Kohde: Pältsa-tunturi (Bealčán) Ruotsissa
Tämä heinäkuinen tunturipatikkakohde Pältsa Ruotsissa aivan Norjan rajan tuntumassa on suosittu huiputushuippu Kolmen valtakunnan vaelluksella, mutta myös tunturikasveista kiinnostuneille mieluinen paikka. Tunturien huiputtaminen ei meille kummallekaan ystäväni Kirsin kanssa ole itseisarvoisesti motivoivaa, mutta lintu- ja kasvihavaintojen perässä tulee kiikuttua korkeillekin kukkuloille.
Meillä oli kolme päivää varattuna tähän kasviretkeen, ja kertaalleen siirsimme lähtöä ailahtelevien kelien takia vuorokaudella eteenpäin. Silti lähtöpäivänä raskaan vesitaakkansa kanssa matalalla laahaavat pilvet ja norjalaisten tekemät vesisade-ennusteet kielivät yhä siitä, että huiputukset saisivat tällä kertaa jäädä: liukkailla kivillä pilvimassan seassa könyäminen ei kuulostanut järin houkuttelevalta.
Patikointi onkin todella keliriippuvaista puuhaa; etenkin suurtuntureilla ja Kölivuoristossa, jossa metsä ei tuo suojaa sateelta, ukonilmalta, kovalta tuulelta eikä edes paisteelta. Avotunturissa ollaan jatkuvasti säiden armoilla: tänä vuonna alkukesästä kärvisteltiin helteissä ja hyttysten syöminä, heinäkuussa värjöteltiin viileissä vesisateissa.
Mutta keli kun keli, aina tunturiin tekee mieli lähteä. Ja kun sieltä tulee pois, on mieli pyöritellyt valmiiksi jo seuraavat reissut ja verkkokalvo tallentanut kartalta uudet reittisuunnitelmat.