Kiertoreittini piti olla vaellusmatka läpi kotimaan kansallispuistojen. Alkuperäinen ideani oli tutustua päiväretkien ja pidempien vaellusten kautta Suomen eri paikkakuntiin ja monimuotoiseen luontoon. Ja samalla hivuttautua askel askeleelta etelästä kohti pohjoista.
Mutta elämänmuutokset kuljettivatkin minut etelästä pohjoiseen isoin harppauksin; aluksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston kupeeseen ja siitä vielä pohjoisemmas Saanatunturin juurelle.
Retkireittini kiertelevät nykyisin enimmäkseen Tunturi-Lapissa ja Pohjois-Norjassa, ja koronasta johtuen tällä hetkellä lähiluonnossa.
Muro on pienestä koostaan huolimatta oikein energinen retkikaveri, joka on kulkenut mukana tunturissa ja tuiskussa.
Kilpisjärvellä on vielä talvista, mutta lumi on alkanut hiljalleen sulaa, joten voin alkaa haaveilemaan sulan maan retkistä lähikohteisiin.
Lähistöltä, enintään sadan kilometrin päästä, löytyy upeita kohteita, kuten Mallan luonnonpuisto, Rovijoen vesiputous, orkideoistaan tunnettu Lulledalen, Steindalsbreenin jäätikkö, Blåisvatnet-jäätikköjärvi ja historiallinen Bollmannsveien – sekä hieman kauempaa Senjan saari täynnä hienoja päiväretkikohteita. Syksyllä tekisi myös mieli vaeltaa pieni pätkä Kalottireittiä.
Riekko hyvin maastoutuneena
Tästä veijarista tulee helluni retkiseuralainen riekonpyyntiin, kunhan tuosta ensin vähän kasvaa. Kira on käyttölinjainen gordoninsetteri eli seisova lintukoira.
Vaikka koirat ovatkin ihan mahtavaa retkiseuraa, niin sosiaalisen erityiseristäytymisen jälkeen olisi ihanaa, jos kesällä pääsisi retkeilemään myös ystävien seurassa.
-Laura