Muinaisuskoa ja diginomadismia Taatsin retkellä

TAATSIN SEITAKIVI JA TAATSIJÄRVI KITTILÄN POKASSA.

Liikkuva, nomadinen, elämäntyyli on pohjoisessa yllättävän tavallista, ainakin oman tuttavapiirini joukossa. Lapin maakunnan sisällä paikkakuntaa vaihdetaan herkästi töiden perässä ja sesonkien mukaan. Monet lappilaiset myös lähtevät synnyinseuduiltaan heti peruskoulun jälkeen isompiin kaupunkeihin joko opiskelemaan tai näkemään maailmaa. Osa palaa pohjoiseen, lähtee uudelleen ja palaa taas. Jotkut asuvat puolet vuodesta Lapissa, ja toisen puolikkaan jossakin muualla. Tyylejä on monia. Ihmisten liikkuvuus korostuu etenkin tunturikeskuksissa, joissa tulijoiden ja lähtijöiden virta on jatkuva.

Perinteisesti nomadeilla tarkoitetaan paimentolaisia, jotka elävät liikkuvaa elämää kasvattamansa karjan perässä. Lapissa perinteisen nomadismin juuret ovat poropaimentolaisuudessa.

Nykypäivän länsimainen nomadismi on yleistetty tarkoittamaan vastakkaista elämäntapaa paikalleen asettumiselle. Nykynomadit ovat seikkailunhaluisia reppureissaajia ja autossa asujia sekä freelancereita, yrittäjiä ja etätöiden tekijöitä. Jälkimmäiselle kategorialle löysin trendikkään terminkin: diginomadit eli läppärikulkurit.

Read More

Sorsametsällä Hanhimaalla

KITTILÄN HANHIMAA.

Tällä viikolla olin mukana tavanomaisista retkistäni paljonkin poikkeavalla ekskursiolla.

Syksyn sorsastuskausi alkoi tiistaina ja pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni mukaan metsälle; sivustaseuraajan roolissa tietysti, koska metsästyskorttia ja aseenkantolupaa minulla ei luonnollisestikaan ole.

Pysyttelin sopivan etäisyyden päässä yrittäen olla mahdollisimman hiljaa. Tarkkailin tilanteita hengitystä pidätellen ja välillä muistin napata muutaman valokuvankin.

Read More

Sadonkorjuuta ja erilainen virtausviikonloppu

KITTILÄN SEUDUN LUONTOA ELOKUUSSA.

Lapissa tuntuu luonnolliselta rytmittää elämää vuodenaikojen tahtiin. Kesän taukoamattomassa valoisuudessa varastin roppakaupalla tunteja yöunistani ja pian pääsen maksamaan univelkani takaisin.

Nukkumisen lisäksi aion pimeinä syysiltoina parkkeerata sohvan nurkkaan viltin alle lukemaan Lapin historiasta kertovia kirjoja ja hörppiä kuivatuista villiyrteistä haudutettua teetä.

Kävin viime viikonloppuna keräämässä kimpullisen siankärsämöitä, joiden kukkia kuivatin juuri näiden kuvailemieni syysiltojen varalle. En ole vielä ehtinyt hankkia teepannua, jossa kuivaamiani yrttejä hauduttaisin, mutta tuoksusta päätellen siankärsämötee tulee olemaan kovinkin kirpsakkaa.

Read More