Mimmien hiihtoretki Aakenukselle

March 8, 2022

Reitti: erämaalatu Totovaaran parkkipaikalta Aakenustuvalle

Naiset olivat Suomessa tunturihiihdon uranuurtajia. Vielä 1930-luvulla retkeily oli lähinnä miesten hommaa ja eräkirjallisuus pursuaakin miesten tarinoita tuon ajan tuntureilta. Näiden kertomusten rinnalla Kaarina Karin pilke silmäkulmassa dokumentoimat tarinat retkikuntiensa aikaansaannoksista erottuvat edukseen. Kaarina Karin ja Anna Lehtosen johdolla Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto aloitti tunturihiihtokurssit Pallaksella 1934. Kaarina Kari keksi myös idean helmikuisista hiihtolomaviikoista, kipusi retkikuntansa (Lehtosen, Karin ja Arajärven muodostaman naiskolmikon) kanssa ensimmäisenä etelän retkeilyporukkana Haltille ja kirjoitti vaelluksesta kirjan. Lehtosen ja Karin retkikuntaa pidetäänkin myös Lapin vaellusmatkailun ja tunturiretkeilyn pioneerina.

Aivan kaarinoina kävimme viime sunnuntaina ystäväni Sannan kanssa hiihtoretkellä Aakenustunturilla. Samalla kävimme katsastamassa viime kesänä valmistuneen uuden autiotuvan eli Aakenustuvan. Tuvalla oli yllättävän paljon porukkaa vapaalaskijoista lumikenkäilijöihin. Me saavuimme tuvalle tunturisuksilla ja liukulumikengillä Vasalaen yli. Onneksi kevättalvinen hiihtokeli oli jo niin lämmin, että tarkenimme evästää pihapiirissä ja vältimme täpärästi tupatungoksen.

Matkaan lähdimme Totovaaran parkkipaikalta, jonne johtava tie oli juuri edellisviikolla aurattu hiihtolomalaisia varten. Ylläksen talvireittikartan mukaan Aakenustuvalle johtaa erämaalatu, jota myötäillen mekin hiihdimme. Hanki kantoi jo hyvin, joten sivakoimme lähinnä omia uria pitkin.

Ah, mikä vapauden huuma, kun saa hiihtää juuri siihen suuntaan kuin milloinkin huvittaa!

Päivän tunturikeli oli harmahtava, mutta silti hämyisän kaunis. Välillä aurinko yritti puskea häikäisevää kevätvaloaan pilviverhon takaa, mutta toteutus jäi lounaistaivaalle kellertäväksi kajastukseksi. Koillishorisontti pitäytyi tummemmissa sävyissä: lumipyrypilvien syvänharmaassa ja talvisen havumetsämaaston sinerryksessä.

Totesimme, että monesti tuntureita kuvastaa parhaiten juuri tällainen harmaan eri sävyjen sää, jota harvoin kuitenkaan näkee matkailumainonnan tunturikuvissa. Niissä aurinko usein paistaa tykkylumipuiden kehystämässä maisemassa – olen ehkä jossain määrin jo allergisoitunut tuolle kuvastolle. Oikeasti tuntureilla usein tuulee ja tuiskuaa.

Hiihtoretken aikana pyörittelimme ideoita naisten tekemistä ja tähdittämistä erädokumenteista ja -kirjoista. Olisi hienoa päästä toteuttamaaan näitä ideoita joskus.

Ihanaa ja inspiroivaa naistenpäivää!

-Laura

Lukusuosituksia mimmien sivupoluille:

Emilia Kangasluoma (Helsingin Sanomat): Naisia erämaassa

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Kaarina Kari: Haltin valloitus

Monni Himari: Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä & Erältä, eräistä

Outi Hytönen: Kairojen kosmopoliitti – Annikki Kariniemen elämä ja teot

Pallas & Ylläs

Päiväretkikohteita Pallas-Yllästuntureilla

Marraskuiset Kuer ja Kukas

November 18, 2021

Ylläksen seitsemästä tunturista kaksi tähän vuodenaikaan mukavinta ovat mielestäni Kuer ja Kukas. Kävimme ystäväni Jeminan kanssa viime viikonloppuna näillä molemmilla tuntureilla.

Kaamoksen lähestymistä Kuerilla

Reitti: Kuertunturin lumikenkäreitti

Kivikkoiselle Kuerille emme uskaltaneet lähteä naarmuttamaan liukulumikenkien pohjia, joten päätimme kivuta huipulle ihan jalkaisin. Tunturiretkeen tulikin siksi seikkailun tuntua, sillä karttaan merkitty lumikenkäreitti ei ollut ehtinyt vielä tamppautua kantavaksi. Askeleita sai varoa ja olla tarkkana, ettei humahtanut höttöhangessa kivenkoloon jumiin.

Huipulle kipuaminen oli kuitenkin kaiken kiikkumisen arvoista: panoraamanäköala lähestyvän kaamoksen sävyin värjäytyneeseen taivaaseen aikaansai kostuneita silmäkulmia ja ihastuneita huokauksia.

Liukulumikenkäillen Kukakselle

Reitti: Kukastunturin talvikävely- ja pyöräilyreitti

Kukaksella kävimme retkihiihtäen eli liukulumikenkäillen. Tunturilla oli tuona päivänä ihanan hiljaista: kohtasimme vain yhden vastaantulijan koko retken aikana.

Rauhallisen talvimaiseman ympäröimänä haltioiduimme kuurankukista ja kevyen lumikuorrutuksen saaneista puista. Huipulle päästyämme huomasimme kauniiden usvapilvien kertyneen alemmas laaksoon ja seurasimme, kun hämärtyvä maisema peittyi hiljalleen pehmeään pumpuliin. Emme pitäneet kiirettä vaan annoimme katseemme kiertää rauhassa eri suuntiin tunturin huipulta, ja hengitimme puhdasta ja raikasta pakkasilmaa keuhkomme täyteen. Lopulta pienet vilunväreet herättivät meidät utuisesta satumaailman tunnelmasta ja päätimme liukua hissukseen takaisin autolle.

-Laura

Pallas & Ylläs

Päiväretkikohteita Pallas-Yllästuntureilla

Metsälomalla Muoniossa

March 25, 2021

Kevätmyrskyn pauhatessa ulkona jo toista päivää on mukava palata kuvien kautta viime viikonlopun minilomalle metsäiseen Muonioon. Suhteeni metsään on muuttunut Lapissa asumiseni aikana: metsistä on tullut minulle entistä tärkeämpiä. Kilpisjärvellä ollessani huomaan jo muutamien viikkojen jälkeen alkavani kaivata metsän suojaa ja vihreyttä sekä turvallista, rauhoittavaa ja kotoisaa oloa, jonka löydän lähinnä havumetsästä. Mielestäni kaikkein kauneinta metsää on luonnontilainen havumetsä, jota onneksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on vielä suojeltuna runsain määrin.

Koko Suomessa luonnontilaista metsää on jäljellä enää vain 2-3% kaikista metsistämme. Lapin maakunnan alueella jopa 75% metsistä luokitellaan talousmetsiksi, ja vain 17% Lapin metsistä on suojeltu. Nämä prosenttiluvut perustuvat Lapin Kansan uutiseen 20.3.2021: Näin tehdas muuttaa metsää (tilaajasisältöä). Suomen metsien tilanne ei siis mielestäni ole kovinkaan kehuttava, vaikka maailman mittakaavassa Suomi onkin metsien kärkimaita.

Iltareippailu Särkitunturille auringonlaskussa 18.3.

Reitti: janareitti n. 6 km

Kevätpäiväntasauksen jälkeen päivänvalon määrä lisääntyy pohjoisessa hirvittävällä vauhdilla ja ihan pian eletään jo keskiyön auringon valaisemia yöttömiä öitä, mikä tuntuu hassulta, koska vastahan kaamos loppui. Nykyään osaankin arvostaa auringonlaskuja ja -nousuja aivan eri tavalla kuin ennen, koska niitä ei vuoden aikana kovin useana kuukautena pohjoisessa näe.

Kuulemani mukaan Särkitunturilla on aina ruuhkaa. Tämä oli kolmas kertani kyseisellä tunturilla, eikä ruuhkia ollut tälläkään kertaa. Ehkäpä olen sattunut paikalle ruuhkattomina retkeilyaikoina eli illansuussa tai lumipyryssä. Särkitunturi ei kuulu Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, mutta sen huipulta näkee hienosti puiston suojeltuihin metsiin ja tuntureille.

Sammaltunturille hiihtäen 20.3.

Suunnitelmani kiertää Sammaltunturi ja Keimiötunturi hiihtäen ei tällä kertaa onnistunutkaan, sillä osa ladusta oli suljettu. Mutta onneksi hanki kantoi sen verran, että pääsin jopa pertsan suksilla vähän poikkeamaan ladulta omille reiteille Sammaltunturin rinteeseen. Hirveän pitkälle ladun ulkopuolelle en uskaltautunut, sillä lumivyöryjä on ollut tänä vuonna runsaasti ympäri Lappia.

Pyhäjoen luontopolulla liukulumikenkäillen maailman metsäpäivänä 21.3.

Metsälomani kruunasi retki ystävän kanssa Pyhäjoen luontopolulla, jossa saimme nauttia kauniista havumetsästä ja eväshetkestä kevätauringossa. Maailman metsäpäiväkin sattui sopivasti juuri tälle retkipäivälle.

Pyhäjoen luontopolku sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston rajoitusalueella eli sulan maan aikaan (1.5.-30.11.) merkityltä luontopolulta ei saa poiketa. Lumien aikaan reitiltä poikkeaminen on sallittua, joten teimme tällä kertaa pienen mutkan läheiselle näköalakalliolle.

-Laura

P.S. Jos kiinnostaa perehtyä tarkemmin Suomen metsien tilanteeseen, niin Tieto-Finlandialla 2019 palkittu teos Metsä meidän jälkeemme on lukemisen arvoinen ja myös visuaalisesti kaunis kirja, joka tarkastelee suomalaisen metsäluonnon ajankohtaisia kiistakysymyksiä.

Sivupolkuja:

Koneen Säätiö – Miltä näyttää metsä meidän jälkeemme?

Pallas & Ylläs

Päiväretkikohteita Pallas-Yllästuntureilla