Blogeissa paljon käytetty arktisen kesäparatiisin titteli ja vertaukset päiväntasaajan kuuluisiin paratiisikohteisiin eivät ole lainkaan liioittelua tälle Tromssan länsipuolella sijaitsevalle pohjoisnorjalaiselle pikkusaarelle. Kuumana kesäpäivänä valkoiset hiekkarannat vuoristoisilla maisemilla, silmänkantamattomiin jatkuva turkoosina sinertävä merihorisontti sekä lasinkirkkaana kimmeltävä, virkistävän puhdas ja sopivasti suolainen Norjanmeri tarjoavat runsaasti tutkailtavaa sekä täydellisen sijainnin rannalla rentoutumiseen. Vain palmujen puuttuminen paljastaa leveyspiirin olevan tunnetumpia paratiisipaikkoja huomattavasti pohjoisempi.
Sommarøy sopii mainiosti yhden tai kahden yön piipahdukseen esimerkiksi Kilpisjärveltä tai Tromssasta käsin. Pienestä koostaan johtuen majoituspaikkoja saarella on vain muutama ja ravintoloita käytännössä yksi, mutta Sommarøyan saarirykelmän rannoilta löytyy lukuisia ihania telttailu- ja evästelypaikkoja. Kajakeilla liikkuville myös syrjäisemmät autiot hiekkarannat ovat saavutettavissa.
Suunnilleen kilometrin pituinen polku vie Ørnfløyan kukkulalle, josta avautuvat näkymät Sommarøyan ja Hillesøyan saarille.
Eräänä heinäkuisena hellepäivänä sujautimme kukkamekot päälle ja lähdimme köröttelemään kohti tätä kehuttua kesäsaarta. Kilpisjärveltä Sommarøyalle voi ajaa joko Tromssan kautta tai Balsfjordenin vuonon länsipuolta pientä 858-tietä. Molemmat ajoreitit vievät aikaa noin 3,5 tuntia. Tromssan kaupungin läpi ajaminen on aina oma härdellinsä, joten suosittelen lämpimästi jälkimmäistä reittivaihtoehtoa. Pysähdyimme matkalla 858-tien varresta löytyvään Toves Tradisjonsmat -kahvilaan. Paikan pitäjä Tove oli juuri leiponut herkullisen näköisiä kakkuja, joita emme voineet vastustaa.
Kuva: Kirsi Kiemunki
Sommarøyhin saapuessamme huomasimme, että kesälomasesongilla paikka on ilmeisen suosittu niin suomalaisten kuin norjalaistenkin matkailijoiden keskuudessa. Tungoksesta ei kuitenkaan voinut puhua, ja parkkipaikoilta löytyi aina tilaa. Sommarøyan ja Hillesøyan saarille jakautuneessa kalastajakylässä asukkaita on noin kolmisensataa, ja kesäisin paikallisten määrää lisäävät mökkeilijät. Kaikki kyltit kannattaakin lukea huolella, ettei vahingossa pysäköi paikallisen parkkiruutuun tai pystytä telttaa yksityisalueelle.
Sommarøyn pääsaarelle vie yhden auton levyinen korkea silta, jonka molemmissa päissä on liikennevalot.
Sommarøyalla mieleenpainuvin maamerkki, tai ennemminkin merimerkki, on horisontissa kohoava tuplakolmion muotoinen Håja-kalliosaari. Sen muotokieli on innoittanut kuuleman mukaan myös Tromssan arktisen katedraalin arkkitehtejä.
Håja-kalliosaari.
Yöpymispaikkaa pohdimme pitkän aikaa. Pilvetön taivas houkutteli ehdottomasti telttailemaan, mutta emme osanneet päättää, mille rannalle telttamme pystyttäisimme. Rinkkojen kanssa olisimme voineet kävellä jollekin syrjäisemmällekin sijainnille, mutta hellepäivän kuumuudessa päädyimme lopulta kuitenkin pystyttämään teltan Sandvikslettalle, eli sille isoimmalle ja tunnetuimmalle telttailurannalle.
Muitakin telttalijoita ja grillailijoita rannalla riitti, mutta silti jokaisella tuntui olevan oma tila ja rauha, eikä kukaan tohtinut häiriköidä muiden oleskelua. Penkkipöytiä Sandsvikslettalta löytyy useampia ja parkkipaikalla on kaksi bajamajaa.
Kirkas, puhdas ja yllättävän lämmin merivesi houkutteli pulahduksille. Kuva: Kirsi Kiemunki
Teltan pääsi rannalla pystyttämään tasaiselle nurmelle. Kuva: Kirsi Kiemunki
Keskikesän aikaan aurinko keikkuu pohjoisella taivaanrannalla tuntitolkulla, joten ilta-aurinkoa sai Sandsvikslettalla seurata läpi pitkän yöhön taittuvan illan. Veikkailimme kellonaikaa, milloin aurinko tipahtaisi läheisten kukkuloiden taakse pois näkyvistä, mutta sitä hetkeä ei meinannut tulla koskaan. Kahden aikoihin luovutimme ja kömmimme makuupusseihin unimaskien keinotekoiseen pimeyteen. Yöaurinko oli käväissyt vain puolittain piilossa, ja palannut jälleen uutta päivää aloittamaan.
Keskiyön aurinkoa sai seurata Sandsvikslettan rannalla useita tunteja.
-Laura
