Pohjoisessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että kesä päättyy yöttömän yön loppumiseen. Yleensä kelitkin viilenevät jo heti elokuun alussa ja ruska alkaa vaivihkaa hiipiä tunturikoivuihin ja varvikoihin. Nyt elokuun puolivälissä syksy tuoksuu jo ilmassakin, ja sateet ropisevat katoissa ja räystäissä. Kukat ovat kukkineet, marjat kypsyneet, sääsket kaikonneet, ja sienetkin puskevat esiin sammaleiden seasta.
Ennen kuin päästän kesän kokonaan menemään ja käännän ajatukset tulevaan ruskaan, kertailen vielä kuvien kautta loppukesän tunnelmia.
Loppukesän sävyjä Kilpisjärvellä
Käsivarren tunturit vetivät menneenä kesänä minua puoleensa väkevämmin kuin koskaan aikaisemmin. Ehkäpä siksi, että tutustuin uusiin puoliin paikallisessa tunturiluonnossa ja tiedostan nyt entistä paremmin sen haurauden ja uhanalaisuuden. Kun oppii tuntemaan harvinaisten tunturikasvien ja eläinten haastavat ja alati kutistuvat elinympäristöt, tuntuu niiden arvostaminen ja suojeleminen entistä tärkeämmältä asialta.
Saanan luontopolulla elokuisessa ilta-auringossa. Kuva: Kirsi
Kiitos Kirsille seurasta kesän kukka-, lintu- ja tunturiretkillä Käsivarressa sekä tämän Retkipaikan Tervehdyttävä pienuus: Ylevän kokemus -artikkelin linkkaamisesta! Juuri tuo pienuuden tunne ja ylevän kokemus on se, mitä tuntureilta löydän.
Retkipaikan artikkelissa minua eniten puhuttelivat nämä lauseet:
Nykyaikaa leimaavan korostuneen yksilökeskeisyyden aikana ylevä on suoraa vastalääkettä käsitykselle minästä kaiken keskipisteenä.
Olet pieni. Nauti siitä.
- Katkelma kirjasta Terveysmetsä – Tunnista ja koe elvyttävä luonto
Pienuutta kokemassa ylevän äärellä. Kuva: Kirsi
Tätä blogia aloitellessani koin luontosuhteeni olevan hukassa tai ainakin väärillä urilla. Silloin kolmisen vuotta sitten etsiskelin kuumeisesti metsäyksinäisyyttä (waldeinsamkeit), mutta Etelä-Suomesta en sitä löytänyt. Nyt tuota ylevää yksinoloa saan kokea arjessa metsien lisäksi myös tuntureilla – ja se tuntuu pienelle ihmiselle suurelta etuoikeudelta!
Sininrintapoikanen
Sinirintapoikanen
Sinirintapoikanen
Yöttömän yön kukkaloiston lisäksi linnut vangitsivat huomioni menneenä kesänä. Lintujen eriskummallista elämää oli aivan mahtavaa seurata kevätmuutosta soidinmenojen kautta pesintään ja poikasten kuoriutumiseen. Pian poikasetkin ovat jo oppineet lintujen elämässä tärkeät selviytymistaidot ja ovat valmiita lähtemään talveksi kohti etelää. Haikeasti hyvästelen muuttolinnut taas seuraavaan kesään asti.
Kaakkuri poikasensa kanssa
Sinirikko aivan kukintansa lopulla
Tunturi- tai sopulinkallioinen tai joku niiden sekoitus
Kuva: Kepa
Kilpisjärven luonto on niin erityinen ja karulla tavalla kaunis, että sen syliin kotiutuminen vei minulta lopulta melkein kaksi kokonaista vuotta. Eteläisen Tunturi-Lapin luonto Pallastuntureilta Ylläksen tuntureille on huomattavasti helpommin lähestyttävä kuin Käsivarren suurtunturiluonto, mutta nyt viimein uskallan kutsua Kilpisjärvenkin jylhiä huippuja kotoisiksi.
Tunturipajua Leutsuvaaralla
Pohjanruusujuuri aivan kukinnan lopussa
Muutamia ruskalehtiä näkyy jo tunturikoivuissa.
Punaotsainen urpiainen
Urpiaisen poikanen
Urpiaisen poikanen
Loppukesän sävyjä Äkäslompolossa
Heinäkuun loppupuolella sain toiseen kotikylääni kivoja kyläilijöitä etelästä. Kesäloman loppumista vietimme ystäväni Jeminan kanssa tuntureilla samoillen ja maastopyöräillen. Tuntureilla ajantaju katoaa huomaamatta ja aika minuuteissa tai tunneissa mitattuna menettää merkityksensä; se jos mikä on parasta palautumista lomalla ja arjessa.
Poro Kesänkitunturilla
Pohjantikka Kesänkitunturin alarinteen metsikössä
Maisemia Kesänkitunturilta
Kapustarinta Aakenustunturilla
Ystäväni Jemina Kesänkitunturin laella
Kuertunturin kääpä
Kesäkintunturin porot
Koppelon sulka Kuertunturilla
Aakenustunturilla
Pikkukuovi Yllästunturilla
Ukkosta enteileviä pilvimassoja Muononjoen yllä. Tuona yönä ukkostikin rajusti. Minulle raju ukonilma on viesti siitä, että me ihmiset olemme mitättömän merkityksettömiä suurten luonnonvoimien äärellä.
Ensimmäisten syyssateiden mukana saapui elämääni myös vähän murheita lähipiirissä. Sateen jälkeisen metsän tuoksu, valo ja värit rauhoittavat onneksi mieltä.
Syksy on nyt täällä. Aurinko painuu jälleen horisontin taakse, sumu kertyy vesistöjen ylle ja etelään talvehtimaan suuntaavat linnut lähtevät pian muuttomatkalleen. Me pohjoisen asukkaat jäämme tänne odottamaan talven ihmeitä kuurankukista revontuliin.