Kuurakimara – lokakuun alun ylistys

November 4, 2024

Tunturi-Lapissa lokakuu on hyppelyä syys- ja talvipäivien välillä. Vuodenajasta toiseen ja takaisin, kunnes viimeinen loikka vie pysyvään talveen.

Kuurakuun kauneus korostuu mielestäni vesistöjen äärellä ja karpalosoilla.

Välillä on tietysti myös märkää ja vetistä; luovuutta lamauttavaa ja mielialaa musertavaa harmautta.

Sysimustina, mutta selkeinä iltoina algoritmit tuuttaavat näytöille toistaan värikkäämpiä revontulikuvia. Taivaantulien iltanäytöksiä ja myöhäisillan lähetyksiä näkisi unien sijaan, jos jaksaisi kukkua päivystämässä. Mutta jos kukkuisi päivystämässä, saattaisi herkästi nukkua aikaisten hallahetkien yli. Tässä vaihtokaupassa valitsen usein kuura-aamut.

Hopeakoivikot: lokakuun alkua Kilpisjärvellä

Yöpakkaset olivat luoneet erämaajärvelle Frozen-maailman. Koivujen hopeakuorrutus kimalteli auringonsäteiden avustuksella.

Ensilumet olivat sataneet jo muutamia päiviä aikaisemmin ja kerääntyneet tuntureiden painanteisiin. Tuulentuivertamissa paikoissa viimeiset maaruskan värit taistelivat vielä tilastaan, ja ruostetaudin ruskistamat lehdet saivat tulevalta talvelta lohdutukseksi ulkonäköä kohentavia koristereunuksia.

Glitterisuot: lokakuun alkua Äkäslompolossa

Loppusyksystä kuuran peittelemät glitterisuot suorastaan kutsuvat kuvaajia ja kohmeisten karpaloiden kerääjiä.

Joinain aamuina nappasin kotisuolle matkaan ämpärin, toisina kameran.

Retki Kesängille aamutuimaan

Herätyskellot pirisivät mökillämme reippaasti ennen aamun sarastusta, mikä aiheutti ruuhkaa kahvinkeittimen ääressä. Unisuus haihtui lopulta kaikkien retkeilijöiden silmistä samaan tahtiin, kun Kesänkijärven aamu-usva hälveni valkenevaan päivään.

Aamurusko värjäsi järveä reunustavan suon magnolianpunaiseksi. Hempeästi hohtavalla jängällä aikamme ihmeteltyämme kiipesimme kivikkoista Pirunkurua pitkin Kesänkitunturin laelle, ja keitimme uudet aamukahvit Tahkokurun kodalla.

Aurinko-onnellisuutta Kesänkitunturin laella. Kuva: Kaisa Kauppila

-Laura

P.S. Lokakuun loppupuolella virittäydyn yleensä muutamiksi viikoiksi pääkaupunkiseudun taajuuksille. Sammalpetien sieniapajat, karut merenrantakalliot ja monivärinen puuruska piristävät etelärannikon lokakuuta.

Ensilumi

Kuurakuvia ja syystalven retkiä Tunturi-Lapissa

Sommarøy – kesäsaari Tromssan takana

August 27, 2024

Blogeissa paljon käytetty arktisen kesäparatiisin titteli ja vertaukset päiväntasaajan kuuluisiin paratiisikohteisiin eivät ole lainkaan liioittelua tälle Tromssan länsipuolella sijaitsevalle pohjoisnorjalaiselle pikkusaarelle. Kuumana kesäpäivänä valkoiset hiekkarannat vuoristoisilla maisemilla, silmänkantamattomiin jatkuva turkoosina sinertävä merihorisontti sekä lasinkirkkaana kimmeltävä, virkistävän puhdas ja sopivasti suolainen Norjanmeri tarjoavat runsaasti tutkailtavaa sekä täydellisen sijainnin rannalla rentoutumiseen. Vain palmujen puuttuminen paljastaa leveyspiirin olevan tunnetumpia paratiisipaikkoja huomattavasti pohjoisempi.

Sommarøy sopii mainiosti yhden tai kahden yön piipahdukseen esimerkiksi Kilpisjärveltä tai Tromssasta käsin. Pienestä koostaan johtuen majoituspaikkoja saarella on vain muutama ja ravintoloita käytännössä yksi, mutta Sommarøyan saarirykelmän rannoilta löytyy lukuisia ihania telttailu- ja evästelypaikkoja. Kajakeilla liikkuville myös syrjäisemmät autiot hiekkarannat ovat saavutettavissa.

Eräänä heinäkuisena hellepäivänä sujautimme kukkamekot päälle ja lähdimme köröttelemään kohti tätä kehuttua kesäsaarta. Kilpisjärveltä Sommarøyalle voi ajaa joko Tromssan kautta tai Balsfjordenin vuonon länsipuolta pientä 858-tietä. Molemmat ajoreitit vievät aikaa noin 3,5 tuntia. Tromssan kaupungin läpi ajaminen on aina oma härdellinsä, joten suosittelen lämpimästi jälkimmäistä reittivaihtoehtoa. Pysähdyimme matkalla 858-tien varresta löytyvään Toves Tradisjonsmat -kahvilaan. Paikan pitäjä Tove oli juuri leiponut herkullisen näköisiä kakkuja, joita emme voineet vastustaa.

Sommarøyhin saapuessamme huomasimme, että kesälomasesongilla paikka on ilmeisen suosittu niin suomalaisten kuin norjalaistenkin matkailijoiden keskuudessa. Tungoksesta ei kuitenkaan voinut puhua, ja parkkipaikoilta löytyi aina tilaa. Sommarøyan ja Hillesøyan saarille jakautuneessa kalastajakylässä asukkaita on noin kolmisensataa, ja kesäisin paikallisten määrää lisäävät mökkeilijät. Kaikki kyltit kannattaakin lukea huolella, ettei vahingossa pysäköi paikallisen parkkiruutuun tai pystytä telttaa yksityisalueelle.

Sommarøyn pääsaarelle vie yhden auton levyinen korkea silta, jonka molemmissa päissä on liikennevalot.

Sommarøyalla mieleenpainuvin maamerkki, tai ennemminkin merimerkki, on horisontissa kohoava tuplakolmion muotoinen Håja-kalliosaari. Sen muotokieli on innoittanut kuuleman mukaan myös Tromssan arktisen katedraalin arkkitehtejä.

Yöpymispaikkaa pohdimme pitkän aikaa. Pilvetön taivas houkutteli ehdottomasti telttailemaan, mutta emme osanneet päättää, mille rannalle telttamme pystyttäisimme. Rinkkojen kanssa olisimme voineet kävellä jollekin syrjäisemmällekin sijainnille, mutta hellepäivän kuumuudessa päädyimme lopulta kuitenkin pystyttämään teltan Sandvikslettalle, eli sille isoimmalle ja tunnetuimmalle telttailurannalle.

Muitakin telttalijoita ja grillailijoita rannalla riitti, mutta silti jokaisella tuntui olevan oma tila ja rauha, eikä kukaan tohtinut häiriköidä muiden oleskelua. Penkkipöytiä Sandsvikslettalta löytyy useampia ja parkkipaikalla on kaksi bajamajaa.

Kirkas, puhdas ja yllättävän lämmin merivesi houkutteli pulahduksille. Kuva: Kirsi.

Teltan pääsi rannalla pystyttämään tasaiselle nurmelle. Kuva: Kirsi.

Keskikesän aikaan aurinko keikkuu pohjoisella taivaanrannalla tuntitolkulla, joten ilta-aurinkoa sai Sandsvikslettalla seurata läpi pitkän yöhön taittuvan illan. Veikkailimme kellonaikaa, milloin aurinko tipahtaisi läheisten kukkuloiden taakse pois näkyvistä, mutta sitä hetkeä ei meinannut tulla koskaan. Kahden aikoihin luovutimme ja kömmimme makuupusseihin unimaskien keinotekoiseen pimeyteen. Yöaurinko oli käväissyt vain puolittain piilossa, ja palannut jälleen uutta päivää aloittamaan.

Sandviksletta — Keskiyön aurinkoa sai seurata Sandsvikslettan rannalla useita tunteja.

-Laura

Pohjois-Norja

Retkikohteita Pohjois-Norjassa

Sivupolkuja:

Toves Tradisjonsmat / Tove’s Traditional Food

Ørnfloyan retkipolku - AllTrails

Islanti kahdeksassa päivässä – Ring road & Länsivuonot

August 8, 2024

Tänä kesänä kävin toisen kerran tässä omaperäisessä saarimaassa. Seitsemän vuotta sitten vaelsimme Laugavegurin reitin, ja tällä kertaa kiersimme autolla Ring roadin ja Länsivuonot. Ajokilometrejä kertyi reilussa viikossa melkein 3000.

Road trippimme vaati huomattavan määrän etukäteissuunnittelua, koska emme halunneet tieten tahtoen tuhlata reissubudjettia viime hetken majoitusvarauksiin. Päätimme myös matkustaa pelkillä käsimatkatavaroilla, mikä toi omat lisähaasteensa kuvioon.

Lentojen siirtymisten, peruuntumisten ja muiden matkustusviivästysten takia jouduimme hieman typistämään reissumme kestoa ja karsimaan kohteita. Esimerkiksi Reykjavikin lähiseudun Golden circlen nähtävyydet jäivät kokonaan käymättä. Ring roadin kiertämiseen riittää hyvin viikko, mutta koska halusimme ehdottomasti käydä myös Länsivuonoilla, tuli kahdeksan päivän road trip -kokonaisuudestamme hieman hätäinen. Toisaalta reissuamme voisi kuvailla myös nähtävyyksientäyteiseksi – ja itkunaurukohtauksina useaan otteeseen purkautuneen väsymyksen takia myös hulvattomaksi.

lunni islanti — Lunnit pesivät kesäisin useilla rantakalliokielekkeillä eri puolilla Islantia.

Islannin luonnossa, kielessä ja hintatasossa on paljon samaa Norjan kanssa, mut silti jotain vielä vähän överimpää. Maasto on super karua, säätilat vaihtuvat tiuhaan ja tuulenpuuskat ovat tosi kiukkuisia.

Nähtävää todentotta riittää joka vuonolla ja ylängöllä. On vesiputouksia, kuumia lähteitä, jäätiköitä, tulivuoria, laavapeltoja, kraattereita, kanjoneita, kalastajakyliä, kirkkoja, basalttikallioita, GOTin kuvauspaikkoja, lunneja, islanninhevosia, lampaita, valaita, hylkeitä, lupiinipeltoja, tunturiunikoita – ja hiekkarantoja, joita on valkoisia, punaisia ja mustia.

Islanninhevosia juoksi vapaina niityillä ja laitumilla.

RETKIKOHTEITA RING ROADIN VARRELLA

Ring road eli ykkösitie kulkee saaren ympäri ja sen varressa on useita suosittuja nähtävyyksiä ja retkikohteita. Ring roadia kiertävien matkailijoiden valtava määrä oli ennakkoon tiedossamme, mutta silti tungos yllätti kaikista suosituimmissa kohteissa. Kuvistahan tietysti saa sen vaikutelman, että yksin saisi kulkea.

Hveririn & Námafjallin geoterminen alue pohjoisessa

Reitti: Hverir sijaitsee aivan parkkipaikan vieressä. Námafjall-vuorelle vievä keskivaativa rengasreitti on n. 2,5 km pituinen.

Parhaiten Islannin luonnosta jäivät mieleen geotermiset seudut pulppuavine mutalähteineen ja rikkikaasupurkauksineen. Maisemat näillä alueilla ovat karkkia silmille ja raaka-ainetta mielikuvitukselle, mutta hajuaistia ei mädäntyneeltä kananmunalta löyhkäävät tussahdukset helli. Se sama haju tunkee nenään myös suihkussa käydessä, sillä islantilaiset hyödyntävät ilmaisia kuumavesivarantojaan kotitalouksissa.

Aivan Ring roadin varressa, lähellä Akureyrin kaupunkia ja Mývatn-järveä sijaitseva Hveririn geoterminen alue oli täynnä höyryäviä fumaroleja, ja tyynenä lämpimänä kesäpäivänä sellutehtaankatkuinen haju alueella oli erityisen voimakas. Myös Námafjallin tuliperäisen “vuoren” päältä löytyi muutama pieni maankuoren purkautumisaukko.

Mývatn-järven ympäristössä on muuten paljon muutakin vulkaanista nähtävää, kuten valtavia pseudokraattereita ja laavakenttiä.

Fumaroli — Höyryävä fumaroli eli maankuoren purkautumisaukko.

Fjaðrárgljúfur-kanjoni etelärannikolla

Reitti: helppo sorastettu polku, edestakaisin yhteensä n. 3 km.

Fjaðrárgljúfur-kanjoni on yksi lukuisista Game of Thrones -fantasiasarjan kuvauspaikoista Islannissa. Hankalasti lausuttavan kanjonin läpi virtaa vähemmän vaikeasti lausuttava Fjaðrá-joki. Seudun maastossa on kaikessa vihreydessään myös ripaus englantilaisen nummimaiseman tunnelmaa.

Kahden kilometrin pituinen ja noin sadan metrin syvyinen kanjoni on todennäköisesti viimeisimmän jääkauden muovaama teos, kuten monet muutkin vaikuttavat maastonmuodot Pohjoismaissa.

Reynisfjaran musta hiekkaranta & Reynisdrangar-basalttikivimuodostumat

Reitti: pysäköintipaikalta rantaan on alle 100 m.

Reynisfjaran ranta ja Reynisdrangar-basalttitornit sijaitsevat Vík i Mýrdal -kalastajakylän liepeillä. Seutu on jälleen yksi Game of Thronesin kuvauslokaatioista. Suoraan merestä kohoaviin basalttitötteröihin liittyy myös useita paikallisia trollitarinoita.

Tämä kohde oli yksi ruuhkaisimmista kaikista käymistämme paikoista, eikä toisaalta ihmekään, sillä musta tuhkahiekka, mahtipontiset Atlanttin aallot ja rantaa kehystävät basalttikalliot muovaavat rannasta kiinnostavan kokonaisuuden.

Kuvista pois rajautuneet Gardar-kallioseinämä ja Hálsanefshellir-luola olivat tupaten täynnä ihmisiä. Laskimme, että rannalla oli tuona iltana meneillään jopa kolmet eri hääkuvaukset.

Atlanttilta puskevat valtavat aallot (sneaker waves) piiskaavat rantaa välillä niin voimakkaasti, että rannalla käveleminen on jopa hengenvaarallista. Infokyltit rannan parkkipaikalla ohjeistavat, että selkää ei kannattaisi koskaan kääntää merelle päin ja aaltoja on ylipäätään viisasta tarkkailla. Kylttien viereen on myös asennettu liikennevalot turisteja varten. Punainen valo kertoo aallokon olevan vaarallisen voimakas, ja silloin rannalle ei ole asiaa ollenkaan. Ennen rannalle menemistä onkin syytä lukea infokyltit huolella. Samat ohjeet löytyvät myös esimerkiksi Visit Iceland -sivustolta.

Reynisdrangarin basalttimuodostumat kohoavat suoraan merestä.

Jökulsárlón-jäätikkölaguuni & Diamond Beach

Reitti: pysäköintipaikalta laguunille ja rantaan on noin 100 metriä. Alueella on myös mahdollisuus kulkea n. 3 km pituinen rengasreitti.

Tämä kohde tuntui olevan vielä edellistäkin mustaa rantaa ruuhkaisempi, ja tien molemmin puolin sijaitsevat suuret parkkipaikat huokuivat lähes festaritunnelmaa ruokavaunuineen ja vessarivistöineen. Tungoksessa osa turisteista heittäytyi röyhkeiksi, eivätkä huomioineet kanssakävijöitä ollenkaan. Diamond beachin jääkimpaleiden kuvausvuoroistakin sai melkeinpä taistella.

Jökulsárlónin jäätikkölaguunin sulamisvesissä lilluvat jääkimpaleet ovat peräisin Euroopan suurimman jäätikön Vatnajökullin Breiðamerkurjökull-kielekkeeltä. Osa kimpaleista ajautuu jokivirran mukana merelle ja huuhtoutuu aaltojen mukana takaisin viereiselle Breiðamerkursandur-rannalle, jolle matkailumarkkinointi on antanut oivaltavan nimen Diamond beach.

Laguunilla ja jäätiköllä järjestetään myös veneily- ja jääluolaretkiä. Laguunissa tai rannalla uiminen on kiellettyä.

RETKIKOHTEITA LÄNSIVUONOILLA

Edellisiin massaturismikohteisiin verrattuna Länsivuonoilla vallitsi ihanan seesteinen ja kotoisa tunnelma. Rauhallisuuden hintana oli tietysti myös huomattavasti harvemmat ja hintavammat palvelut sekä huonompikuntoiset tiet.

Látrabjarg-lintukallio

Reitti: n. 1-7 km. Lintukallion reunaa kulkevaa loivasti ylöspäin viettävää polkua voi jatkaa niin pitkälle kuin huvittaa.

Kapea ja kuoppainen soratie vie maailman laidalle Euroopan läntisimpään pisteeseen, upeille kalliokielekkeille, joilla pesii kesäisin paljon merilintuja. Lintujen suuresta määrästä kertoi lokkien kirkunakonsertin lisäksi imelä linnunkakan haju, joka valtasi sieraimet heti kun nousimme autosta ylös. Eniten näimme ruokkeja, kiisloja, tiiroja ja lokkeja, mutta myös muutamat lunnit kävivät esittäytymässä.

Islannin suurimmalla lintukalliolla tuntui todella, että olisi ollut maailman laidalla. Jyrkät kallionseinämät laskeutuivat pystysuorina mereen ja kurkkiminen jyrkänteiltä sai jalat tutisemaan. Linnuille äkkijyrkät seinämät tarjoavat täydellisiä pesäkoloja, sillä naalit eivät pääse ryöstämään munia pesistä. Lunnit pesivät kalliolla vuosittain toukokuun puolivälistä elokuun lopulle.

Kohteessa ohjeistettiin kävijöitä pysyttelemään sopivan etäisyyden päässä kielekkeiden reunoilta, koska voimakkaan eroosion vuoksi ne voivat murtua alta. Monet matkailijat ryömivätkin vatsallaan lähelle reunaa kurkkimaan ja kuvaamaan pesiviä lunnipareja.

Dynjandi-vesiputous

Reitti: 1,5 km edestakainen keskivaativa merkitty polku putoukselle.

Dynjandi oli yksi monista vesiputouksista, joilla kävimme reissumme aikana. Islannissa näyttäviä fosseja nimittäin riittää melkeinpä joka kulman takana. Dynjandi oli käymistämme putouksista se kaikista massiivisin, vaikkakaan ei välttämättä kuvauksellisin.

Dynjandin sijaintiin Arnarfjörður-vuonolle saapuessamme tunsin kotoisan tuulahduksen: maisemat ja tunnelma olivat kuin suoraan Pohjois-Norjasta. Ilta-aurinko möllötteli merihorisontin yläpuolella yöttömän yön sävyin, eikä muita matkailijoita näkynyt kuin muutama hassu. Dynjandin kohina täytti äänimaiseman, kun vietimme vuorokauden viimeiset tunnit putousta ja vuonoa kuvaillen.

Dynjandilla ja monissa muissakin retkikohteissa oli retkeilyreittien kunnostus käynnissä.

MUUTA NÄHTÄVÄÄ LÄNSIVUONOILLA

Islannintunturiunikko (Papaver radicatum)

Ajellessamme Länsivuonojen ylänköteitä pistivät silmääni haaleankellertävät unikot, jotka kukkivat teiden varsilla. En olisi välttämättä kiinnittänyt tunturiunikoihin sen suurempaa huomiota, ellen olisi käynyt etsimässä kyseistä kasvia Ruotsin ja Norjan korkeilta tunturinrinteiltä. Oli hassua nähdä näitä harvinaisia tunturikukkia tienpientareita koristelemassa.

Naalit

Naalejakin saarella on – pääasiassa rannikolla eläviä, simpukoita ja muita mereneläviä syöviä napakettuja, eli vähän eri jengiä, kuin skandinaaviset sopuleita popsivat tunturinaalit. Naali on muuten Islannin ainoa petoeläin (ihmisen ja muutamien petolintujen lisäksi), sen metsästäminen on laillista ja parissa paikassa niitä on vangittu häkkeihin turistinähtävyyksiksi. Nykyisin Islannissa on onneksi myös naalinsuojelualueita, joista yksi tärkeimmistä eli Hornstrandir sijaitsee Länsivuonoilla. Emme ehtineet vierailla Hornstrandirin luonnonsuojelualueella, koska se olisi vaatinut reissuumme vähintään yhden kokonaisen lisäpäivän.

Ostin itselleni matkamuistoksi naalikirjan **Flateyrin** **kylän** vanhasta kirjakaupasta.

**Gamla Bókabúðin á Flateyri** / Vanha kirjakauppa Flateyrin kylässä.

HUOMIOITA AUTOTEISTÄ JA VUOKRA-AUTOISTA

Ring road eli ykköstie oli nyt kesällä 2024 pääosin todella hyvässä kunnossa ja lähes koko matkalta asfaltoitu. Ainoastaan idässä oli muutama hiekkatiepätkä. Sen sijaan Länsivuonoilla tiet olivat vaihtelevan kuntoisia ja osaa rempattiin parhaillaan.
Länsivuonoilla Ísafjörðurin kaupungissa on yksikastainen tunneli, jonka ajamiseen kannattaa keskittyä. Kaupungista poispäin ajavilla on väistövelvollisuus, koska levennykset on tehty vain sille puolelle tunnelia.
Ajoturvallisuutta matkallamme heikensivät lähinnä muut roadtrippailijat, jotka saattoivat pysähdellä keskelle tietä tai ajaa muuten vain hasardisti maisemia katsellen. Kuulimme myös, että jossain päin ykköstietä oli sattunut vakava kolari, kun mantereiden väliseltä lennolta suoraan auton rattiin hypännyt kuski oli nukahtanut kesken ajon.
Tavallinen katumaasturi osoittautui meidän tarpeisiimme passelilta menopeliltä. Maavaraa löytyi sen verran, että myös Länsivuonojen kuoppaiset pikkutiet tuntuivat mukavilta ajaa. Tavallisilla henkilöautoilla ei muuten saa ajaa sisämaan f-teillä. Niitä teitä varten tarvitaan nelivetomaasturi, ja mielellään myös kokemusta vastaavilla erämaateillä ajamisesta.
Ajopäivien pituuksia suunnitellessa kannattaa huomioida, että Länsivuonoilla ja idän mutkaisilla teillä ajaminen on todellisuudessa hitaampaa, kuin mitä Google Maps arvioi.
Tietulleja ei matkallemme osunut montaa. Tunneli läpi ajaminen Akureyrin lähellä maksoi 16 € / ajokerta.
Sadepäivinä hiekkatiepätkät likasivat auton ikkunoita myöten, mutta onneksi monilta huoltsikoilta löytyi ilmaisia pesupaikkoja.

Tie tunturiylängöllä matkalla **Seyðisfjörður-kalastajakylään**.

Auton pesua **Ísafjörðurin** kaupungissa, joka on tuttu mm. Hildur-kirjasarjasta. Kuva: Kaisa Kauppila.

-Laura