Euroopan ensimmäiset kansallispuistot perustettiin 24.5.1909 eli tänään vietetään kansallispuistojen 110-vuotisjuhlapäivää. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen, että Suomessakin on jopa 40 kansallispuistoa, joista seitsemän sijaitsee ainakin osittain Lapissa.
Euroopan kansallispuistopäivän kunniaksi oli otollista käydä piipahtamassa Pallaksella Vatikurun luontopolulla. Viitoitettu kolmen kilometrin pituinen luontopolku alkaa Pallastunturin luontokeskukselta. Varsinainen luontopolku kääntyy takaisin jo yllättävän aikaisin, joten jatkoimme matkaa kurun pohjalla kulkevaa kapeaa pikkupolkua pitkin. Olimme etukäteen tarkistaneet, ettei kansallispuistossa ollut kulkurajoituksia.
Suloinen polku kulki keväisesti solisevan puron vartta molemmin puolin, joten lisälenkistämmekin muodostui mukava rengasreitti.
Kuva: Jonna Saari
Kuten lähes jokaisena aamuna, myös tänä aamuna jouduin nipistämään itseäni herätessäni. Näen edelleen todellisen tuntuisia unia arjestani pääkaupungissa ja herätessäni olen hetken tokkurassa, ennen kuin minulle valkenee, että se elämä mitä täällä elän ei olekaan ihanaa unta vaan todellisuutta – eikä toisinpäin.
Jokaiseen päivääni mahtuu edelleen epätodellisia hetkiä, joina poden jopa pientä syyllisyyttä siitä, että saan ihan oikeasti asua ja elää näin. Kansallispuisto- ja erämaaretket eivät ole enää vain lomaluksusta, vaan osa arkeani.
Lomilla teen nykyisin jotain aivan muuta. Huomenna suuntaamme kesäloman viettoon Norjaan nauttimaan vuonomaisemista ja pyytämään meritaimenia. Kalassa olen käynyt viimeksi lähes 20 vuotta sitten, pikkutyttönä ukin kanssa mato-ongella. Perhokalastus on minulle vielä täysin uusi tuttavuus, mutta tämän kesän jälkeen tiedän ja osaan varmasti jo hieman enemmän.
Lapissakin alkaa viimein näyttää ja tuntua alkukesältä. Lämpötilat vaihtelevat niin nopeasti, että välillä sitä huomaa etsivänsä bikinejä ja pipoa samaan aikaan.
Olen myös yllättäen innostunut lintujen tarkkailusta. Olen nähnyt esimerkiksi taivaanvuohen ja Lapin maakuntalinnun sinirinnan. Molempien lintujen ääntely on jotain aivan uskomattoman kuuloista. Sellaista, että täytyy muutamaan otteeseen tarkistaa, lähteekö ääni varmasti pienestä siivekkäästä otuksesta vai jostain isommasta metsän asukkaasta.
Poroja näkee tietysti harva se päivä. Ainoat liikenneruuhkat, joissa olen Lapissa ollut ovat johtuneet tiellä laiskasti löntystelevistä poroista.
Kuva: Jonna Saari
Tällaisia Lappi-arjen yksityiskohtia tänään.
-Laura