Pohjoisen asukkaita on hemmoteltu hienoilla ulkoilukeleillä lähes koko alkuvuoden. Tälle sunnuntaiselle Lommoltunturin retkellemmekin osui harvinaisen täydellinen sää eli sopiva määrä pakkasta, sopiva määrä tuulta ja sopiva määrä pilviä.
Retkemme teemoja olivat hienon kelin lisäksi silmille valuvat pipot, kaamoksen ja pakkasjakson jälkeinen hentoinen kevään tuntu, tykkylumikuvista täyttyvät kameran muistikortit, taivaansinen eri sävyt ja tietynlainen vapauden tunne, jota pohjoisessa asuminen monille teettää. Itse ainakin lukeudun siihen joukkoon, joka kokee olevansa täällä vapaa tietyistä sosiaalisista normeista.
Kuva: Jonna Saari
Arvot ja elämäntavat. Olen iloinen, että olen löytänyt täällä asuessani ympärilleni ihmisiä, jotka jakavat kanssani samoja arvoja ja elämäntapoja: luontoarvoja, erilaisia ydinperhemallista poikkeavia perhearvoja, erakkouden kunnioittamista sekä kulutus- ja kilpailukeskeisyyden vieroksuntaa. Täällä en koe olevani outolintu. Enkä myöskään koe tarvetta ahtautua mihinkään valmiiksi valettuun muottiin.
Joskus elin aikoja, jolloin valintojani ohjailivat aivan toisenlaiset arvot. Arvot, jotka tietyissä ympyröissä olivat keskeisiä: menestyksekäs ura ja materialistiset tavoitteet. Ne ajat tuntuvat nyt kaukaisilta.
Pysähtyminen ja uudistuminen. Uskon siihen, että ihminen voi uudistua jatkuvasti, mutta siihen tarvitaan ajoittaista pysähtymistä. Eteenpäin ei voi kulkea loputtomasti taukoja pitämättä. Enkä tarkoita nyt sellaista noususuuntaista etenemistä, mitä työ- ja urakeskeisessä kulttuurissa ihannoidaan, vaan oman ajattelun kehittymistä ja ylipäätään elämän tuomien muutosten ja vastoinkäymisten kokonaisvaltaista kohtaamista ja niistä selviämistä. Eteenpäin jatkamista uusien kokemusten, oppien ja ajatusten kera.
Omalla kohdallani uudistuminen ja eteneminen tarkoittavat myös sitä, etten rakenna omaa identiteettiäni yhden asian varaan väkisin, vaikka nykypäivänä tuntuukin siltä, että jokaisella pitäisi olla joku selkeä ja helposti määriteltävä henkilöbrändi.
Uudistuminen vaatii pysähtymisen lisäksi mielestäni myös sitä, että on valmis hyväksymään omat keskeneräisyytensä ja epävarmuutensa, vikansakin. Jokainen ihminen on lopulta koko elämänsä ajan vajavainen ja erehtyväinen, mutta toisaalta myös oppivainen.
Kuva: Jonna Saari
Kuva: Jonna Saari
Kuva: Jonna Saari
Tämä Pallaksen seutu vetää puoleensa ympäri vuoden. Muonion tunturit ovat pysyneet mahtavan erämaisina ja kunnan alueella sijaitseva Oloksen tunturikeskuskin on huomattavasti pienempi kuin Kittilän Levi tai Kolarin Ylläs.
Näissä maisemissa on helppo olla onnellinen.
-Laura
Sivupolkuja:
Jonnan kirjoittaman retkikertomuksen Lommoltunturilta löydät täältä.