Kiirunankello (campanula uniflora) kasvaa Suomessa vain ja ainoastaan Käsivarressa, korkeimpien tunturien keskipaljakalla. Tätä arktista kellokasvia tavataan myös muissa Pohjoismaissa. Enontekiön suurtuntureita runsaslukuisempana se kasvaa Norjan ja Ruotsin kalkkipitoisilla tuntureilla sekä Islannista.
Löysin tämän kiirunankellon heinäkuun puolivälin paikkeilla kotimaastoista tutun tunturin puolivarjoiselta pohjoisrinteeltä. Hentoinen kukka huojui kevyessä tuulenvireessä niin huomaamattomasti muiden kasvien seassa, etten olisi kiinnittänyt siihen mitään huomiota ellen olisi lähtenyt sitä varta vasten etsimään. Huomatessani kasvin, pääsi suustani spontaani ja yllättynyt “tuoko se nyt sitten on”.
Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu arktisen tunturilinnun mukaan nimetty kellokasvi on ollut etsintälistallani jo neljä kesää, joten sen löytäminen tällä yöttömän yön retkellä oli palkitsevaa.
Lajin voi harjaantumaton silmä sekoittaa myös kissankelloon. Kissankello on kuitenkin kiirunan kukkaa huomattavasti kookkaampi ja näyttävämpi. Lisäksi kiirunankellon varressa ja kellon tyvessä on lyhyitä vaaleita karvoja, kuten alemmasta kuvasta juuri ja juuri erottaa.
Kellon terälehdet värjäytyivät ilta-auringossa hieman tavanomaista tummemman violeteiksi. Luonnossa väritys oli kuvia hailakampi ja vaatimattomampi. Tämä yksilö oli suunnilleen kymmenen sentin korkuinen. Sen rinnalla kasvavat kuusi muuta kiirunankelloa olivat jo kukkineet ja suoristaneet karvaisen vartensa pystyyn.
-Laura
