakenustunturilla. Samalla kävimme katsastamassa viime kesänä valmistuneen uuden autiotuvan eli Aakenustuvan. Tuvalla oli yllättävän paljon porukkaa vapaalaskijoista lumikenkäilijöihin. Me saavuimme tuvalle tunturisuksilla ja liukulumikengillä Vasalaen yli. Onneksi kevättalvinen hiihtokeli oli jo niin lämmin, että tarkenimme evästää pihapiirissä ja vältimme täpärästi tupatungoksen.

Matkaan lähdimme Totovaaran parkkipaikalta, jonne johtava tie oli juuri edellisviikolla aurattu hiihtolomalaisia varten. Ylläksen talvireittikartan mukaan Aakenustuvalle johtaa erämaalatu, jota myötäillen mekin hiihdimme. Hanki kantoi jo hyvin, joten sivakoimme lähinnä omia uria pitkin.

Ah, mikä vapauden huuma, kun saa hiihtää juuri siihen suuntaan kuin milloinkin huvittaa!

Kuva: Sanna Vaara

Kuva: Sanna Vaara

Kuva: Sanna Vaara

Päivän tunturikeli oli harmahtava, mutta silti hämyisän kaunis. Välillä aurinko yritti puskea häikäisevää kevätvaloaan pilviverhon takaa, mutta toteutus jäi lounaistaivaalle kellertäväksi kajastukseksi. Koillishorisontti pitäytyi tummemmissa sävyissä: lumipyrypilvien syvänharmaassa ja talvisen havumetsämaaston sinerryksessä.

Totesimme, että monesti tuntureita kuvastaa parhaiten juuri tällainen harmaan eri sävyjen sää, jota harvoin kuitenkaan näkee matkailumainonnan tunturikuvissa. Niissä aurinko usein paistaa tykkylumipuiden kehystämässä maisemassa – olen ehkä jossain määrin jo allergisoitunut tuolle kuvastolle. Oikeasti tuntureilla usein tuulee ja tuiskuaa.

Hiihtoretken aikana pyörittelimme ideoita naisten tekemistä ja tähdittämistä erädokumenteista ja -kirjoista. Olisi hienoa päästä toteuttamaaan näitä ideoita joskus!

Ihanaa ja inspiroivaa naistenpäivää!

-Laura

Lukusuosituksia mimmien sivupoluille:

Emilia Kangasluoma (Helsingin Sanomat): Naisia erämaassa

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Kaarina Kari: Haltin valloitus

Monni Himari: Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä & Erältä, eräistä

Karamellikelejä kaamoksen lopulla

Vuodenvaihteen jälkeen kaamos kääntyy pakkastalveksi eri aikoihin eri puolella Lappia. Aurinko nousee jälleen horisontin yläpuolelle, päivät pitenevät ja pakkaset kiristyvät. Ja jos pilvet rakoilevat, niin karamellikelit ovat taattuja.

Karkkikelit ovat hämmentävän kauniita kuurankukkien ja utuisen valon kera. Sen pidempään en loruile tähän alkuun; kuvat kertokoon tällä kertaa sanoja enemmän.

KILPISJÄRVI 7.1.

TSAHKALPUTOUS 8.1.

Kuva: Kirsi

YLLÄSJÄRVI 12.1.

KUERTUNTURI 13.1.

-Laura

Sivupolkuja:

Retkipaikka - Tykkylumiretki Kolarin Kuertunturille paukkupakkasessa

Retkipaikka - Kilpisjärven lähiretkeilyreitit: Tsahkaljärvi

Alkutalven ajatuksia

Ikävä. Vaikka palaudun parhaiten yksinolossa, ja erityisesti metsän hiljaisuudessa, ei se tarkoita ettenkö ikävöisi usein myös etelässä asuvia ystäviäni ja sukulaisiani. Tänä vuonna etelässä käyminen on ollut harvinaisen hankalaa ja monet suunnitellut kyläilyt ovat peruuntuneet tai siirtyneet, mikä on kaivertanut ikävääni entisestään.

Kaipaus. Tällä hetkellä kaipaan kasvotusten käytyjä keskusteluja ilman pätkiviä etäyhteyksiä. Kaipaan halauksia. Ja sitä, että voin nauraa kaveriporukan kanssa niin vapautuneesti, että vedet valuvat silmistä.

Kiitollisuus. Samalla olen myös kiitollinen, että saan asua korona-ajan juuri täällä pohjoisessa, jossa rajoitukset eivät juurikaan vaikuta tavalliseen sosiaalisesti eristäytyneeseen etätyöskentelyarkeeni tai vapaa-ajan luontoharrastuksiini.

Kuva: Jonna Saari

Huoli. Huolettaa ja harmittaa, että matkustusrajoitukset ovat vieneet älyttömän määrän työpaikkoja Lapista, vaarantaneet monien elinkeinon ja tuoneet ihmisten elämään paljon taloudellisia ja terveydellisiä vaikeuksia ja huolia. Huolia ne ovat tuoneet myös omaan elämääni.

Ymmärrys. Oman elämän huolien lomassa on hyvä tarkastella tätä vuotta ja tilannetta myös kokonaisuutena. Ymmärrän, että rajoituksia tehdään yhteiskunnan kaikista heikoimmassa asemassa olevien suojelemiseksi. Ymmärrän, että yhteisiä rajoituksia tarvitaan siksi, että yksilöt eivät osaa käyttää yksilönvapauttaan vastuullisesti.

-Laura