Muonio — Blogi - Kiertoreitti

Kevätmyrskyn pauhatessa ulkona jo toista päivää on mukava palata kuvien kautta viime viikonlopun minilomalle metsäiseen Muonioon. Suhteeni metsään on muuttunut Lapissa asumiseni aikana: metsistä on tullut minulle entistä tärkeämpiä. Kilpisjärvellä ollessani huomaan jo muutamien viikkojen jälkeen alkavani kaivata metsän suojaa ja vihreyttä sekä turvallista, rauhoittavaa ja kotoisaa oloa, jonka löydän lähinnä havumetsästä. Mielestäni kaikkein kauneinta metsää on luonnontilainen havumetsä, jota onneksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on vielä suojeltuna runsain määrin.

Koko Suomessa luonnontilaista metsää on jäljellä enää vain 2-3% kaikista metsistämme. Lapin maakunnan alueella jopa 75% metsistä luokitellaan talousmetsiksi, ja vain 17% Lapin metsistä on suojeltu. Nämä prosenttiluvut perustuvat Lapin Kansan uutiseen 20.3.2021: Näin tehdas muuttaa metsää (tilaajasisältöä). Suomen metsien tilanne ei siis mielestäni ole kovinkaan kehuttava, vaikka maailman mittakaavassa Suomi onkin metsien kärkimaita.

Iltareippailu Särkitunturille auringonlaskussa 18.3.

Kevätpäiväntasauksen jälkeen päivänvalon määrä lisääntyy pohjoisessa hirvittävällä vauhdilla ja ihan pian eletään jo keskiyön auringon valaisemia yöttömiä öitä, mikä tuntuu ihan hassulta, koska vastahan kaamos loppui. Nykyään osaankin arvostaa auringonlaskuja ja -nousuja aivan eri tavalla kuin ennen, koska niitä ei vuoden aikana kovin useana kuukautena pohjoisessa näe.

Kuulemani mukaan Särkitunturilla on aina ruuhkaa. Tämä oli kolmas kertani kyseisellä tunturilla, eikä ruuhkia ollut tälläkään kertaa. Ehkäpä olen sattunut paikalle ruuhkattomina retkeilyaikoina eli illansuussa tai lumipyryssä. Särkitunturi ei kuulu Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, mutta sen huipulta näkee hienosti puiston suojeltuihin metsiin ja tuntureille.

Sammaltunturille hiihtäen 20.3.

Suunnitelmani kiertää Sammaltunturi ja Keimiötunturi hiihtäen ei tällä kertaa onnistunutkaan, sillä osa ladusta oli suljettu. Mutta onneksi hanki kantoi sen verran, että pääsin jopa pertsan suksilla vähän poikkeamaan ladulta omille reiteille Sammaltunturin rinteeseen. Hirveän pitkälle ladun ulkopuolelle en uskaltautunut, sillä lumivyöryjä on ollut tänä vuonna runsaasti ympäri Lappia.

Pyhäjoen luontopolulla liukulumikenkäillen maailman metsäpäivänä 21.3.

Metsälomani kruunasi retki ystävän kanssa Pyhäjoen luontopolulla, jossa saimme nauttia kauniista havumetsästä ja eväshetkestä kevätauringossa. Maailman metsäpäiväkin sattui sopivasti juuri tälle retkipäivälle.

Pyhäjoen luontopolku sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rajoitusalueella eli sulan maan aikaan (1.5.-30.11.) merkityltä luontopolulta ei saa poiketa. Lumien aikaan reitiltä poikkeaminen on sallittua, joten teimme tällä kertaa pienen mutkan läheiselle näköalakalliolle.

-Laura

P.S. Jos kiinnostaa perehtyä tarkemmin Suomen metsien tilanteeseen, niin Tieto-Finlandialla 2019 palkittu teos Metsä meidän jälkeemme on lukemisen arvoinen ja myös visuaalisesti kaunis kirja, joka tarkastelee suomalaisen metsäluonnon ajankohtaisia kiistakysymyksiä.

Sivupolkuja:

Koneen Säätiö – Miltä näyttää metsä meidän jälkeemme?

Pohjoisen asukkaita on hemmoteltu hienoilla ulkoilukeleillä lähes koko alkuvuoden. Tälle sunnuntaiselle Lommoltunturin retkellemmekin osui harvinaisen täydellinen sää eli sopiva määrä pakkasta, sopiva määrä tuulta ja sopiva määrä pilviä.

Retkemme teemoja olivat hienon kelin lisäksi silmille valuvat pipot, kaamoksen ja pakkasjakson jälkeinen hentoinen kevään tuntu, tykkylumikuvista täyttyvät kameran muistikortit, taivaansinen eri sävyt ja tietynlainen vapauden tunne, jota pohjoisessa asuminen monille teettää. Itse ainakin lukeudun siihen joukkoon, joka kokee olevansa täällä vapaa tietyistä sosiaalisista normeista.

Arvot ja elämäntavat. Olen iloinen, että olen löytänyt täällä asuessani ympärilleni ihmisiä, jotka jakavat kanssani samoja arvoja ja elämäntapoja: luontoarvoja, erilaisia ydinperhemallista poikkeavia perhearvoja, erakkouden kunnioittamista sekä kulutus- ja kilpailukeskeisyyden vieroksuntaa. Täällä en koe olevani outolintu. Enkä myöskään koe tarvetta ahtautua mihinkään valmiiksi valettuun muottiin.

Joskus elin aikoja, jolloin valintojani ohjailivat aivan toisenlaiset arvot. Arvot, jotka tietyissä ympyröissä olivat keskeisiä: menestyksekäs ura ja materialistiset tavoitteet. Ne ajat tuntuvat nyt kaukaisilta.

Pysähtyminen ja uudistuminen. Uskon siihen, että ihminen voi uudistua jatkuvasti, mutta siihen tarvitaan ajoittaista pysähtymistä. Eteenpäin ei voi kulkea loputtomasti taukoja pitämättä. Enkä tarkoita nyt sellaista noususuuntaista etenemistä, mitä työ- ja urakeskeisessä kulttuurissa ihannoidaan, vaan oman ajattelun kehittymistä ja ylipäätään elämän tuomien muutosten ja vastoinkäymisten kokonaisvaltaista kohtaamista ja niistä selviämistä. Eteenpäin jatkamista uusien kokemusten, oppien ja ajatusten kera.

Omalla kohdallani uudistuminen ja eteneminen tarkoittavat myös sitä, etten rakenna omaa identiteettiäni yhden asian varaan väkisin, vaikka nykypäivänä tuntuukin siltä, että jokaisella pitäisi olla joku selkeä ja helposti määriteltävä henkilöbrändi.

Uudistuminen vaatii pysähtymisen lisäksi mielestäni myös sitä, että on valmis hyväksymään omat keskeneräisyytensä ja epävarmuutensa, vikansakin. Jokainen ihminen on lopulta koko elämänsä ajan vajavainen ja erehtyväinen, mutta toisaalta myös oppivainen.

Tämä Pallaksen seutu vetää puoleensa ympäri vuoden. Muonion tunturit ovat pysyneet mahtavan erämaisina ja kunnan alueella sijaitseva Oloksen tunturikeskuskin on huomattavasti pienempi kuin Kittilän Levi tai Kolarin Ylläs.

Näissä maisemissa on helppo olla onnellinen.

-Laura