Kesän ensimmäinen hellejakso Kilpisjärvellä on vihdoin ohi. Jäljelle jäivät enää miljoonat lämmöstä riemastuneet ja kiireellä kuoriutuneet ötökät. Ja epämääräinen vuorokausirytmi. Helteellä tunturiin ei nimittäin ollut juuri asiaa kuin ilta kahdeksan ja yö yhden välillä.
Juuri ennen helteitä kerkesivät yöpakkasetkin käväistä kertaalleen kylällä: Saanan rinne sai hennon lumikuorrutuksen vielä juhannusviikolla.
Saanan rinne kultaisessa yöttömän yön valossa.
On se nyt vain todettava, että olen enemmän talvi-ihminen kuin kesäihminen. Vaikka rakastankin valoisia kesäöitä ja kirkkaita luonnonvesiä, en nauti ollenkaan helteistä. Tuntuu ettei ajatus kulje kuumuudessa, päätä särkee ja olo on jatkuvasti huonovointinen.
Aina välillä tukala kuumuus onneksi helpotti kylää kiertävien ukkospilvien purkauduttua. Kilpisjärven laaksoon asti ei kunnon ukonilma tälläkään kertaa saapunut jyrisemään. Harmi, sillä pidän ukkosesta – sen äärimmäisyydestä luonnonvoimana.
Kapustarinnat vihelsivät lämpimässä kesäyössä.
Kapustarinta
Lapinverkkoperhonen on erittäin uhanalainen Kilpisjärvellä ja Utsjoella viihtyvä päiväperhonen.
Yöttömän yön retkellä. Kuva: Kirsi Kiemunki
Hellejakso toi mukanaan erikoisia pilvimuodostumia.
Kävimme hellejakson aikana päiväretkellä Norjassa siinä toivossa, että Jäämereltä puhaltava tuuli helpottaisi tuskaista oloa. Norjanmeri oli kuitenkin tyyni ja etelämpää puhaltava lempeä tuulahdus oli kuuma Norjassakin. Hyttysiä ei onneksi näkynyt eikä kuulunut.
Löysimme aivan mahdottoman hienon vesiputousaltaan eräältä vuorelta. Lilluimme lumien sulamisvesiammeessa skumppaa hörppien. Tuossa hetkessä mikään ei olisi voinut olla paremmin. Kirsin tekemä kela kipuamista vaatineesta pulikointireissustamme löytyy täältä.
-Laura
