Helmiäispilvet
Harvinaisia helmiäispilviä voi Länsi-Lapissa nähdä sydäntalven kuukausina Skandien läheisyydessä. Helmiäispilvet ovat polaaristratosfääripilviä: ne muodostuvat jääkiteistä napa-alueiden yläilmakehässä. Maankamaralta katsottuna ne sijaitsevat noin 15-30 kilometrin korkeudessa, toisin kuin tutummat alapilvilajit, jotka sijaitsevat yleensä vain muutamassa kilometrissä.
Kuvaaja: Ville Alatalo
Kuvaaja: Ville Alatalo
Helmiäispilviä on kahta eri sorttia: hyviksiä (virallisesti tyyppi 2) ja pahiksia (tyyppi 1). Ensin mainitut koostuvat puhtaasti jääkiteistä ja ovat värikkäitä, kirkkaan pastellinsävyisiä. Jälkimmäiset ovat haaleita, lähes valkoisia ja niissä on ainesosana myös typpi- ja rikkihappoa. Pahikset ovat pahiksia siksi, että ne edistävät otsonikatoa. Arktisella alueella stratosfäärissä onkin vähemmän otsonia kuin muualla. Pahispilvien syntymiseen vaikuttavat osaltaan myös meidän ihmisten ilmakehään dumppaamat saasteet.
Hyvis-helmarit syntyvät kylmässä (jopa -85°C) stratosfäärissä erityisesti lännestä puskevan matalapaineen aikoihin, kun matalapaineen keskus osuu vuoristoon eli esimerkiksi Kilpisjärvellä Skandeihin. Silloin vuoriston ylle muodostuu ilmamassoista niin kutsuttuja vuoristoaaltoja, jotka vaikuttavat myös helmiäispilvien syntyyn. Helmenhohtoisen värinsä pilvet saavat kun auringonvalo taittuu aamu- ja iltahämärän aikaan pilvien jääkiteistä.
Voimakas länsivirtaus kuten föhn-tuuli ja kylmä stratosfääri yhdessä luovat ilmakehään ne harvinaiset olosuhteet, joita vaaditaan helmiäispilvien syntymiseen. Kylmä ja tiivis polaaripyörre, joka aiheutti toissa talvena ennätyslumisen talven pohjoiseen ja lumettoman talven etelään, loi myös otolliset olosuhteet helmiäispilville. Suurimman osan näistä helmiäispilvikuvista olen ottanut Kilpisjärvellä juuri kyseisenä talvena.
Helmäispilvifaktojen lähteet: Ursa, Ilmatieteen laitos ja Foreca
Aurinko ja Kuu loistavat kirkkaina samalla taivaalla
Keskitalvi juuri kaamoksen päättymisen jälkeen on 66 leveyspiirin pohjoispuolella yksi harvoista ajanjaksoista, jolloin sekä aurinko että kuu loistavat kirkkaina vastakkain samalla taivaalla. Nämä kuvat otin tammikuun 15. päivänä Äkäslompolon Kuertunturilta.
Kelvin-Helmholtzin pilvet ja muut erikoiset pilvimuodostelmat
En mene lainkaan takuuseen, että nämä havainnoimani ja kuvaamani pilvet olisivat harvinaisia Kelvin-Helmholtzin pilviä, mutta ainakin niissä on jotain samaa lainehtivaa näköä. Ilmatieteenlaitos kertoo sivuillaan Kelvin-Helmholtzin pilvien ilmestyvän taivaalle sellaiseen kohtaan, jossa kahden ilmakerroksen tuulennopeus eroaa paljon toisistaan. Foreca antaa tälle tuulennopeuden eroavaisuudelle termin tuuliväänne. Kelvin-Helmholtzin pilvien korkeudella ilmakehässä sijaitsee tuuliväänteen lisäksi myös suuri eroavaisuus joko ilmankosteudessa tai lämpötilassa eli esimerkiksi lämpötilainversion reunama.
Tammikuun loppupuolen havaintopäivänä, kun nämä pilvimuodostelmat kuvasin, vallitsivat erikoiset olosuhteet: voimakas föhn-tuuli oli saapumassa lännestä ja aiheutti myrskylukemiin asti voimistuvia hetkittäisiä tuulenpuuskia tunturin laella. Voisi siis olettaa ilmavirtausten olleen myös ylempänä ilmakehässä hyvin voimakkaita ja vaihtelevia. Tuulenpuuskien lisäksi myös lämpötilainversion huomasi selkeästi: alhaalla Äkäslompolon kylällä oli kova pakkanen, mutta tunturissa oli huomattavasti lauhempaa. Lisäksi tuona päivänä näkyi taivaalla myös muita erikoisia pilvi-ilmiöitä, kuten haaleita ykköstyypin helmiäispilviä.
Edit 20.4.2022: Myöhemmin keväällä näin nämä alla olevan kuvan selkeät Kelvin-Helmholtzin pilvet Käsivarren erämaassa.
Kiirunoita koivuissa
Kiirunat viettävät keskitalvea yleensä lumikieppiensä lämmössä tai pälvipaikoilla ruokaillen. Kiirunat etsivät talviravintoaan tuulenpieksemiltä paikoilta paljakalla, mutta laskeutuvat välillä myös alemmas koivikoihin silmujen perässä.
Nämä tapaamani kiirunat olivat koko talviparvensa voimin ruokailemassa tunturinrinteen koivikossa, ja sain myös jälkikäteen selityksen sille, miksi kaksi yksilöä mutusteli oksia koivuissa kiikkuen muiden ruokaillessa hangella: puussa olevien yksilöiden tehtävä oli tarkkailla mahdollisia petoja ja varoittaa muuta parvea vaaran saapumisesta. Lähestyin kiirunatokkaa hiihtäen ja silloin vartiovuorossa olevat kaksi kiirunaa alkoivat pitää matalaa varoitusääntään, joka kuulosti hieman kaukaa kantautuvalta koiran haukunnalta. En ollut aikaisemmin kuullut kiirunoista sellaista ääntä.
Pakkassumu eli häkärä
Pakkassumu eli häkärä, jota riekon pieruksikin kuulemma kutsutaan, muodostuu nimensä mukaisesta kovilla pakkasilla. Utuinen sumukerros, joka välillä peittää koko näkyvyyden ja jonka takaa auringonvalo kauniisti siivilöityy, muodostuu talvella jääkiteistä. Jostain on saapunut ilmaan ensin kosteutta, esimerkiksi matalapaineen tuomana, ja sen jälkeen kova pakkanen jäädyttää kosteuden pienenpieniksi jääkiteiksi.
Kilpisjärvellä on kuluneena talvena ollut monia pakkassumupäiviä.
Revontulet
Pohjoinen revontulivyöhyke on pohjoisnavan ympärillä oleva maantieteellinen alue, jossa revontulia havaitaan usein silloin kun geomagneettinen aktiivisuus on normaalilla tasollaan. Koko maapallon väestöstä vain kaksi prosenttia asuu revontulivyöhykkeellä. Suomen Lappi sijaitsee pohjoisella revontulivyöhykkeellä ja tilastollisesti eniten revontulia havaitaan Suomessa Kilpisjärvellä.
Revontulet syntyvät aurinkotuulen aiheuttamista avaruusmyrskyistä, jotka Maan magneettikenttään törmätessään aiheuttavat värikkäitä purkauksia. Revontulien tarkemmasta synnystä voi lukea Ilmatieteen laitoksen tai Ursan sivuilta tai vaikkapa Suomen Luonto -lehdestä.
Tänä talvena revontulia on näkynyt melkeinpä jokaisena selkeänä iltana. Olen päässyt seuraamaan voimakkaita, väriseviä ja värikkäitä taivaantulia, mutta myös nukkunut monien hienojen näytösten ohi.
Tämä tammikuisen illan loimunäytös kesti yhteensä kuusi tuntia ja seurasin sitä Äkäslompolosta käsin.
Harvoja esityksiä jaksaa seurata kuutta tuntia putkeen. Makasin välillä selälläni tyhjällä tiellä, välillä hangessa. Välillä kävin sisällä lämmittelemässä ja jatkoin taivaan tapittamista ikkunan takaa. Revontulikoronaa en nähnyt tälläkään kertaa, mutta leikittelevää loimottelua sain seurata tuntitolkulla. Toisinaan taivaankansi täyttyi vihreästä, hetkittäin värit hiipuivat. Sitten käynnistyi jälleen uusi koreografia. Välillä näkyi pilkahdus pinkkiä helmoissa, ikään kuin tanssiaismekon alushameen vilahdus vihreässä asukokonaisuudessa.
Tykkylumi
Revontulien ohella tykkylumi on yksi valtavan suosion saavuttanut luonnonilmiö pohjoisen talvessa. Tänä talvena tykkylunta oli runsaat kerrokset Tunturi-Lapin kynttiläkuusten oksilla joulukuussa, mutta tammikuinen föhn-tuuli kävi riisumassa melkeinpä kaikki Länsi-Lapin puut lumikuorrutuksestaan.
Tykkylumi muodostuu ilmassa olevasta kosteudesta, joka kiinnittyy pakkasen vaikutuksesta puihin härmistymällä, samaan tapaan kuin ihmisen ripsetkin jäätyvät huurteisiksi kovalla pakkasella. Parhaiten tykkyä muodostuu sumuisella kelillä kevyessä pakkasessa ja kohtalaisessa tuulessa. Tykyn muodostumisesta voi lukea lisää esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen sivuilta.
Alla olevat kuvat ovat Äkäslompolon Kuertunturilta.
Tiesittekö muuten, että ennusteiden mukaan terminen talvi tulee lyhenemään jopa kuukaudella ilmaston lämmetessä? Termisellä talvella tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyy pakkasen puolella. Lapissa terminen talvi kestää tällä hetkellä seitsemän kuukautta, mutta tulee siis todennäköisesti lyhenemään tulevaisuudessa. Samalla myös osa pakkastalven ilmiöistä saattaa hiipua tai ainakin muuttaa muotoaan.