Ruskahetkiä

Ruskapuut riisuvat värikästä vaatetustaan vauhdilla. Huojuvat pian alastomina alankoyössä hytisten. Eläinlapset ovat kasvaneet varhaisteineiksi ja syyspäiväntasaus muistuttaa, että yötön yö ja kaamos ovat yhtä kaukana. Elokuinen luonnonsadon korjuukin on jo ohi. Vain puolukat, kaarnikat ja karpalot ovat enää poimintakypsiä.

Tähän vuodenaikaan liittyy joka vuosi haikeutta ja odotusta. Haikeus johtuu kesän ja syksyn päättymisestä, odotus koskee kuuraa, ensilumia ja pakkasia.

Kesä meni kiireellä, alkoi ja loppui huomaamatta. Kuten joka vuosi.

Sulan maan ajan vaelsin, retkeilin, kirjoitin ja kuvasin. Enemmän kuin aikaisempina vuosina. En ehtinyt juuri olla aloillani ja se tuntuu nyt sykkeessä. Sen aistii myös ajatuksissa ja tunnetiloissa: ajatuskierre on innoton, tunteet tylsistyttävän tasaisia.

Onneksi kaamos on tulossa. Kaamos antaa luvan levätä.

Ja lepo tuo tunnehuiput takaisin. Ainakin toivon niin.

Hetta–Pallas vaellus

Perinteinen ruskareissu ei tänäkään vuonna jäänyt välistä, sillä kipaisimme ystäväni Iinan kanssa Hetta-Pallaksen alkavan ruskan väreissä.

Klassikkoreitin avotunturimaisemat yllättivät jo suhteellisen kokeneet vaeltajatyväret.

Riekostusta

Ruska-aika jatkui perinteisesti riekostuksen merkeissä gordoninsetterien kanssa. Osuipa kohdille muutama isompikin kanalintu.

Ruskailua suurtuntureilla

Omasta mielestä parhaat ruskamaisemat löytyvät kotituntureilta, joten sen pidemmälle ei syksyisin tarvitse lähteä. Suunnitelmissa oli kyllä lähteä käymään Norjankin puolella, mutta tänä vuonna jo ärsyttävän tutuksi tullut vuonomaan vakiovesisade hillitsi matkustusintoa.

Turistina kotikylällä

Kävin vasta nyt ensimmäisen kerran Suomen kuvatuimmalla puuveneellä Tsahkaljärven rannassa.

Tsahkalputous. Kuva: Kirsi Kiemunki

Yksi Suomen kuvatuimmista veneistä löytyy Tsahkaljärven rannalta.

Ilta joella

Tyven syysilta rajajoella sai mielikuvituksen vilkkaaksi ja välillä tuntui kuin olisi hiljaisuuden keskellä lipunut jossakin pinnanalaisessa maailmassa.

Kurkijängällä

Kurkien syysmuutto on monesti näkyvä ja kaukaa kuuluva tapahtuma. Pääsin ilokseni seuraamaan kurkien kokoontumista vt21 varrella sijaitsevalla jängällä.

-Laura

---

Ruska

Ruskakirjoituksia ja -kuvia Tunturi-Lapista

Ruskalomailua

Oli loistava päätös jättää yksi kesälomaviikko ruska-ajalle. Aion jatkossakin tehdä saman, sillä ainakin tämän vuoden ruska oli aivan mahtavan värikäs. Jopa värikkäämpi kuin viime vuonna, muistaakseni. Tai sitten ajattelen niin joka vuosi.

Ruskalomailua osa 1: kanalintukauden avaus mäntyrajalla

Metsäkanalintujen pyynti alkaa yleensä juuri samoihin aikoihin parhaimman ruskan kanssa. Lähdimmekin pienen perheemme kera mäntyrajalle avaamaan kanalintukautta ja nauttimaan ruskasta tunnettujen tunturien takamaille. Vaikka ruskaturistit täyttävät tunturikeskukset aivan täpötäyteen, ja suositut vaellusreititkin ovat syksyisin ruuhkaisia, ei rinkan kanssa tarvitse montaakaan kilometriä poluttomissa kohteissa taivaltaa, kun löytää jo paikkoja, joissa saa olla täysin rauhassa. Pystytimme leirin kolmeksi yöksi nätin joen rantaan ja kävimme päiväreppujen kera lyhyempiä ja pidempiä mutkia lähistön lintumaastoissa.

Itse en metsästä, eikä saaliin saaminen ei ole pyyntipäivissä mielestäni edes tärkeintä, vaan hienoimpia hetkiä ovat lintuhavainnot sekä koiran mutkattoman työskentelyn seuraaminen. Nuori kanakoiramme Kira on todella innokas tapaus ja kauden ensimmäinen metsästyspäivä menikin lähinnä ylimääräisiä höyryjä päästellessä. Toisena ja kolmantena päivänä työskentely alkoi sujumaan mallikkaammin: Kiran lähes oppikirjamaista luovimista, ketterää liikkumista maastossa sekä väkeviä seisontoja ja avansseja oli ilo seurata.

Uppouduin metsästyksen seuraamisen lomassa välillä ruskan väreihin. Erityisen hienoja olivat ilta-auringon valaisemat suot sekä kuuraiset varvikot aamun aikaisina tunteina, ennen kuin aurinko ehti sulattaa lehtien sokerireunukset.

Vaikka muuten tulistelen retkillä harvakseltaan, kuuluu pyyntikauden avaukseen ehdottomasti nokipannukahvit tervastulilla.

Riekkoillallinen

Kiran ansaittu lepohetki

Saalistakin tuli maltillisesti ja nautimme erään merkkipäivän kunniaksi riekkoillallisen. Punaviini-suppilovahverokastike sopii arvokkaan saaliin kylkeen mielestäni täydellisesti. Kaarnikkahillon olin unohtanut kotiin, mutta nokare sitä olisi toiminut annoksen viimeistelynä.

Ruskalomailua osa 2: Kilpisjärven ja Lyngenin retkikohteiden kiertelyä

Loput ruskalomastani vietin ystäväni Iinan kanssa Kilpisjärvellä ja Norjan Lyngenissä. Kiersimme tunnettuja (ja hieman ruuhkaisiakin) retkikohteita: kävimme esimerkiksi huiputtamassa Saanan, jonka päälle oli satanut jo reippaasti lunta.

Piipahdus talvessa Saanan huipulla

Kahdesti koronarokotettuina kävimme myös pitkästä pitkästä aikaa ulkomailla, Norjan Lyngenissä. Blåisvatnetin jäätikköjärvellä ruskan värit loivat lumisten vuorien ja sinisenä hohtavan järviveden kanssa kauniin kokonaisuuden. Kohteesta löytyy muuten myös kahden kesän takainen juttuni Retkipaikasta. Yövyimme tällä kertaa yhden yön teltassa Aspevatnetin rannalla ja seuraavana päivänä paluumatkan varrella kävimme vielä Steindalsbreenin jäätiköllä.

Steindalsbreenin jäätikön sulamisveden lammikko oli jo jäätynyt. Taas yksi merkki talven tulosta.

Aspevatnet

Notskeilua Kilpisjärven illassa

Käynnissä oleva viikko on selkeästi viimeinen ruskaviikko tänä syksynä, sillä voimistuvat syyspuhurit tiputtelevat jo lehtiä puista reippain ottein. Lisäksi Kilpisjärvellä hotelli ja Retkeilykeskus sulkevat ovensa tämän viikon jälkeen ja avaavat seuraavan kerran vasta keväthangille. Aavistuksen haikea olo, kun upea kesä- ja syyskausi taas tältä erää päättyy, mutta toisaalta myös ihanaa päästä lepäämään. Ja odottelemaan ensilumia. Ja pimeitä revontulien ja tähtitaivaan valaisemia iltoja.

Ruska jaksaa kyllä sykähdyttää vuodesta toiseen. Tämä ruska oli minulle kolmas. <3

-Laura

---

Ruska

Ruskakirjoituksia ja -kuvia Tunturi-Lapista

Ruskaretkiä

Syyskuu oli yhdellä sanalla kuvailtuna ihana. Muutamalla lisäsanalla kuvailtuna kaunis, tunnelmallinen ja rakkaiden ihmisten kanssa vietetty.

Syyskuu sisälsi myös pitkiä päiviä, unettomia öitä ja huomisen huolia. Mutta metsissä ja tuntureilla ne unohtuivat. Voi kun ne metsät ja tunturit myös kantaisivat näiden hankalien aikojen yli.

Ruska- ja pyyntiretket alkoivat tänä vuonna Kittilän metsistä.

Ruskaretkeily jatkui Ylläksen maisemissa etelän ystävän kanssa retkeillen. Alla olevat kuvat ovat Kukastunturilta.

Metsästyskausi jatkui Käsivarressa riekonpyynnin merkeissä.

-Laura