Ensilumien retki Saanalle

February 7, 2024

Saanatunturin retkeilyreitti: n. 8 km janareitti edestakaisin, kulkuaika n. 4–6 h

Kilpisjärven ykkösretkikohteeseen Saana-tunturille (pohjoissaameksi Sáná) voi kivuta myös talvisin. 1029 metriin merenpinnasta kohoavalla Saanalla talviretkeillessä kannattaa kuitenkin kiinnittää erityishuomiota turvallisuuteen. Esimerkiksi kovassa tuiskussa ei huiputtamista kannata lähteä edes kokeilemaan, sen verran ankariksi olosuhteet tunturin viimaisella huipulla helposti käyvät. Pienimuotoiset lumivyörytkään eivät jyrkkärinteisellä Saanalla aivan tavattomia ole, etenkin kun ilmastonmuutos on tehnyt nykytalvien lumipeitteen rakenteesta epävakaampaa.

Maisema Saanalta — Syystalven ensilumien aikaan Saanan reitille ei yleensä tarvitse vielä lumikenkiä, mutta sydäntalvella voivat lumikengät tulla tarpeeseen.

Vuosittaisia käyntejä Saanalle kertyy jopa 20.000, joten reitti tunturiin tamppautuu talvisinkin usein lumikenkäilijöiden jäljiltä kantavaksi. Saanan sulan maan polku on kulunut jo leveäksi valtaväyläksi, jota on myös kestävöity sorastuksilla ja kiviportailla. Tällä lokakuisella retkellä laskimme hennon lumihunnun alta pilkottavien kiviportaiden määrän: yhteensä 251 porrasta Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta lähtevällä merkityllä reitillä. Nousumetrejä reitille kertyy jopa 550, mutta kiviportaat ja osittaiset sorastukset onneksi helpottavat hieman kiirunakukkulalle kiikkumista.

Kiiruna — Angry bird -kiiruna lumikenkinäkin toimivien talvitöppöstensä kera.

En ole pitänyt lukua montako kertaa olen käynyt Saanalla eri vuosina ja vuodenaikoina, mutta puhutaan kuitenkin useista kymmenistä. Saanalla käynti on melkeinpä joka kerta omanlaisensa elämys. Tuntuu kuin piipahtaisi hetken verran jossain toisessa maassa. Lämpotila-asteetkin laskevat nousumetrien mukana, joten retki Saanalle tuntuu usein myös käynniltä talven todellisessa valtakunnassa. Erityisesti alkukesästä ja syksyisin eron huomaa selkeästi, sillä hanskoja, pipoa ja kevytuntsikkaa ei koskaan tule pakattua turhaan retkireppuun; huipulla ne päätyvät poikkeuksetta joka kerta käyttöön.

Saanan retkeilyreitti — Kuva: Kaisa Kauppila

Lisää Kilpisjärven päiväretkikohteita löytyy nyt myös kirjoittamastani ja kuvaamastani Kilpisjärvi Halti -retkeilyoppaasta (Karttakeskus, 2024).

-Laura

Kilpisjärvi

Päiväretkikohteita Kilpisjärvellä

Keväthiihtoja Pallas-Yllästuntureilla

March 31, 2022

Kevään ensimmäiset lämpimät päivät saapuivat tunturihiihtäjien iloksi ja hämmennykseksi keskelle talvista maaliskuuta. Untuvaan ja merinokerrastoihin tottuneina plussa-asteisiin pukeutuminen oli alkuun haastavaa – tai ainakin hiostavaa. Myös kirkas kevätvalo vaati kameran vastavalosuojan käytön opettelua. Tunturisuksienkin kanssa sai puljata: märkä nuoskalumi paakkuuntui jatkuvasti kastuneisiin nousukarvoihin ja hiihtäminen muistututti välillä enemmän lumikenkäilyä.

Mutta kaikista pienistä haasteista huolimatta nautimme ensimmäisistä kevätpäivistä tuntureilla jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan eli lintuhavaintojen ja huiputusmaisemien perässä hiihtäen.

KESÄNKITUNTURIN HUIPUTUS

Reitti: Kesänkitunturin merkitty talvipolku, lähtöpaikka Kesänkijärven parkkipaikalta

Kesängin huipulle hinauduttamme annoimme suksien karvojen kuivua lempeässä tuulenvireessä ja nautimme itse harvinaisen lämpimästä huiputuskelistä. Saatoin nauttia välillä jopa liiakseen, sillä pyllähdin rinteessä useampaan otteeseen paikoiltani. Kuvissa pienet pyllähdykset näyttävät siltä kuin olisin vain loikoillut kasuaalisti auringonpaisteessa, mutta todellisuudessa tasapaino petti pienestä pitäen suksien kanssa touhunneenkin.

Auringonlasku Kellokkaalla — Hiihdon jälkeen ihastelimme auringonlaskua vielä Luontokeskus Kellokkaan takapihalla.

KEIMIÖTUNTURIN HUIPUTUS

Reitti: kesäreittiä myötäillen n. 5 km janareitti edestakaisin.

Seuraavana päivänä Keimiön huiputukseen lisähaastetta toivat metsäisen alarinteen sohjoontunut upottava hanki ja avotunturissa tuulen kovettama jäisen koppurainen kuori, jolla laskeminen oli paikoin jopa vähän pelottavaa.

Keimiötunturi sijaitsee Pallasten ja Yllästen välissä, joten eteläisessä horisontissa häämöttävät Yllästen seitsemän siluettia, ja Pallaksen kerot kumpuilevat kauniisti pohjoisessa maisemassa.

AURINGONLASKU KUKASTUNTURILLA

Reitti: Kukastunturin merkitty talvipolku, lähtö Navettagallerialta tai Elämänluukulta.

Kevätpäiväntasauksen aikoihin en millään malta olla kipuamatta tunturiin ilta-auringossa. Tällä kertaa suuntasin Kukastunturille suksitta kovaksi tamppautunutta lumikenkäilyuraa pitkin. Saavuin huipulle juuri parahiksi auringon kultaamaan maisemaan ja seurasinkin auringonlaskun kokonaan loppuun asti ennen kuin kipitin takaisin lähtöpaikalle eli Elämänluukulle.

Kiitos tunturimaisemista Kesänki, Keimiö ja Kukas sekä hiihtoseurasta Kirsi! Eihän tästä kevättalvesta saa koskaan tarpeekseen. Onneksi huhtikuukin on vielä täydellistä kantohankiaikaa. <3

-Laura

Pallas & Ylläs

Päiväretkikohteita Pallas-Yllästuntureilla

Mimmien hiihtoretki Aakenukselle

March 8, 2022

Reitti: erämaalatu Totovaaran parkkipaikalta Aakenustuvalle

Naiset olivat Suomessa tunturihiihdon uranuurtajia! Vielä 1930-luvulla retkeily oli lähinnä miesten hommaa ja eräkirjallisuus pursuaakin miesten tarinoita tuon ajan tuntureilta. Kaarina Karin johdolla Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto aloitti tunturihiihtokurssit Pallaksella 1934. Kaarina Kari keksi myös idean helmikuisista hiihtolomaviikoista, kipusi retkikuntansa (naiskolmikon) kanssa ensimmäisenä etelän retkeilyporukkana Haltille ja kirjoitti vaelluksestaan kirjan. Häntä pidetäänkin myös Lapin vaellusmatkailun ja tunturiretkeilyn pioneerina.

Aivan kaarinoina kävimme viime sunnuntaina ystäväni Sannan kanssa hiihtoretkellä Aakenustunturilla. Samalla kävimme katsastamassa viime kesänä valmistuneen uuden autiotuvan eli Aakenustuvan. Tuvalla oli yllättävän paljon porukkaa vapaalaskijoista lumikenkäilijöihin. Me saavuimme tuvalle tunturisuksilla ja liukulumikengillä Vasalaen yli. Onneksi kevättalvinen hiihtokeli oli jo niin lämmin, että tarkenimme evästää pihapiirissä ja vältimme täpärästi tupatungoksen.

Matkaan lähdimme Totovaaran parkkipaikalta, jonne johtava tie oli juuri edellisviikolla aurattu hiihtolomalaisia varten. Ylläksen talvireittikartan mukaan Aakenustuvalle johtaa erämaalatu, jota myötäillen mekin hiihdimme. Hanki kantoi jo hyvin, joten sivakoimme lähinnä omia uria pitkin.

Ah, mikä vapauden huuma, kun saa hiihtää juuri siihen suuntaan kuin milloinkin huvittaa!

Päivän tunturikeli oli harmahtava, mutta silti hämyisän kaunis. Välillä aurinko yritti puskea häikäisevää kevätvaloaan pilviverhon takaa, mutta toteutus jäi lounaistaivaalle kellertäväksi kajastukseksi. Koillishorisontti pitäytyi tummemmissa sävyissä: lumipyrypilvien syvänharmaassa ja talvisen havumetsämaaston sinerryksessä.

Totesimme, että monesti tuntureita kuvastaa parhaiten juuri tällainen harmaan eri sävyjen sää, jota harvoin kuitenkaan näkee matkailumainonnan tunturikuvissa. Niissä aurinko usein paistaa tykkylumipuiden kehystämässä maisemassa – olen ehkä jossain määrin jo allergisoitunut tuolle kuvastolle. Oikeasti tuntureilla usein tuulee ja tuiskuaa.

Hiihtoretken aikana pyörittelimme ideoita naisten tekemistä ja tähdittämistä erädokumenteista ja -kirjoista. Olisi hienoa päästä toteuttamaaan näitä ideoita joskus!

Ihanaa ja inspiroivaa naistenpäivää!

-Laura