Minulle täydellisen kaamospäivän resepti on seuraava:
1. Aloitan päivän useita tunteja kestävällä kahvinjuonnilla. Kahvin hörppimisen lomassa seuraan päivän valkenemista sinisen ja vaaleanpunaisen eri sävyjen vaihdellessa taivaalla.
2. Kahvittelun kyljessä rapsuttelen koiria ja lämmitän kämppää kamiinalla. Arkena aloitan päivän työt ja vapaapäivänä luen kirjaa tai uutisia Lapin Kansasta takkatulen ääressä, koska muualla kotona ei vielä aamusta tarkene.
3. Päivän valoisat hetket vietän arkena lounaslenkillä ja vapaapäivinä yksin tai hyvässä seurassa tunturissa hiihdellen, valokuvaillen ja luontoa tarkkaillen. Hiihtoretkien hienoimpia hetkiä ovat kaamoksen aikaan vauhdikkaasti muuttuvat taivaan värit sekä villieläinhavainnot, kuten riekot tai kiirunat.
4. Päivän hämärtyessä palaan tunturista kotiin ja pistän saunan lämpenemään. Pimeän laskeuduttua käyn saunassa, jotta saan pakkasessa kylmettyneet ja kohmettuneet jäsenet sulatettua.
5. Saunan jälkeen nautin herkullisen riista-, villikala- tai kasvisillallisen mielellään jonkun itseäni paremman kokin (yleensä Villen) valmistamana. Itse en ole kovinkaan hääppöinen kokki, joten annan ruuanlaittovastuun mieluusti muille.
6. Loppuillan vietän sohvalla katsoen sarjoja (viime viikonloppuna katsoimme Karpin uusimman tuottarin) tai lukien kirjaa (nyt käynnissä on Suon villi laulu).
7. Päivän päätteeksi käytän koirat iltapissalla kuunvalossa tai revontulien loimujen alla – toisinaan myös ihan rehellisessä lumimyräkässä.
Välillä päivään saattaa sisältyä myös jotakin puhdepuuhaa, kuten klapien pinoamista tai lumitöitä.
P.S. Kuulin viime viikolla ensimmäistä kertaa termin meteopatia (kiitos Jonnan). Luulen lukeutuvani meteopaattien joukkoon, sillä synkässä sadekelissä mieleni on tasaisen apea ja moni asia tuntuu tavallista hankalammalta, mutta kirpsakkana pakkaspäivänä juuri mikään ei koskaan harmita tai paina mieltäni. Kauniissa kelissä kaikki tuntuu aivan valtavan hienolta, vaikka elämässä olisikin käynnissä ikäviä tai stressaavia asioita.