Ikävä. Vaikka palaudun parhaiten yksinolossa, ja erityisesti metsän hiljaisuudessa, ei se tarkoita ettenkö ikävöisi usein myös etelässä asuvia ystäviäni ja sukulaisiani. Tänä vuonna etelässä käyminen on ollut harvinaisen hankalaa ja monet suunnitellut kyläilyt ovat peruuntuneet tai siirtyneet, mikä on kaivertanut ikävääni entisestään.
Kaipaus. Tällä hetkellä kaipaan kasvotusten käytyjä keskusteluja ilman pätkiviä etäyhteyksiä. Kaipaan halauksia. Ja sitä, että voin nauraa kaveriporukan kanssa niin vapautuneesti, että vedet valuvat silmistä.
Kiitollisuus. Samalla olen myös kiitollinen, että saan asua korona-ajan juuri täällä pohjoisessa, jossa rajoitukset eivät juurikaan vaikuta tavalliseen sosiaalisesti eristäytyneeseen etätyöskentelyarkeeni tai vapaa-ajan luontoharrastuksiini.
Kuva: Jonna Saari
Huoli. Huolettaa ja harmittaa, että matkustusrajoitukset ovat vieneet älyttömän määrän työpaikkoja Lapista, vaarantaneet monien elinkeinon ja tuoneet ihmisten elämään paljon taloudellisia ja terveydellisiä vaikeuksia ja huolia. Huolia ne ovat tuoneet myös omaan elämääni.
Ymmärrys. Oman elämän huolien lomassa on hyvä tarkastella tätä vuotta ja tilannetta myös kokonaisuutena. Ymmärrän, että rajoituksia tehdään yhteiskunnan kaikista heikoimmassa asemassa olevien suojelemiseksi. Ymmärrän, että yhteisiä rajoituksia tarvitaan siksi, että yksilöt eivät osaa käyttää yksilönvapauttaan vastuullisesti.