Kiirunankello

Kiirunankello (campanula uniflora) kasvaa Suomessa vain ja ainoastaan Käsivarressa, korkeimpien tunturien keskipaljakalla. Tätä arktista kellokasvia tavataan myös muissa Pohjoismaissa. Enontekiön suurtuntureita runsaslukuisempana se kasvaa Norjan ja Ruotsin kalkkipitoisilla tuntureilla sekä Islannista.

kiirunankello

Löysin tämän kiirunankellon heinäkuun puolivälin paikkeilla kotimaastoista tutun tunturin puolivarjoiselta pohjoisrinteeltä. Hentoinen kukka huojui kevyessä tuulenvireessä niin huomaamattomasti muiden kasvien seassa, etten olisi kiinnittänyt siihen mitään huomiota ellen olisi lähtenyt sitä varta vasten etsimään. Huomatessani kasvin, pääsi suustani spontaani ja yllättynyt “tuoko se nyt sitten on”.

Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu arktisen tunturilinnun mukaan nimetty kellokasvi on ollut etsintälistallani jo neljä kesää, joten sen löytäminen tällä yöttömän yön retkellä oli palkitsevaa.

Lajin voi harjaantumaton silmä sekoittaa myös kissankelloon. Kissankello on kuitenkin kiirunan kukkaa huomattavasti kookkaampi ja näyttävämpi. Lisäksi kiirunankellon varressa ja kellon tyvessä on lyhyitä vaaleita karvoja, kuten alemmasta kuvasta juuri ja juuri erottaa.

Kellon terälehdet värjäytyivät ilta-auringossa hieman tavanomaista tummemman violeteiksi. Luonnossa väritys oli kuvia hailakampi ja vaatimattomampi. Tämä yksilö oli suunnilleen kymmenen sentin korkuinen. Sen rinnalla kasvavat kuusi muuta kiirunankelloa olivat jo kukkineet ja suoristaneet karvaisen vartensa pystyyn.

kiirunankello

-Laura



Jääleinikki

Tämän kesän tunnuskukkani on ehdottomasti jääleinikki. Tuon kauniin, harvinaisen ja rauhoitetun kukan perässä olen kivunnut ja kolunnut tunturien rinteitä yksin ja ystävän kanssa. Jääleinikki on arktisten alueiden kasvi ja Suomessa se viihtyy vain Käsivarren suurtuntureilla.

Jääleinikki

Jääleinikin löytäminen ei ole ihan helpoimmasta päästä, sillä kasvupaikat ovat korkealla tunturinrinteellä karuissa kivikoissa; jääleinikki voi kukkia jopa kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Pikkuruisen kukan huomaa soraikossa kulkiessa vasta kun osuu ihan sen kohdalle. Mutta kun sopiva kasvualusta löytyy, voi jääleinikkiä samalta alueelta löytää jopa satoja. Viime kerralla näimme Kirsin kanssa ainakin 200 kukkaa tietyllä alueella.

IMG_3474.JPG
IMG_3085.JPG
Jääleinikki

Tämäkin harvinainen kukka kärsii ilmaston lämpenemisestä ja voi jonakin päivänä kadota tuntureiltamme kokonaan.

IMG_3456.JPG
IMG_3398.JPG
Jääleinikki

Kukinnan alussa jääleinikin terälehdet ovat puhtaan valkoiset ja keskus kirkkaankeltainen. Ultraviolettisäteilylle altistuessaan terälehdet alkavat punertaa ja kukinnan lopulla kukka on monesti kirkuvan violetin ja pinkin sävyinen, mutta voi myös muuttua mitäänsanomattoman ruskeaksi. Kiehtova kasvi kaiken kaikkiaan!

-Laura

Lapinalppiruusu

Harvemmin olen kukista näin kovasti innostunut, mutta harvinaisen lapinalppiruusun löytäminen ja kuvaaminen tunturinrinteellä oli hieno hetki. Tuskinpa olisin tätä harvinaisuutta osannut lähteä edes etsimään, ellei hortonomiystäväni Kirsi olisi ehdottanut kukkaretkeä Käsivarren tuntureille.

Lapinalppiruusu
Lapinalppiruusu

Lapinalppiruusu on rauhoitettu, joten emme poimineet kukkia juhannukseksi tyynyn alle. Ensimmäisen kukan paikantamisen jälkeen astelimme myös ympäristössä varoen, ettemme vahingossakaan tallaisi näitä upeuksia.

Lapinalppiruusu
Lapinalppiruusu

Suomessa lapinalppiruusua on löydetty vain Enontekiön ja Utsjoen tuntureilta, Utsjoeltakin vain harvakseltaan. Kukka muistuttaa kovasti pihoille istutettuja alppiruusu-sukulaisiaan, mutta kooltaan se on aivan mikroskooppisen pieni niihin verrattuna.

Lapinalppiruusu
Lapinalppiruusu

Lapinalppiruusu kukkii muutaman viikon ajan välittömästi lumien sulettua eli Käsivarren suurtuntureilla juhannuksen aikoihin.

-Laura