Savojärven kierros ja lähtemisen pelko

Viime syksyn ruskaretkellä Kurjenrahkassa lähdimme matkaan Kuhankuonon parkkipaikalta ja kiersimme Savojärven kierroksen myötäpäivään. Reitti kiertää nimensä mukaisesti Savojärven ympäri. Kierros on suurimmaksi osaksi päällystetty pitkospuilla ja maasto on tasaista, mutta yllättävän monipuolista. Matkan varrella on vaihtelevasti soita, koivikkoa ja männikköä. Välillä jopa lappimaisia maisemia.

Suo.jpg

Olen nyt kertonut mahdollisimman monelle lähdöstäni Lappiin. Osittain siksi että olen niin innoissani, etten malta olla kertomatta ja osittain siksi, että pelkään jänistäväni ja peruvani kaiken.

Puolen vuoden pituista vaihtoa lukuun ottamatta olen koko ikäni asunut samalla paikkakunnalla, joten tutuilta kulmilta lähteminen luonnollisesti pelottaa. Eniten pelkään sitä, että olen juurtunut liikaa ja kaipaan jatkuvasti takaisin. Pelkään myös, että uusista asioista avoimesti nauttimisen sijaan ikävöin takaisin entiseen turvallisen tuntuiseen ja tasaiseen elämääni, vaikka nyt lähteminen tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta.

IMG_6177.jpg

Aina kun ajatukseni harhailevat harkitsemaan jäämistä etelään, löydän kolme järkevää syytä: perhe, ystävät ja pohjoista paremmat työmahdollisuudet. Lähtemiselle sen sijaan löydän kymmenittäin järkeviä ja järjettömiä syitä.

Kertoessani lähdöstäni, yleensä ensimmäinen kysymys on, mitä aion Lapissa tehdä. Vastaan yleensä, että olla ja elää. En halua suunnitella etukäteen liikaa tai asettaa odotuksia, jotka eivät välttämättä täyty, ja joiden vuoksi en olisi avoin kaikelle eteen tulevalle.

Ainoastaan asunnon olen vuokrannut etukäteen, mutta senkin voin tarvittaessa irtisanoa. En halua hetkeen sitoutua mihinkään tiettyyn paikkakuntaan tai ajanjaksoon. Työni kulkevat onneksi kätevästi mukanani.

Puu.jpg

Joitakin asioita uskallan odottaa ja toivoa Lapilta pelkäämättä pettymistä.

Ensimmäisenä odotan kiireettömyyttä, jota etelässä on vaikea kokea. Sellaista tervettä tehottomuutta, josta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Kuuluisaa lappilaista luovaa löhöilyä, joka antaa aikaa henkiselle kasvulle.

Toivon myös, että Lappi opettaa minua olemaan tyytyväinen nykyhetkeen ja kaikkeen, mitä minulla jo on. Siihen luultavasti vaaditaan mielen detox-kuuri, joka poistaa kaiken myrkyllisen sitten kun -ajattelun.

Lisäksi uskon, että Lappi antaa minulle tilaa hengittää ja ajatella omia ajatuksia. Vahva tarve miellyttää läheisiä ihmisiä on ajanut minua toistuvasti vastaanottamaan neuvoja siitä, miten elämää pitäisi elää. Lappiin lähteminen on yksi harvoista päätöksistäni, johon ei ole vaikuttanut kukaan muu.

Neljäntenä toivon pääseväni tutustumaan erilaisiin normista poikkeaviin ja inspiroiviin pohjoisen elämäntyyleihin.

IMG_6162.jpg

Kaikista eniten odotan tietysti Lapin rauhoittavaa luontoa, jonka syleilyssä voin kokea itseni lohdullisella tavalla pieneksi ja mitättömäksi. Suurien ja avarien erämaiden äärellä omat murheet tuntuvat varmasti pieniltä.

-Laura

Onnellista uutta vuotta Haukankierroksella

"Kun ulkoiset ärsykkeet ovat vähimmillään, ihminen joutuu kohtaamaan itsensä. Ehkä siksi kaamoksen yhteydessä puhutaan niin usein masennuksesta. Pelkäämme mitä sisältämme löydämme. Pimeänä vuodenaikana ihminen vetäytyy kuoreensa, vaikka pitäisi tehdä juuri toisin. Liikkuminen on tutkimusten mukaan tehokkaimpia tapoja torjua kaamoksen kurimusta.

Minulle kaamos, polaariyö, on puhdistava ja rauhoittava paasto etelän levottomasta aistisaasteesta. Kaamoksen keskellä uneni lisääntyvät, kummalliset unet. Ikään kuin mieleni oksentaisi sinne kertyneet luonnottomat lisäaineet. Sitten tulee sininen rauha.”

– Petteri Saario, Erämaan lumo

IMG_6375.jpg

Vaikka Etelä-Suomessa ei täydellisen puhdistavaa kaamosta olekaan, pystyn samaistumaan Petteri Saarion sanoihin. Synkimmän pimeyden aikaan on pakko kuunnella, mitä oma sisäinen ääni yrittää kertoa, sillä silloin sitä ei voi valolla sokaisemalla vaientaa.

Kevään koittaessa olen monesti sysännyt kaamospohdintani takaisin mieleni reunoille, mutta nyt tajuan että se on ollut itseni huijaamista. Pohdinnat palaavat vuosi vuodelta voimakkaampina keskiöön. Tänä keväänä aionkin tehdä toisin eli muuttaa ajatukset teoiksi.

IMG_6458.JPG

Ne teot tarkoittavat irti päästämistä. Ne tarkoittavat myös tutusta ja turvallisesta luopumista sekä rakenteilla olevan oravanpyörän pysäyttämistä ennen kuin on liian myöhäistä. Onnellisuus ei nimittäin piileksi isommassa asunnossa tai palkankorotuksessa. Ei lomamatkoissa, omaisuudessa tai missään materiassa. Eikä sitä voi saavuttaa etenemällä työuralla tai suorittamalla tutkintoja.

IMG_6453.jpg

Onnellisuus on siellä, missä tuntee tulevansa hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Sellaisia paikkoja voi olla useita ja minulla niitä on aina ollut vähintään kaksi: koti ja luonto. Kodilla en tarkoita tässä aineellista tilaa, asuntoa tai taloa, vaan enemmänkin paikkaa, jonne koen vahvasti kuuluvani. Luonnolla taas tarkoitan niitä kaikkia hetkiä, jotka olen kokenut läheisten ihmisten seurassa luonnon ympäröimänä.

Tällä hetkellä paikka, jota olen pitkään kutsunut kodiksi, ei tunnu enää kodilta. Onnellisuus odottelee minua siis jossakin muualla. Ehkäpä lähempänä luontoa.

IMG_6470.jpg

Konkreettisesti tämä kaikki tarkoittaa muuttamista Lappiin.

En mitenkään voi ennalta tietää, täyttääkö Lappi kaikki ne odotukset, joita olen sille asettanut. Mutta en voi myöskään jäädä enää jossittelemaan ja rakentamaan toisenlaista elämää vain mielikuvissa. Sen tiedän, että onnellisuus ei löydy sitä etsimällä tai odottamalla, vaan muodostuu sivutuotteena silloin kun uskaltaa kuunnella omaa intuitiota ja tehdä valintoja, jotka tuntuvat oikeilta.

IMG_6368.jpg

Ennen kuin pääsen lähtemään, on vietävä vielä muutamat keskeneräiset asiat loppuun. Tulevaa muuttoa suunnitellessani virittäydyn Lappi-tunnelmaan esimerkiksi katsomalla Eränkävijöitä ja kiertelemällä Etelä-Suomen kansallispuistoja. Vuoden ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui vielä kerran tuttu ja turvallinen Nuuksion Haukankierros, jolle heitin mielessäni samalla hyvästit – ainakin joksikin aikaa.

-Laura

Sivupolkuja:

Yle Areena: Eränkävijät

Yle Areena: Erämaan lumo

Kaakkurin kierros ja kestävät kulutusvalinnat

Kuluva syksy on kulunut kestäviä kulutusvalintoja pohtiessa.

Olen pyöritellyt ja haudutellut näitä pohdintoja muiden ilmastoahdistusta potevien nuorten kanssa Suomen luonnonsuojeluliiton Tankki-ajatushautomossa. Meidän tiimimme paneutui syksyn aikana pääosin matkailuun liittyviin ympäristötekoihin sekä niistä avoimesti ja innostavasti viestimiseen.

Matkailu ja liikenne aiheuttavat keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä reilun viidesosan. Loput muodostuu asumisesta, ruuasta ja muusta kulutuksesta. Hiilijalanjäljen suuruus määrittyy siis hyvin pitkälti totutun elämäntavan kautta ja on monesti kiinni valinnoista – ainakin niin kauan kun päättäjät välttelevät vastuutaan ilmastotalkoissa.

Omien kulutustapojeni ympäristövaikutusten tiedostaminen ja omasta turhamaisuudestani turhautuminen ovat motivoineet minua erilaisiin valintoihin ja elintapojeni muokkaamiseen. Tällä hetkellä eniten mietityttää se, millaisia matkailuun liittyviä ilmastovalintoja olen aidosti valmis tekemään.

Silta.JPG

Erityisesti lomamatkojen osalta kyse todella on valinnoista. Jäädäkö marraskuussa koleaan ja harmaaseen Suomeen vai lentääkö viikoksi jonnekin lämpimään ja valoisaan? Lentolippujen hintojen tippuessa ulkomailla reissaaminen on usein jopa halvempaa kuin kotimaassa lomailu. Eri maita ja lomakohteita tulee helposti must visit -listailtua sen enempää miettimättä, miten suuria ympäristökuormituksia jatkuva lentely ja eri kohteiden “keräily” aiheuttaa.

On täysin eri asia lähteä vuodeksi tai useammaksi kuukaudeksi ulkomaille vaihtoon, töihin, reilaamaan, reppureissaamaan tai muulla tavoin tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ja elämäntyyleihin. Silloin ei puhuta enää matkojen kuluttamisesta, toisin kuin silloin kun ostaa halpalentoyhtiön lennot hetken mielijohteesta kohteeseen kuin kohteeseen paetakseen hetkeksi arjen ankeutta.

Siksipä olen haastanut itseni minimoimaan lentämisen yhteen edestakaiseen Euroopan sisäiseen lentomatkaan vuodessa!

Eurooppaa kauemmas en ole vielä koskaan edes matkannut, vaikka monet kaukomaat houkuttelevat kovasti. Eniten olen haaveillut esimerkiksi Uuden-Seelannin ja Kanadan luontokohteista, olenhan nähnyt niistä lumoavia kuvia.

Juuri ne lumoavat kuvat somessa ja matkailumainoksissa saavat nykyään aikaiseksi lähinnä ristiriitaisen ahdistusryöpyn. Haluaisin niin kovasti matkustaa tiettyihin paikkoihin näkemään somessa tykkäyksiä keräävien kuvien uskomattomia maisemia. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan, että kaukolentojen ilmastopäästöt ovat valtavia ja monet luontokohteet kärsivät liikaturismista. Vuosittaiset black fridayt ja cyber mondayt lisäksi muistuttavat, että kulutuskarkeloiden jatkuessa kiihtyvä ilmastonmuutos pikkuhiljaa tuhoaa juuri niitä asioita, joita luontokohteissa haluaisin nähdä. En mitenkään haluaisi myöntää kuuluvani last chance -turismin luvattuun sukupolveen.

Omantunnontuskia keventääkseni reissaan enimmäkseen Suomessa. Kotimaan kiertely sopii loistavasti nykyiseen elämäntilanteeseeni, enkä haikaile kauas. Heräteostoslentojen sijaan pitkät metsäkävelyt toimivat irtiottoina arjesta.

Suorastaan koukuttaa pysytellä neljän, tai kahdeksan, vuodenajan maassa. Jopa kaamosväsymys kiehtoo; kuuluuhan se olennaisesti juuri tähän joulua edeltävään aikaan. Ehkä kaamoskausi on marraskuun valomerkki tehokkuustempoileville suomalaisille, että nyt olisi aika vähän hidastaa tahtia.

Olhava.JPG

Lentämistä vältellessäni olen viettänyt lomia mökeillä, lähiympäristöissä, roadtripeillä ja kansallispuistoissa. Kansallispuistoihin tai muihin kotimaan luontokohteisiin on kuitenkin vielä hankalaa tai jopa mahdotonta matkustaa junalla tai bussilla, joten yksityisautoilusta en toistaiseksi olisi valmis luopumaan. Se, etten ravaa ulkomailla, ei siis tee reissaamisestani hiilijalanjäljetöntä. Lentämisen vähentäminen on kuitenkin selkeä ilmastoteko, josta aion pitää kiinni.

Toissavuoden roadtrip-kesälomalla kiertelimme Kymenlaaksossa ja kävimme Repovedellä päiväpatikoinnilla.

Aurinkoisena heinäkuun päivänä pisimmällä rengasreitillä eli Kaakkurin kierroksella ei vastoin odotuksia ollutkaan tungosta. Saimme kulkea suurimman osan matkasta ihan kahdestaan. Retkiseuralaisen mielestä emme tietenkään olleet kahdestaan, sillä hänen ympärillään pörräsivät sekä kärpäset että hyttyset, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä.

Metsa.JPG

Repovedellä reittimerkinnät ovat selkeitä ja telttapaikkoja sekä juomavesikaivoja löytyy useita. Olimme päättäneet tehdä päiväretken kevyillä kantamuksilla, joten kaivot säännöllisin välein kevensivät reppuja huomattavasti kun kaikkea juomavettä ei tarvinnut kantaa alusta asti mukana.

Aloitimme retkemme Lapinsalmen parkkipaikalta, josta lähdimme kulkemaan kohti Tervajärveä. Heti alkumatkaan osui kaunis Kapiavesi, jonka ylitimme Ketunlossilla. Köysilossia kelatessamme ohi lipui useampia melojia. Repovedellä onkin kuulemma paljon hyviä melontapaikkoja ja sieltä voi vuokrata kanootteja ja kajakkeja paristakin eri paikasta.

Tarkoituksenamme oli oikoa hieman, jotta kokonaismatkasta tulisi rengasreitin 27 kilometrin sijaan lähemmäs 20 kilometriä. Ensimmäisen oikoreittivalinnan teimme jo ennen Tervajärveä ja lähdimme risteyksestä pohjoiseen kohti Kuutinkanavaa. Jätimme siis Tervajärven itäisen puolen kokonaan välistä.

Kuutinkanavalta jatkoimme Mustanlamminvuoren näköalatornille. Upeita maisemia ihaillessa nälkä alkoi kurnia jo häiritsevän äänekkäästi ja jatkoimme matkaa Olhavanlammen nuotiopaikalle nauttimaan eväitä. Eväitä mussuttaessa ihastelimme Olhavanvuoren jyrkkiä kallionseinämiä, jotka ovat kiipeilijöiden suosiossa.

Jarvi.JPG

Rauhallisen evästauon jälkeen lähdimme kipuamaan jalkaisin ylös Olhavanvuorelle, josta avautui yllä olevan kuvan maisema. Olhavalta jatkoimme Valkjärvelle, josta aikeinamme oli lähteä jo takaisin etelään, mutta Olhavanvuoren maisemista häkeltyneinä ajauduimmekin vahingossa väärälle polulle.

Jonkin matkaa Valkjärven reunaa pohjoiseen talsittuamme tajusimme vilkaista karttaa ja tehdä täyskäännöksen. Mustalammen ja Kuutinkanavan kautta jatkoimme Katajajärvelle ja Lapinsalmelle, jossa retken kruunasi Lapinsalmen riippusilta.

Illaksi ajelimme Verlaan soutelemaan, saunomaan ja yöpymään.

-Laura

Sivupolkuja:

SLL - Tankki

Sitra: Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki

UNESCOn maailmanperintökohde Verla