Auringonsäteiden välissä vietetään muutaman kuukauden pituisia kaamoskarnevaaleja. Pilviverhojen pysyessä auki, voi taivaankannen väri-ilottelua seurata melkeinpä vuorokauden jokaisena tuntina.
Värikylläisten vuorokausien väleissä piipahtavat pyrypäivät ovat taivasnäytösten välipäiviä, ja samalla maankamaralla sijaitsevan yleisön lepopäiviä. Silloin ehtii uppoutua kirjailijoiden luomiin tarumaailmoihin jopa vuorokausiksi putkeen. Koko syksyn kestänyt luku- ja kuuntelu-urakkani päättyi eräänä pyryisänä joulupyhänä, kun luin Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjan päätöstarinan yhteen pötköön.
Kaikki vapaat ja värikkäät kaamostunnit pyrin kuitenkin viettämään ulkona, minkä seurauksena kameraan kertyi kirjava kaamoskuvasarja.
5.1.2025 – violetin valon pakkaspäivä
Loppiaisen tienoilla pakkanen ylitti maagisen 30 asteen rajan, jonka kylmemmällä puolella kaamospäivät ovat usein purppuraisia maasta taivaaseen ja koivuihin kasvaa silkkipaperilehtiä.
Koivujen huurrelehdet syntyvät ilmassa olevan kosteuden jäätyessä kylmille oksille, mutta violetiksi värjäytyvän valon taustoja en osaa selittää. Oma veikkaukseni purppurapäiväilmiön syntyyn on se, että pakkasilmassa leijailevat pienen pienet jäähileet heijastavat auringon kaukaisen kajastuksen sävyjä, jolloin vaikuttaa siltä, että ilmakin olisi pinkkiä. Tämän tarkempaa selitystä en väri-ilmiölle vielä löytänyt, sillä päädyin lueskelemaan eri värien aallonpituuksista ja sain pääni pyörälle ennen kuin löysin pakkaspurppuralle pätevät perustelut.
11.1.2025 – helmiäispilvihiihto ja pieni siivu aurinkoa
Tammikuun puoli polaariyöstä oli helmiäistentäyteinen. Korkeapaineen luomat pakkasviikot sekä matalapaineita puskevat voimakkaat länsivirtaukset vuorottelivat ja loivat ilmakehän eri kerroksiin helmiäispilvien muodostumiseen vaadittavat olosuhteet.
Helmiäiset syntyvät hyisen kylmässä yläilmakehässä eli stratosfäärissä, mutta samaan aikaan täällä ihmisten ilmakehän kerroksessa, troposfäärissä, vietetään yleensä föhn-tuulen leudontamia päiviä.
Plussapäiviä kertyi tänä kaamoksena huolestuttavan useita. Eräänä näistä lauhoista, mutta tuulisista päivistä lähdimme tunturiin hiihtelemään. Helmiäishiihdon hovikuvaajana toimi Ville Alatalo.
Kuvaaja: Ville
Kuvaaja: Ville
Psykedeelisten polaaristratosfääripilvien tarkkailun lomassa havaitsimme myös pienen siivun kaukaisesta kaamosauringosta. Horisontin yläpuolelle aurinko kipuaa Kilpisjärvellä 12. päivänä tammikuuta, joten niillä tienoin korkeimmilta tuntureilta voi nähdä jo palasen valopallosta.
Kuvaaja: Ville
Kuvaaja: Ville
Muita kirjavia kaamoskuvia
Kaamoksen keskellä myös uusi kalenterivuosi vaihtui värikkäästi. Vuoden ensimmäisenä päivänä näin tähänastisen elämäni hienoimmat revontulet. Taivas oli täynnä monivärisiä, sähäkästi joka suuntaan sinkoilevia tulia, ja yläpuolelleni muodostuva revontulikorona muistutti valtavaa lohikäärmettä, jonka vihreissä siivissä oli punaisia, violetteja ja keltaisia juovia.
Värikkäiden taivastapahtumien lisäksi menneenä kaamoksena luntakin tuprutteli taivaan täydeltä, ja lapiointihommissa sai huhkia lihakset jumiin. Kaamoksen päättyessä virallinen lumensyvyys oli Kilpisjärvellä metrin luokkaa, joten kylä saattaa talven edetessä rikkoa vielä omia ennätyksiään. Suomen virallinen lumensyvyysennätys on nimittäin Kilpisjärven hallussa: 190 cm huhtikuulta 1997.
17. & 18.1. – polaariyön päätösviikonloppu
Kilpisjärven kylällä kaamos päättyy vuodesta riippuen 17. tai 18. päivänä tammikuuta, jolloin auringonsäteet kurkottelevat pienen hetken eteläisellä taivaanrannalla, kunnes katoavat jälleen kukkuloiden taakse. Tänä vuonna kaamoksen päätöspäivä pysyi osittain pilviesirippujen takana.
Itse olin viettämässä polaariyön päätösviikonloppua Ylläksellä, jossa jo hyvinkin tutuiksi tulleet helmiäispilvet esittivät talvikiertueensa viimeisiä näytöksiä. Tälle talvelle kertyneiden helmiäispäivien määrästä en ole pysynyt enää kärryillä. Psykedeelipilviä on näkynyt lähes yhtä usein kuin revontuliakin, ellei jopa useammin.
Helmiäispilviä Ylläsjärven jäältä kuvattuna. Ylläksen korkeudella kaamos kestää vain muutamia viikkoja ja oli päättynyt jo joulukuun lopulla.
Helmiäispilvien kuvaaminen ei ole kaikista helpoin laji niiden kirkkauden vuoksi.
Kaamoksenpäätöskärrynpyörä. Kuvaaja: Jenni Hakulinen
-Laura
