Jääleinikki

Tämän kesän tunnuskukkani on ehdottomasti jääleinikki. Tuon kauniin, harvinaisen ja rauhoitetun kukan perässä olen kivunnut ja kolunnut tunturien rinteitä yksin ja ystävän kanssa. Jääleinikki on arktisten alueiden kasvi ja Suomessa se viihtyy vain Käsivarren suurtuntureilla.

Jääleinikin löytäminen ei ole ihan helpoimmasta päästä, sillä kasvupaikat ovat korkealla tunturinrinteellä karuissa kivikoissa; jääleinikki voi kukkia jopa kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Pikkuruisen kukan huomaa sorakossa kulkiessa vasta kun osuu ihan sen kohdalle. Mutta kun sopiva kasvualusta löytyy, voi jääleinikkiä samalta alueelta löytää jopa satoja. Viime kerralla näimme Kirsin kanssa ainakin 200 kukkaa tietyllä alueella.

Tämäkin harvinainen kukka kärsii ilmaston lämpenemisestä ja voi jonakin päivänä kadota tuntureiltamme kokonaan.

Kukinnan alussa jääleinikin terälehdet ovat puhtaan valkoiset ja keskus kirkkaankeltainen. Ultraviolettisäteilylle altistuessaan terälehdet alkavat punertaa ja kukinnan lopulla kukka on monesti kirkuvan violetin ja pinkin sävyinen, mutta voi myös muuttua mitäänsanomattoman ruskeaksi. Kiehtova kasvi kaiken kaikkiaan!

-Laura

Yksin tunturissa

Edelleen herkistyn joka ikinen kerta kun olen yksin tunturin huipulla. Sitä tunnetta ei vaan voi kuvailla täydentävästi sanoilla. Sydän pakahtuu ja silmäkulmat kostuvat puhtaasta onnesta kun kipuan tunturin laelle ja huomaan, että olen kaiken sen avaran aakean maiseman keskellä täysin yksin. Siinä hetkessä olen jollain lailla vapaa ihmisyyden nurjista puolista ja hetken aikaa vailla arkisia huolia. Niin hieno, harvinainen ja herkkä kokonaisvaltainen rauhan tunne.

Sesonkiaikoina tunnetuimmilta tuntureilta on välillä vaikea löytää tuota rauhaa. Eilen kipusin illansuussa Lommoltunturille ja oli ihana huomata, etteivät polkujuoksukisailijat tai muut tunturien valloittajat olleet eksyneet sinne samaan aikaan. Muron lisäksi vain kapustarinnat ja kivitaskut pitivät minulle seuraa.

Kapustarinnan surusointuinen vihellys on tunturin rinteellä tuttu ääni. Tällä kertaa kohtasin parikin yksilöä tunturin laella.

Kivitaskujen säksätys, kivillä pomppiminen ja niiailu on hauskaa seurattavaa.

Naisena yksin kulkeminen turvallisuudentunteen kera ei kaikissa paikoissa ole itsestäänselvyys, joten olen hyvin kiitollinen siitä, että tunturissa koen olevani turvassa jopa yksin ollessani.

En olisi malttanut lähteä tuolta tunturinlaelta viime yönä ollenkaan pois, mutta luonnon valomerkki eli pilvipeitteen lipuminen auringon eteen sai minut lopulta kiikkumaan takaisin autolle ja kotiin nukkumaan.

Näkymiä Pallasjärvelle Lommoltunturin rinteeltä

Tämä retkipäivä – tai oikeastaan retki-ilta – oli alkanut jo aikaisemmin iltapäivällä Jonnan kanssa Hietajärvellä. Tällä retkikerralla meillä kävi huono tuuri, sillä juuri samaan aikaan Hietajärven polulla juoksi massoittain polkujuoksutapahtuman osallistujia. Olemme täällä asuessa ehkä liiankin tottuneet pohjoisen luonnon rauhaan, ja meitä molempia kiukutti suunnattomasti polulle osunut ruuhka. Onneksi järvelle päästyämme juoksutapahtuman äänet kaikkosivat ja saimme loppuretken ajan olla rauhassa.

Jonna kävi snorklaamassa ja tutkimassa vedenalaista maailmaa.

Minä lueskelin sillä aikaa rannalla karttaa ja pohdiskelin illan tunturikohdetta. Halusin ehdottomasti viettää illan rauhassa ilman niskaan hönkiviä polkujuoksijoita. Kuva: Jonna

Vedenalainen ja vedenpäällinen maailma kohtaavat hienosti tässä Jonnan ottamassa kuvassa.

-Laura

Yöttömiä öitä tunturissa

Pitkät hellejaksot eivät sovi näille leveyksille. Eivätkä ne tänne myöskään kuulu. Ilmasto lämpenee arktisella alueella vauhdilla – jopa kolme kertaa nopeammin kuin muualla maapallolla – ja sen vaikutukset ovat jo alkaneet näkyä alueen herkässä luonnossa.

Toivottomuus iskee rajusti aina kun eksyn lueskelemaan ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Silloin parasta lääkettä on lähteä hiostavan päivän päätteeksi tunturituulen viileyteen keskiyön auringon valaisemille poluille.

Kurjenkanerva keskiyön auringossa

Kiiruna piilotteli kivenkolossa aivan hievahtamatta kun kuljin ohi. Nappasin nopeasti kuvan pitkällä putkella ja jatkoin matkaa, etten häiritsisi pesintäpuuhia ohikulkua enempää.

Jääleinikki on rauhoitettu suurtunturien harvinaisuus.

Jääleinikki

Jääleinikki

Lapinvuokko

Punakko, joka tunnetaan surun kukkana.

Kissankäpälä

Kitsiputous

Kissankäpälä

-Laura

Sivupolkuja:

Arktinen keskus - Ilmastonmuutos arktisella alueella

WWF - Arktinen alue