2022 luontokooste

Kun muistelen viime vuoden luontokokemuksia, tulee ensimmäisenä mieleen sateiset retki- ja vaelluspäivät, joiden aikana kepeää fiilistä sai hakemalla hakea ja ketutuksia tunkea väkisin syvemmälle mielen onkaloihin pois aktiivisesta ajatuskierrosta.

Vesisateet, maiseman täysin piilottavat sumuverhot ja lumimyräkät eivät kuitenkaan näy tässä kuvakosteessa, koska kamera pysyy änkyräkeleillä visusti retkirepun uumenissa.

Kaamoshiihtelyt käynnistivät vuoden sievästi. Vuodentakainen kaamos oli värijuhlaa alusta loppuun ja siitä jäivät lämpimiksi muistoiksi useat kylmänkauniit hiihtopäivät.

Tunnerikas kaamoksen päättyminen jäi myös voimakkaana mieleeni.

Auringon paluu on joka sydäntalvi tärkeä hetki ja siunasin sille viime talvena erään tiistaiaamun.

Kevättalven pitkät päivät tunturissa piristivät työntäyteistä arkea. Käsivarren kukkuloiden lisäksi hiihtoretket suuntautuivat Pallas-Yllästunturin kansallispuiston huipuille: Kesängille, Keimiölle, Kukakselle ja Aakenukselle.

Kuva: Sanna Vaara

Sitten olikin taas aika kiittää talvea ja suunnata etelän kevääseen.

Useat lintukohtaamiset keväthangilta kesään olivat ikimuistoisia. Viime vuonna kameralleni taltioitui useampikin pohjoisessa viihtyvä laji: koskikara, pyy, pulmunen, tunturikihu ja keräkurmitsa.

Kesän aloitus kolmesti tuntui luksukselta ja harvinaiselta etuoikeudelta. Alkukesä alkoi kaupunkielämällä ja jatkui Muoniossa yöttömän yön retkiviikolla sekä Kilpisjärven kesäparatiisissa.

Heinäkuinen patikkareissu Käsivarren erämaahan

Syyskuussa Hetta-Pallaksen vaellus

Täyteläinen ruska jäi lyhyeksi, joten muisteltavaksi kertyivät lähinnä muutamat liian nopeasti ohi kiitävät hetket.

Kanalinnustusretket pitkin syksyä ja alkutalvea olivat jälleen antoisia, kuten joka syksy.

Kiitos menneestä vuodesta ystäville ja retkiseuralaisille!

-Laura

Vuoden 2021 luontokohokohdat

KARAMELLIKELIT JA TYKKYLUMET

Kun kaamos kääntyi syvimmän pimeyden jälkeen kohti valoa, alkoi taivaanrantaan maalautua kauniita pastelliväriteoksia heti vuoden alun kunniaksi. Taivaan taideteoksiin kun lisäsi vielä tykkylumien koristelemat puut, ei voinut muuta kuin hihkua ilosta kaiken kauneuden keskellä.

Kuva: Jonna

HANKIHIIHDOT JA HALOILMIÖT

Sydäntalven kovien pakkasten jälkeen aurinko alkoi taas lämmittää ja hankiaiset saapuivat pohjoiseen. Kauniita haloilmiöitä ilmestyi taivaalle hankihiihtäjien iloksi. Kirjoitin ylös ajatuksiani hiihtämisestä.

METSÄLOMA MUONIOSSA

Vietin maaliskuussa pidennetyn viikonlopun määlomaa Muoniossa. Luin kirjoja ja retkeilin vanhoissa metsissä.

Kuva: Jonna

HUHTIKUUN PIENI HIIHTOVAELLUS

Talvitelttailu ja ahkion kanssa hiihtäminen olivat molemmat minulle entuudestaan tuntemattomia juttuja vielä kuluneen vuoden alussa. Ensimmäinen talvivaelluksemme viime huhtikuussa oli ikimuistoinen pieni patikka Käsivarren erämaan reunoille. Luulenpa suuntaavani hiihtovaelluksille vielä tulevaisuudessakin.

Hiihtovaelluksen retkikertomus kokonaisuudessaan:

Ensimmäinen talvivaellus: Yhden yön hiihtoretki Käsivarressa

Kuva: Kirsi

RIEKKOJEN SOIDIN

Riekkojen soidin alkoi aikaisin kevättalvella ja päättyi lumien sulamiseen. Oli hienoa päästä seuraamaan soidinmenoja keväthangilla ja kuulla kun riekkokoiraiden päkätykset ja kopek-kopek-soidinääntelyt kaikuivat tuntureilla ja metsissä.

ALKUKESÄN LINTU- JA KUKKARETKET

Alkukesästä lintujen kevätmuuton ja soitimen seuraaminen olivat minulle uusia juttua, ja innostuinkin linturetkeilystä aivan uudella tavalla. Lintujen lisäksi myös tunturikasvit ja -kukat kiehtoivat menneenä kesänä.

Kesän lintu- ja kukkaretkiä:

Ensimmäisellä linturetkellä

Lapinalppiruusu

Linturetkellä Teuravuoman aapasuolla

Päiviä tunturissa

Suokukkojen soidinmenojen seuraaminen oli komeaa katseltavaa.

Lapinalppiruusu on harvinainen pikkuruinen tunturikukka.

YÖTTÖMÄN YÖN TUNTURIRETKET

Ihastuin tänä kesänä valtavasti keskiyönauringon kellertävään lempeään valoon, enkä malttanut öisin juuri nukkua, vaan kipusin ilta toisensa perään yksin ja ystävien seurassa tunturiin etsimään harvinaisia kasveja ja hämmästelemään yöttömän yön valoa.

LOPPUKESÄN VIIPYILEVÄ VALO JA KUUKKELIEN PALUU

Yöttömän yön päättymisen jälkeen alkoi luonto valmistautua vauhdikkaasti syksyyn ja kasvi toisensa perään vaihtoi vihreät kesävärinsä ruskapukuun. Muuttolinnutkin valmistautuivat etelään lähtöön. Kuukkelit vastaavasti ilmestyivät havumetsien suojista kesän lopulla pihapiireihin ihmisten ilmoille. Tein kuukkelien kanssa tuttavuutta aikaisempia vuosia enemmän, ja opin samalla, että kuukkelit viettävät koko elämänsä saman kumppanin kanssa.

Sinirintapoikanen

Kuukkeli

Kuva: Kirsi

RUSKARETKET JA RIEKOSTUS

Ruska oli tänä syksynä taas upea! Olin säästänyt yhden kesälomaviikon syksylle, jotta ehdin nauttimaan ruskasta kunnolla.

LOPPUSYKSYN KIIRUNAKOHTAAMISET

Loppusyksystä törmäsin kiirunoihin useammallakin iltaretkellä. Hauskoja otuksia nämä kivikkoisten tunturien kanalinnut.

ENSILUMIEN TULO POHJOISEEN JA SUPPISREISSU ETELÄÄN

Lokakuu on eräänlaista välikautta pohjoisessa, mutta vuosi vuodelta myös lokakuu sykähdyttää minua enemmän ja enemmän. Pohjoisen lokakuuhun kuuluvat kuran sijasta kuura, hämyinen usva ja persikkainen valo. Omaan lokakuuhuni sisältyy myös jo perinteeksi muodostunut etelän reissu ja suppilovahveroiden keruu – niin myös tänä syksynä.

TUNTURIRETKET SATUMAAILMASSA

Kaamos on tänä vuonna ollut erityisen kylmä: kolmenkympin pakkaspäiviä on ollut lukuisia. Kylmyys kulkee usein käsikädessä kauniiden kirkkaiden kelien kanssa, joten näppien ja poskien kohmeisuudesta huolimatta suuntasin useina pakkaspäivinä tunturiin hiihtäen tai patikoiden. Näin jälleen riekkoja, jotka olivat vaihtaneet höyhenpeitteensä talven kokovalkoisiin.

PIMEÄRETKET

Talvipäivänseisaus (tänä vuonna 21.12.2021) on vuoden lyhkäsin ja pimein päivä. Talvipäivänseisauksen ympärillä kaamoskin on syvimmillään ja kaamosväsymys meinaa usein ottaa ohjat arjesta. Tänä vuonna löysin kaamosväsymykseen uuden lääkkeen: kuutamokävelyt ja pimeäretket.

Luontokohokohtien lisäksi – tai ehkä jopa niiden vuoksi – tämä vuosi on ollut minulle henkisesti käänteentekevä, sillä tunne kodista täällä pohjoisessa on vahvistunut.

-Laura