Kilpisjärven kylältä käsin kevättalvinen Käsivarren erämaa näyttäytyy horisonttiin ikuisesti jatkuvana tunturiylänkönä – valkoisena saharana, jossa ei kasva edes käkkäräkoivuja. Tosiasiassa Käsivarren erämaa-alueen luonto on hyvinkin monipuolista: löytyy jylhiä jyrkkäseinäisiä kuruja, aakeita jokilaaksoja, metsäisempää tunturikoivikkoa ja tietysti kirkasvetisiä tunturijärviä, joissa asuu valtavan kokoisia punavatsaisia rautuja ja kirjavasta selkäevästään tunnettuja harjuksia. Kevätaikaan aluetta voisi luonnehtia suorastaan näköpilkkijän paratiisiksi.
Lähdimme huhtikuisena sunnuntaina heti aamutuimaan kohti kirkkaita rautuvesiä. Jo pelkkä matkanteko sai sydämen sykähtämään useaan otteeseen: koivikkoisissa laaksoissa kymmenien lintujen riekkoparvet pyrähtelivät lentoon valkoinen höyhenpeite auringossa välkkyen ja mustat pyrstösulat viuhkana vilahdellen. Riekkolaaksoja reunustavat pahdat kohosivat valkoisesta lumierämaasta kumpuilevina ja suorastaan epätodellisen jylhinä.
Muut retkiseurueestamme olivat innokkaita pilkkijöitä, mutta minä keskityin enemmän maisemiin, eläinten lumijälkiin, kantohangella hiihtelyyn ja eväisiin.
Kuva: Kirsi
Ennen kuin kukaan kalakiimaisista oli ehtinyt rynnätä ensimmäistä pilkkireikää kairaamaan, nautimme aamupalaksi nokipannukahvit ja viinerit. Aamukahvia hörppiessäni huomasin yhtäkkiä jännittävän pilvi-ilmiön tunturin takaisella taivaalla: tunnistin pilvet Kelvin-Helmholtzin pilviksi. Tajusin onneksi napata niistä heti kuvan, sillä pilvet muodostivat aaltomaisen ketjun taivaalla vain muutaman minuutin ajan.
Aamupalan jälkeen muut siirtyvitä pilkkirei’ille pötköttelemään ja minä vaihdoin monot jalkaan ja suuntasin valkoisen aavikon lumilaineille.
Innokkaat pilkkijät malttoivat pimplata tuntitolkulla. Näköpilkkiminen on toki minunkin mielestäni perinteistä pilkkimistä mielenkiintoisempaa, sillä pilkkireiästä voi nähdä kirkkaissa vesissä uiskentelevia vonkaleita. Eri asia toki on, tarttuvatko kalat syöttiin. Tälläkin pilkkikerralla isot raudut kaartelivat reikien ympärillä, mutta eivät selvästikään olleet ruokailutuulella.
Kärsivälliset pimplaajat jatkoivat järvenpohjaan tuijottelua sillä aikaa kun me gordoninsetteri Kiran kanssa kävimme hiihtelemässä ja nuuhkuttelemassa keväisiä tuntureita. Näimme vanhoja ahman jälkiä, mahdollisia naalin jälkiä, ja kuulimme käkätysnaurun saattelemia riekkoparvia.
Tunnit vierähtivät kelloon vilkaisematta, ja aivan huomaamatta alkoi ilta laskeutua tunturiin. Paistoimme vielä iltapalamakkarat ennen kotimatkaa.
Kotimatkalla näimme vielä upean auringonpilarin. Aivan mahtava päätös tälle kevättalven tunturipäivälle!
-Laura
Sivupolkuja:
Pilkkiopastuksia Kilpisjärvellä ja Käsivarressa – Wild Trail Waters