Koronavuosi ei todellakaan ole ollut järkevin vuosi aloittaa matkailualan yritystoimintaa, ottaa perheeseen toista koiraa ja muuttaa parisuhteessa erilleen, jotta molemmat voivat tahoillaan tavoitella omia unelmiaan – ja vieläpä unelmia, jotka eivät edes ole selkeitä, vaan ainoastaan intuition sanelemia suuntaviivoja.
Mutta niin vain on tullut tehtyä nuo kaikki, ja vaikka somen perusteella saattaisi vaikuttaa siltä, että asiat ovat menneet kevyesti omalla painollaan, niin sitä ne eivät totisesti ole tehneet. Asiat ovat kyllä menneet omalla painollaan, mutta toisinaan se paino on ollut raskas. Eikä se näyttäisi kevenevän vieläkään, kun seuraa uutisia Lapin matkailun tulevaisuuteen liittyen.
Kotimaan kesälomasesonki oli matkailuyrittäjille ikään kuin hengähdystauko koronasta ja nyt iltojen pimetessä synkkä todellisuus on taas arjessa läsnä jopa väkevämmin kuin keväällä. Jatkuva epätietoisuus sumentaa tulevaisuutta ja isoja päätöksiä täytyy tehdä kolikkoa heittäen.
Se Lappi, jonne muutin puolitoista vuotta sitten, on tämän lyhyenkin ajan kuluessa jo muuttunut. Tai sitten oma näkövinkkelini on muuttunut junantuoman lapinhullun alkuihastuksesta paljon arkisemmaksi. Kiireettömän, stressittömän ja leppoisan lappikuvani reunoille on koronan myötä ilmestynyt kyräilyä, aitoa ahdinkoa ja uupuneita sävyjä. Matkailuyrittäjät ovat väsyneitä ja huolissaan tulevasta. Monet ovat jo lopettaneet tai lopettelemassa toimintaansa. Osa pohtii, kannattaisiko laittaa lappu luukulle talven pääsesongin ajaksi ja jäädä odottelemaan parempia aikoja. Vai riittäisivätkö omat resurssit vielä kehitystyöhön, joka ehkä kantaisi turistittoman talven yli.
Vaikka elämänrytmi on pohjoisessa verkkaisempi, ei se missään nimessä ole synonyymi laiskottelulle. Etenkin nyt vaikeina aikoina Lapin yrittäjät venyttävät itseään äärirajoilleen päivästä toiseen eivätkä turhista marise, vaikka marisemisen aihettakin varmasti olisi. Solekko tehä -asenne ei aina enää riitä, kun toimintaympäristöä kutistetaan ja rajoitetaan.
Itse en ole päätoiminen yrittäjä, vaan teen matkailualan yritystoimintaa enemmänkin harrastuksena palkkatöiden ohella minimaalisilla riskeillä ja investoinneilla. Mutta olen seurannut lähietäisyydeltä, millaista palkkatöistä poisjääminen ja päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtyminen on koronavuonna ollut. Helppoa se ei ole ollut ja ihailen suuresti kaikkia yrittäjiä, jotka ovat jaksaneet vastoinkäymisistä huolimatta puskea eteenpäin. Itsestäni ei ehkä olisi siihen. En ehkä pystyisi käsittelemään kaikkea sitä epävarmuutta ja niitä epätoivoisia hetkiä, joina pitäisi edelleen pystyä luottamaan itseensä ja osaamisensa arvoon, ja nähdä optimistisesti pidemmälle tulevaan, vaikka kalenteri on tyhjillään, laskuja rästissä eikä ole tietoa siitä, milloin seuraavat asiakkaat olisivat mahdollisesti tulossa.
Yrittäjän vapauden hintana on valtava vastuu, etenkin jos on jo onnistunut kasvattamaan toimintaansa niihin mittoihin, että on voinut palkata ensimmäiset työntekijät mukaan. Voin vain kuvitella sen kamalan tilanteen, kun on joutunut irtisanomaan tai lomauttamaan nämä työntekijät.
Onneksi koronan tuomat poikkeusolot ovat luoneet Tunturi-Lappiin ja laajemmin koko Lapin alueelle myös korvaamattomia yhteisöjä, joihin kuuluu yrittäjiä ympäri maakuntaa. Vertaistuki on nyt elintärkeää.
Kaikista uutisissa vilisevistä uhkakuvista huolimatta hyvää Yrittäjän päivää kaikille Lapin yrittäjille!
Kuvat ovat Aakenustunturilta syyskuun alusta.
Sivupolkuja:
Pelkkänä Korvana - Tunturi-Lapin yritysten tuki poikkeusoloissa podcast