Kilpisjärven kevät

Aina keväisin mieleni valtaa levottomuus. Kaipaan jotain, mitä on vaikea määritellä tai sanoittaa. Levottomaan mieleen kun yhdistää tuskastuttavan hitaasti etenevän Kilpisjärven kevään, on ajatusten melankolinen myllerrys taattua. Onneksi ulkoilu auttaa yleensä tähänkin vaivaan.

Kevään ensimmäiset merkit

Touko-kesäkuun vaihteessa meinasi jälleen usko loppua siihen, että kesä oikeasti alkaa myös kotimaan kylmimmässä kulmassa joskus. Luontoäidin näytöksiä ei rospuuttoaikaan ole ähkyyn asti, ja kauneutta saa välillä hakemalla hakea.

Toukokuun puolivälissä purot, joet ja kosket kuohuvat yli äyräidensä kun lumimassat sulivat vauhdilla ylätunturissa.

Lintukevät jäi osaltani vaisuksi. Sepelrastashavainnon lisäksi uusia tuttavuuksia ei tänä keväänä tullut vastaan. Soidinmenoista seurailin muutaman kerran suokukkojen ja telkkien tansseja.

Lintujen sijaan kotivuonolla kiikaroitiin tänä keväänä valkokuonodelfiinejä.

Kilpisjärven jäällä näkyi pilkkijiä ja hiihtäjiä vielä toukokuun viimeisellä viikollakin, mutta vuonolla pääsi onneksi sulien vesien äärelle. Vaikken itse kalasta, hoiti kalastava ja kokkaava kumppanini ansiokkaasti merikalaherkkuja pöytään. Tämän kevään ehdoton suosikki olivat itse tehdyt sushit meriraudusta ja -taimenesta.

Talviturkit karistelimme Kirsin kanssa osittain vielä jäässä olevan kosken kuohuihin jo toukokuun puolivälissä – huomattavasti aikaisemmin kuin edellisinä vuosina. Ensimmäinen sulan maan telttayökin vietettiin jo huhtikuussa Norjassa.

Sinirikko

Sinirikot kukkivat ensimmäisten tunturikasvien joukossa jo toukokuun puolella. Ihana väripilkahdus muuten niin rospuutonruskeaan maisemaan.

Sinirikko

Viikko Altassa

Toukokuun lopulla lähdimme viikoksi etelän lomalle pari leveyspiiriä pohjosemmas; etsimään alkukesää Altavuonon rannalle. Melkein 500 metriä alempana meren äärellä kesä todella alkaa aikaisemmin kuin kotona. Altassa koivut olivat jo täydessä kirkkaanvihreässä alkukesän lehdessä, kun kotona vielä rikottiin pakkasennätyksiä ja odoteltiin jäiden lähtöä ja hiirenkorvien puhkeamista.

Alta

Altan kalliopiirroksia noin 5000 vuoden takaa

Kesäkuun pakkasennätys

Ei ehkä uskoisi, mutta Käsivarren kevät oli tänä vuonna tavallista aikaisemmassa, vaikka vielä 1.6. mitattiin Saanan päällä virallinen kesäkuun pakkasennätys, -7,7 astetta.

Pakkasesta huolimatta suurtuntureiden vakiokasvot riekot ja kiirunat kevätkukkoilivat tuttuun tyyliin reviireillään ja räkänaurullaan saattelivat satunnaisia tunkeilijoita. Tapasin kesäkuun alussa erään riekkokoiraan reippaasti puurajaa ylempänä, ja kysyinkin häneltä, että mitä hän mahtaa näin korkealla puuhata. Sain vastaukseksi vain naurahduksen.

Porovasat kylällä

Touko-kesäkuun vaihteessa porovaatimet laskeutuivat pikkuistensa kanssa tunturista teiden varsille ja kylän tuntumaan.

Hellyyttävät vastikään syntyneet vasat kekkuloivat yllättävän ketterästi ylipitkillä koivillaan pitkin kivikkoisia rinteitä ja lumilaikkuja.

Jäätikkö

Kahdeksantena päivänä kesäkuuta navakka tuuli puski viimeiset Kilpisjärven jäät isoiksi kasoiksi järven rannoille. Seurasimme haltioituneena, kun kotirantaan ilmestyi vartissa valtavan kokoinen jääkeko. Ristimme keon jäätiköksi, joka toimi samalla komeat 12 vuotta täyttäneen Nelson-koiran synttärilahjana.

Seuraavana päivänä lämpöaalto saapui kylälle, pääskynen liiteli Tsahkaljärven yllä ja Kilpisjärven kesä alkoi viimein.

-Laura

Ensimmäisellä linturetkellä

En olekaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, kuinka monia erilaisia luontoharrastuksia täällä pohjoisessa voi eri vuodenaikoina harrastaa. Lumien sulamisen ja jäidenlähdön myötä suosittujen talvilajien puitteet poistuvat, mutta tilalle tulee yllättäen aivan uusia harrastusmiljöitä. Näillä leveyksillä lintujen kevätmuutto ajoittuu toukokuun loppupuoliskolle jäidenlähdön yhteyteen, joten lintujen tarkkailu on täälläkin potentiaalinen harrastus, vaikkakin paras ajankohta on jopa reilun kuukauden Suomen eteläistä ja läntistä rannikkoseutua jäljessä.

Vielä aivan keltanokka-lintuharrastajana saatan käyttää termejä sikin sokin ja miten sattuu, mutta nimettäköön tämä ensimmäinen lintubongauspäiväni ihan vaikka linturetkeksi, sillä retken pääasiallinen tarkoitus oli nimenomaan lintujen havainnointi. Kävimme Kittilässä kahdella eri havainnointipaikalla Karinnokan ja Akanrimmen lintutorneilla.

IMG_1755.JPG
Kuva: Jonna Saari. Kunnon lintuharrastaja kuulemma kirjaa havaintonsa vihkoon eli havikseen – ja minähän tein työtä käskettyä.

Kuva: Jonna Saari. Kunnon lintuharrastaja kuulemma kirjaa havaintonsa vihkoon eli havikseen – ja minähän tein työtä käskettyä.

IMG_1739.JPG

Tässäkin lajissa voi halutessaan varustehifistellä esimerkiksi objektiivien, kiikareiden ja havaintojen kirjaamistapojen kanssa, mutta ihan perus linturetkelle riittävät tarkkaavaiset silmät ja korvat, lintukirja tunnistamista varten, jonkinlaiset kiikarit ja vihko tai muu väline, johon havainnot voi kirjata, sekä kuvaushaluisille kameraan joku teleobjektiivi (itselläni oli käytössä Canonin 55-250mm).

Kuva: Jonna Saari. Lintujen tarkkailun lomassa ihailimme myös vapaana virtaavaa Ounasjokea Karinnokan lintutornista käsin.

Kuva: Jonna Saari. Lintujen tarkkailun lomassa pysähdyimme myös seuraamaan Ounasjoella kelluvia jäälauttojen jämiä Karinnokan lintutornista käsin.

IMG_1661.JPG

Tällä retkellä opin monia uusia lintulajeja sekä esimerkiksi sen, että suokukkokoirailla on ainakin kolme eri kaulusvärivaihtoehtoa: valkoinen, oranssi ja musta sekä lisäksi joku näiden värien sekoitus; miten lie mikäkin väriyhdistelmä eri yksilöille päätyy. Muutenkin suokukot tuntuvat olevan monenkirjavaa sakkia, vaikka usein lintuyksilöt ovat lajeittain väritykseltään kovin samankaltaisia.

Mekin näimme tällä retkellämme useita eri väriyhdistelmillä koristeltuja suokukkoja, sillä havainnointipaikallamme kosteikolla sattui olemaan jopa parinsadan yksilön parvi soidinmenoillaan. Mustan kaularöyhelönsä kanssa poseeraava suokukkokoiras oli kuvauksellinen tapaus: se pörhisteli rintaansa ja vaihteli keikistellen asentoja hieman muista erillään sillä aikaa kun muut koiraat taistelivat keskenään naaraiden huomiosta nokat kolisten.

IMG_1668.jpg
IMG_1671.jpg
IMG_1675.JPG

Ensimmäisen linturetkeni havainnot olivat suokukkojen lisäksi: tavi, isokoskelo, haarapääsky, räkättirastas, pajusirkku, liro (ääni), kalalokkeja, tukkasotkaparvi, jouhisorsakoiras, lapintiira, kurki, kuovi (ääni), järripeippo (ääni) ja telkkäpari. Mutta myönnettäköön, etten olisi tunnistanut puoliakaan lajeista ilman pidemmän linjan lintuharrastajaa eli ystävääni Jonnaa.

Jos olisin lähtenyt matkaan yksin, olisi havikseni lista ollut suunnilleen tällainen: sorsia, joku kahlaaja, lokkeja, joku toinen kahlaaja, joku pikkulintu, suolla kahlaava poro – eipäs kun kurki! Kurjen näkeminen olikin hauska hetki: vastapäisellä suon laidalla rämpi ketterästi porolta näyttävä hahmo, joka levitti lopulta siipensä ja siinä vaiheessa tajusin, ettei kyseessä ollut sittenkään vanha tuttu poro vaan valtavan kokoinen kurki. Harmi etten saanut tästä kauniista kurkiyksilöstä kuvaa.

IMG_1749.JPG
Kuva: Jonna Saari. Heitin talviturkinkin linturetkemme aikana. Nyt voi todeta kesän alkaneeksi!

Kuva: Jonna Saari. Heitin talviturkinkin linturetkemme aikana. Nyt voi todeta kesän alkaneeksi!

Nyt voidaan pohjoisen mittakaavassa mielestäni puhua jo loppukevään sijasta alkukesästä, sillä tietyt kesän merkit täyttyvät: suurin osa vesistöistä on jo jäistä vapaita, yöpakkaset ja takatalvet taitavat olla takanapäin, koivuissa on jo ihan pienenpieniä hiirenkorvia, muutama sääskikin on jo kuoriutunut ja yötön yö on alkanut jo ainakin Utsjoen korkeudella. Minulle se varmin kesän alun merkki on talviturkin heittäminen, minkä tänä vuonna suoritin Ounasjoessa Kittilän kirkonkylän uimarannalla.

-Laura

Pallaksella viettämässä kansallispuistopäivää

Euroopan ensimmäiset kansallispuistot perustettiin 24.5.1909 eli tänään vietetään kansallispuistojen 110-vuotisjuhlapäivää. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen, että Suomessakin on jopa 40 kansallispuistoa, joista seitsemän sijaitsee ainakin osittain Lapissa.

IMG_6855.jpg

Euroopan kansallispuistopäivän kunniaksi oli otollista käydä piipahtamassa Pallaksella Vatikurun luontopolulla. Viitoitettu luontopolku alkaa Pallastunturin luontokeskukselta. Varsinainen luontopolku kääntyy takaisin jo yllättävän aikaisin, joten jatkoimme matkaa kurun pohjalla kulkevaa kapeaa pikkupolkua pitkin. Olimme etukäteen tarkistaneet, ettei kansallispuistossa ollut kulkurajoituksia.

Suloinen polku kulki keväisesti solisevan puron vartta molemmin puolin, joten lisälenkistämmekin muodostui mukava rengasreitti.

Kuva: Jonna Saari

Kuten lähes jokaisena aamuna, myös tänä aamuna jouduin nipistämään itseäni herätessäni. Näen edelleen todellisen tuntuisia unia arjestani pääkaupungissa ja herätessäni olen hetken tokkurassa, ennen kuin minulle valkenee, että se elämä mitä täällä elän ei olekaan ihanaa unta vaan todellisuutta – eikä toisinpäin.

Jokaiseen päivääni mahtuu edelleen epätodellisia hetkiä, joina poden jopa pientä syyllisyyttä siitä, että saan ihan oikeasti asua ja elää näin. Kansallispuisto- ja erämaaretket eivät ole enää vain lomaluksusta, vaan osa arkeani.

IMG_6891.jpg

Lomilla teen nykyisin jotain aivan muuta. Huomenna suuntaamme kesäloman viettoon Norjaan nauttimaan vuonomaisemista ja pyytämään meritaimenia. Kalassa olen käynyt viimeksi lähes 20 vuotta sitten, pikkutyttönä ukin kanssa mato-ongella. Perhokalastus on minulle vielä täysin uusi tuttavuus, mutta tämän kesän jälkeen tiedän ja osaan varmasti jo hieman enemmän.

IMG_6865.jpg

Lapissakin alkaa viimein näyttää ja tuntua alkukesältä. Lämpötilat vaihtelevat niin nopeasti, että välillä sitä huomaa etsivänsä bikinejä ja pipoa samaan aikaan.

IMG_6832+2.jpg

Olen myös yllättäen innostunut lintujen tarkkailusta. Olen nähnyt esimerkiksi taivaanvuohen ja Lapin maakuntalinnun sinirinnan. Molempien lintujen ääntely on jotain aivan uskomattoman kuuloista. Sellaista, että täytyy muutamaan otteeseen tarkistaa, lähteekö ääni varmasti pienestä siivekkäästä otuksesta vai jostain isommasta metsän asukkaasta.

IMG_6933.jpg

Poroja näkee tietysti harva se päivä. Ainoat liikenneruuhkat, joissa olen Lapissa ollut ovat johtuneet tiellä laiskasti löntystelevistä poroista. Poroilla kun harvemmin on kiire mihinkään.

Kuva: Jonna Saari

Tällaisia Lappi-arjen yksityiskohtia tänään.

-Laura