Päivä Pallaksella

Tällaiset päivät ovat niitä päiviä, jotka todella jäävät muistoihin pitkäksi aikaa. Ja tällaiset päivät ovat niitä päiviä, joiden vuoksi muutin pohjoiseen. Tällaiset päivät muistuttavat jatkuvasti vaihtuvista vuodenajoista, kahdeksasta vuodenajasta. Meneillään olevasta syystalvesta, syksyn vaihtumisesta talveen. Vuodenajasta, jolloin värikkäät ruskalehdet ovat pudonneet puista ja maaruska on peittynyt ensilumen alle. Vuodenajasta, jolloin syyssateiden raskaat vesipisarat muuttuvat rauhakseen leijaileviksi alkutalven lumihiutaleiksi. Vuodenajasta, jolloin kuulee vielä virtaavan veden solinan samaan aikaan kun pakkaslumi jo narskuu askelten alla. Vuodenajasta, jona loputon valoisuus on kääntynyt kohti pitkää pimeyttä. Kohti sitä seuraavaa vuodenaikaa. Vuodenaikaa, jota opin arvostamaan vasta viime vuonna, ensimmäisenä vuotenani Lapissa. Vuodenaikaa, joka on tunnelmallinen, kaunis ja koskettava. Vuodenaikaa, jolloin luonto hiljenee. Vuodenaikaa, jonka aikana on tilaa kyseenalaistaa monia asioita. Pohtia elämää ja ihmisyyttä. Vuodenaikaa, jona päivät ovat niin lyhyitä, että värit taivaalla vaihtuvat kirjaimellisesti silmien edessä ja kuu nousee taivaanrannasta sellaisella vauhdilla, ettei sitä usko edes todeksi. Vuodenaikaa, jolloin revontulet ja tähtitaivas ovat enemmän läsnä. Kaamos, olen valmis.

Päivä käynnistyi kauniina Pallastuntureilla.

Kuukkelitkin osallistuivat tähän päivään. Kuukkeli on kuulemma onnenlintu, joten aina kun näen kuukkelin, koen, että päivä ei voi olla huono.

Jonna poseeraamassa Pallasjärvellä.

Auringonlasku Pallasjärven rannalla oli jälleen henkeäsalpaavan kaunis.

Kuva: Jonna Saari

Pallasjärven päivätuvasta ja Punaisen hiekan rannasta on tullut suosittu retkikohde ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun paikalla ei ollut meidän lisäksemme ketään muita. Kuva: Jonna Saari.

Kuva: Jonna Saari

Päivä päättyi täysikuun valaistessa.

-Laura

Ruskaretkiä

Syyskuu oli yhdellä sanalla kuvattuna ihana. Kaunis, tunnelmallinen ja rakkaiden ihmisten kanssa vietetty.

Syyskuu sisälsi myös pitkiä päiviä, unettomia öitä ja huomisen huolia. Mutta metsissä ja tuntureilla ne unohtuivat. Voi kun ne metsät ja tunturit myös kantaisivat näiden hankalien aikojen yli.

Metsäkanalintujen metsästys alkoi syyskuun puolessa välissä. Me aloitimme sen Kittilässä metsonpyynnillä.

Ruskaretkeily jatkui Ylläksen maisemissa etelän ystävän kanssa retkeillen. Alla olevat kuvat ovat Kukastunturilta.

Metsästyskausi jatkui Käsivarressa riekonpyynnillä.

-Laura

Retkeilyn tehoviikko Tunturi-Lapissa

Elokuu alkoi retkeilyn kannalta harvinaisen tehokkaasti, sillä ystäväni etelästä tuli kylään ja kiersimme viikon aikana monta suosittua retkeilyreittiä Tunturi-Lapin alueella ja piipahdimme myös Norjan puolella muutamassa kohteessa.

Särkitunturi Muoniossa

Reitti: 6 km edestakaisin / 2 h

Särkitunturi on pitkään ollut retkikohdelistallani, ja nyt ymmärrän miksi niin monet sitä suosittelevat: kauniit tunturimaisemat ovat helposti saavutettavissa leveää ja loivasti nousevaa soratietä kulkien.

Meidän retkellemme sattui lisäksi aivan upea tyyni ja lämmin kesäilta. Ja koska lähdimme matkaan iltaa vasten, ei ruuhkaakaan juurikaan ollut.

Särkitunturin huipulta avautuu tunturimaisemaa joka suuntaan: Pallastuntureille, Leville ja Ylläksen tuntureille. Huipulla pääsee halutessaan myös lampeen uimaan, mikä on harvinaista tunturien laella.

Huippu on myös sen verran tasainen ja laaja, että siellä mahtuu hyvin evästämään omassa rauhassa. Istahdimme nauttimaan evääksi vihersmoothieta. Smoothieta lipittäessäni ja maisemia ihastellessani meinasin jopa hieman herkistyä, kun mietin että pian nämä metsäiset tunturit tulisivat olemaan taas osa-aikaista lähiluontoani. Olen viimeisen vuoden aikana kaivannut metsää jopa tuskaisen paljon.

Lisätietoja kohteesta: Luontoon.fi - Särkitunturi

Taivaskeron kierros Pallaksella, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Reitti: 8 km rengasreitti / 4 h

Seuraavana päivänä kävimmekin sitten Pallastuntureilla, joiden siluettia olimme edellisenä iltana ihastelleet Särkitunturin päältä.

Olin käynyt Pallaksen Vatikurussa ja Taivaskerolla jo muutaman kerran aikaisemminkin, joten tällä kertaa keskityin katselemaan maisemia pelkästään omin silmin, enkä edes kaivanut kameraa repustani.

Lisätietoa kohteesta: Luontoon.fi - Taivaskeron kierros

Pikku-Malla, Mallan luonnonpuistossa Kilpisjärvellä

Reitti: 7 km edestakaisin / 3 h

Pikku-Mallan huiputus oli sopiva retki sateisena kesäiltana. Pikku-Mallan päältä näkee kauas Kilpisjärven ylle sekä Ruotsin ja Norjan tuntureille asti. Maisemat ovat huomattavasti jylhemmät kun metsäisten tunturien laelta.

Pikku-Mallan rinteessä oli kokonainen porotokka viettämässä iltaa kun kipusimme ylös huipulle.

Lisätietoa kohteesta: Luontoon.fi - Mallan reitit

Steindalsbreenin jäätikkö Lyngenin niemimaalla Norjassa

Reitti: 12 km edestakaisin / 6 h

Jos viikon muut retket tuntuivat kevyiltä iltakävelyiltä, niin tämä retki sai pohkeet nopeasti jumiin. Norjan puolella retkeillessä nousumetrejä kertyy runsaasti joka kerta, sillä retkireitit lähtevät hyvin usein nousemaan heti aluksi ylöspäin. Niin tekee myös tämä Steindalsbreenin jäätikölle johtava reitti.

Alkumatka on hapottavaa nousua melkein koko matkan Steindalshyttelle asti. Hytte sijaitsee noin puolessa välissä matkaa jäätikölle mennessä. Keittelimme hyttellä trangiaevästä, jotta jaksoimme jatkaa taas matkaa. Hytten voisi käsittääkseni myös vuokrata yöpymiseen ja sieltä löytyy myös tulipaikka.

Hytten jälkeen maasto onkin jo paljon helppokulkuisempaa eikä nousua ole enää niin paljon kuin alkumatkasta. Jäätikköä lähestyessä reitin varrelle osuu myös kaunis laakso, jossa oli tällä kertaa lampaita laiduntamassa. Lampaita ei muuten kannata mennä häiritsemään ainakaan koiran kanssa, sillä emolampaat voivat olla kovinkin suojelevaisia pikkuisiaan kohtaan. Muutoin määkijät vaikuttivat oikein leppoisilta tyypeiltä ja antoivat ohittaa polulla kun rauhakseen kuljimme.

Jäätikön reunaan saapuessamme huomasimme kyltit, jotka näyttävät kuinka 8000 vuotta vanha ikijäätikkö on vuosien aikana sulanut ilmaston lämmetessä. Jo neljässäkin vuodessa on sulanut valtava määrä jäätä.

Jäätikön sulamisvedestä muodostuvassa lammessa voi vaikka pulahtaa jos uskaltaa, mutta jäätikölle ei saa mennä kuin asiantuntevan oppaan seurassa.

Alkukesästä matkaan kannattaa varautua korkeavartisilla kengillä, sillä reitti on silloin vielä osittain lumen peitossa.

Lisätietoja kohteesta: Visit Lyngenfjord - Steindalsbreen glacier

Guolasjärvi (Guolasjávri) Norjassa

Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt Haltia aikaisemmin, joten päätimme lähteä tutustumaan siihen Norjan Guolasjärven kautta. Olimme googletelleet etukäteen, että Guolasjärvelle menevä tie on erittäin huonokuntoinen – ja niinhän se olikin. Birtavarren kylältä lähtevä 30 km pituinen yksityistie Guolasjärvelle on kapea, mutkitteleva, jyrkästi nouseva ja huonokuntoinen soratie, jota en itse lähtisi maavarattomalla autolla ajamaan ollenkaan.

Kyytejä Guolasjärvelle ja opastettuja päivävaelluksia Haltille tarjoavat onneksi monet paikalliset matkailuyrittäjät. Guolasjärveltä voi suunnistustaitoinen tehdä myös omatoimisen päiväretken Haltille. Haltille ei mene merkittyä reittiä ja maasto on kivikkoista ja vaikekulkuista, joten huiputusta suositellaan vain kokeneille vaeltajille. Matkaa kertyy noin 8 km suuntaansa. Guolasjärven ja Haltin lähistöllä ei ole myöskään kenttiä, joten jos jotain sattuu, on aikalailla oman onnensa nojassa.

Meillä oli nuoret koirat matkassa, joten retkemme tavoite oli vain kävellä pitkin Guolasjärven rantaa ja nähdä Halti sieltä käsin.

Retkemme tavoite saavutettiin eli pääsimme näkemään Haltin, tutkailemaan karua maisemaa Guolasjärven ympäristössä ja nauttimaan täydellisestä hiljaisuudesta. Haltin huiputan varmasti vielä joskus tulevaisuudessa.

Lisätietoja kohteesta: Visit Lyngenfjord - Halti hike

Kapea ja huonokuntoinen soratie Guolasjärvelle.

-Laura