Helsingissä toukokuun lopulla
Aloitin kesäni kaupungissa. Natulasillisten äärellä, kirjoihin uppoutuneena puistonpenkeillä. Ystävien seurassa häissä ja kolmekymppisillä. Perheen kanssa lähisukulaisen poismenoa surien.
Aloitin kesäni myös ruokarobottien kanssa samoja katuja kulkien. Aluksi pidin robotteja jännittävinä ohikulkijoina tulevaisuudesta. Roboihin kuitenkin tottui nopeasti, ja pikkuhiljaa aloin tuntemaan niitä kohtaan jopa sympatiaa. Inhimillistin niitä kuten inhimillistän eläimiäkin.
Pallas-Yllästuntureilla kesäkuun alussa
Jatkoin kesää pohjoisessa. Vietimme Lapin kesän ensimmäisen viikon ystäväni Jeminan kanssa Pallaksella patikoiden. Kiipesimme tuntureille keskiyön auringossa, pulahdimme juuri jäänsä jättäneissä tunturilammissa ja nautimme vielä toistaiseksi tyhjistä poluista.
Kuvaaja: Jemina
Kilpisjärvellä kesäkuun puolivälissä
Alkukesä numero kolmosen koin muhkuraisilla kotikummuilla kiirunoiden ja kukkien seurassa. Kesäparatiisissa, jossa helleraja hipoo viittätoista astetta ja lumenviipymiä löytyy keskikesälläkin.
Paratiisin koivikoissa soi vielä alkusuven sävelet. Sinirinnat vasta aloittelivat tämän kesän hittipotpureitaan.
Lapinalppiruusut kukkivat tunturikasveista ensimmäisten joukossa heti lumien sulettua.
Käsivarren tuntureilla kasvukausi on muuten Euroopan lyhin, vain 100 vuorokautta. Se on jopa 80 päivää eteläistä Suomea lyhkäsempi – siksi kesäkin tosiaan tuntuu täällä huomattavasti lyhyemmältä.
Kilpisjärven kesäkeidas katoaa kangastuksen lailla yhtä nopeasti kuin ilmestyykin, joten siitä kannattaa nauttia melkeinpä kellon ympäri.
Retkikaveri Kirmeli-koiruus. Kuva: Kirsi Kiemunki
Kuva: Kirsi Kiemunki
Vihervarpunen
Liekovarpio
Uuvana
Lapinkuusio. Jotkut arktisen alueen alkuperäiskansat ovat käyttäneet lapinkuusion juuria ravintona.
Ruusujuuri. Arktisen alueen eri kansat ovat käyttäneet ruusujuurta voimia ja kestävyyttä parantavana rohtona.
Kukkia kuvaamassa. Kuva: Kirsi Kiemunki
Lapinalppiruusu
Kiirunat olivat alkukesästä paljon reviirivahdissa, ja niitä tapasi tuon tuosta kivien päällä kekkuloimassa, valtakuntaansa tarkkailemassa.
Pääsimme Kirsin kanssa todistamaan myös kiirunakoiraiden reviirimittelöä. Kiimaiset kukot tekivät ilmasta käsin hävittäjämäisiä syöksylentoja rakkakivikkoon. Mittelö jatkui hauskoilla askelkuvioilla, kun rinnakkain kurnuttavat koiraat kävelivät pitkin reviiriensä välistä rajaa. Kukot kumartelivat kesken kipittelyn ja välillä hypähtivät kasakkamaisia sähiseviä karkoitusloikkia toisiaan kohti. Tilanne raukesi ilmeisesti lopulta siihen, että tunkelilija päätti nöyrtyä ja poistua takaisin omalle reviirilleen.
Kiirunakoiras
Kiirunanaaras
Käsivarren erämaan suuntaan maisemat olivat alkukesästä vielä hyvinkin talviset ja osa järvistä vielä jääpeiton alla.
-Laura