Ruskaretkiä

Syyskuu oli yhdellä sanalla kuvattuna ihana. Kaunis, tunnelmallinen ja rakkaiden ihmisten kanssa vietetty.

Syyskuu sisälsi myös pitkiä päiviä, unettomia öitä ja huomisen huolia. Mutta metsissä ja tuntureilla ne unohtuivat. Voi kun ne metsät ja tunturit myös kantaisivat näiden hankalien aikojen yli.

Metsäkanalintujen metsästys alkoi syyskuun puolessa välissä. Me aloitimme sen Kittilässä metsonpyynnillä.

Ruskaretkeily jatkui Ylläksen maisemissa etelän ystävän kanssa retkeillen. Alla olevat kuvat ovat Kukastunturilta.

Metsästyskausi jatkui Käsivarressa riekonpyynnillä.

-Laura

Ajatuksia matkailualan yrittäjyydestä

Koronavuosi ei todellakaan ole ollut järkevin vuosi aloittaa matkailualan yritystoimintaa, ottaa perheeseen toista koiraa ja muuttaa parisuhteessa erilleen, jotta molemmat voivat tahoillaan tavoitella omia unelmiaan – ja vieläpä unelmia, jotka eivät edes ole selkeitä, vaan ainoastaan intuition sanelemia suuntaviivoja.

Mutta niin vain on tullut tehtyä nuo kaikki, ja vaikka somen perusteella saattaisi vaikuttaa siltä, että asiat ovat menneet kevyesti omalla painollaan, niin sitä ne eivät totisesti ole tehneet. Asiat ovat kyllä menneet omalla painollaan, mutta toisinaan se paino on ollut raskas. Eikä se näyttäisi kevenevän vieläkään, kun seuraa uutisia Lapin matkailun tulevaisuuteen liittyen.

Kotimaan kesälomasesonki oli matkailuyrittäjille ikään kuin hengähdystauko koronasta ja nyt iltojen pimetessä synkkä todellisuus on taas arjessa läsnä jopa väkevämmin kuin keväällä. Jatkuva epätietoisuus sumentaa tulevaisuutta ja isoja päätöksiä täytyy tehdä kolikkoa heittäen.

Se Lappi, jonne muutin puolitoista vuotta sitten, on tämän lyhyenkin ajan kuluessa jo muuttunut. Tai sitten oma näkövinkkelini on muuttunut junantuoman lapinhullun alkuihastuksesta paljon arkisemmaksi. Kiireettömän, stressittömän ja leppoisan lappikuvani reunoille on koronan myötä ilmestynyt kyräilyä, aitoa ahdinkoa ja uupuneita sävyjä. Matkailuyrittäjät ovat väsyneitä ja huolissaan tulevasta. Monet ovat jo lopettaneet tai lopettelemassa toimintaansa. Osa pohtii, kannattaisiko laittaa lappu luukulle talven pääsesongin ajaksi ja jäädä odottelemaan parempia aikoja. Vai riittäisivätkö omat resurssit vielä kehitystyöhön, joka ehkä kantaisi turistittoman talven yli.

Vaikka elämänrytmi on pohjoisessa verkkaisempi, ei se missään nimessä ole synonyymi laiskottelulle. Etenkin nyt vaikeina aikoina Lapin yrittäjät venyttävät itseään äärirajoilleen päivästä toiseen eivätkä turhista marise, vaikka marisemisen aihettakin varmasti olisi. Solekko tehä -asenne ei aina enää riitä, kun toimintaympäristöä kutistetaan ja rajoitetaan.

Itse en ole päätoiminen yrittäjä, vaan teen matkailualan yritystoimintaa enemmänkin harrastuksena palkkatöiden ohella minimaalisilla riskeillä ja investoinneilla. Mutta olen seurannut lähietäisyydeltä, millaista palkkatöistä poisjääminen ja päätoimiseksi yrittäjäksi ryhtyminen on koronavuonna ollut. Helppoa se ei ole ollut ja ihailen suuresti kaikkia yrittäjiä, jotka ovat jaksaneet vastoinkäymisistä huolimatta puskea eteenpäin. Itsestäni ei ehkä olisi siihen. En ehkä pystyisi käsittelemään kaikkea sitä epävarmuutta ja niitä epätoivoisia hetkiä, joina pitäisi edelleen pystyä luottamaan itseensä ja osaamisensa arvoon, ja nähdä optimistisesti pidemmälle tulevaan, vaikka kalenteri on tyhjillään, laskuja rästissä eikä ole tietoa siitä, milloin seuraavat asiakkaat olisivat mahdollisesti tulossa.

Yrittäjän vapauden hintana on valtava vastuu, etenkin jos on jo onnistunut kasvattamaan toimintaansa niihin mittoihin, että on voinut palkata ensimmäiset työntekijät mukaan. Voin vain kuvitella sen kamalan tilanteen, kun on joutunut irtisanomaan tai lomauttamaan nämä työntekijät.

Onneksi koronan tuomat poikkeusolot ovat luoneet Tunturi-Lappiin ja laajemmin koko Lapin alueelle myös korvaamattomia yhteisöjä, joihin kuuluu yrittäjiä ympäri maakuntaa. Vertaistuki on nyt elintärkeää.

Kaikista uutisissa vilisevistä uhkakuvista huolimatta hyvää Yrittäjän päivää kaikille Lapin yrittäjille!

-Laura

Kuvat ovat Aakenustunturilta syyskuun alusta.

Sivupolkuja:

Pelkkänä Korvana - Tunturi-Lapin yritysten tuki poikkeusoloissa podcast

Retkeilyn tehoviikko Tunturi-Lapissa

Elokuu alkoi retkeilyn kannalta harvinaisen tehokkaasti, sillä ystäväni etelästä tuli kylään ja kiersimme viikon aikana monta suosittua retkeilyreittiä Tunturi-Lapin alueella ja piipahdimme myös Norjan puolella muutamassa kohteessa.

Särkitunturi Muoniossa

Reitti: 6 km edestakaisin / 2 h

Särkitunturi on pitkään ollut retkikohdelistallani, ja nyt ymmärrän miksi niin monet sitä suosittelevat: kauniit tunturimaisemat ovat helposti saavutettavissa leveää ja loivasti nousevaa soratietä kulkien.

Meidän retkellemme sattui lisäksi aivan upea tyyni ja lämmin kesäilta. Ja koska lähdimme matkaan iltaa vasten, ei ruuhkaakaan juurikaan ollut.

Särkitunturin huipulta avautuu tunturimaisemaa joka suuntaan: Pallastuntureille, Leville ja Ylläksen tuntureille. Huipulla pääsee halutessaan myös lampeen uimaan, mikä on harvinaista tunturien laella.

Huippu on myös sen verran tasainen ja laaja, että siellä mahtuu hyvin evästämään omassa rauhassa. Istahdimme nauttimaan evääksi vihersmoothieta. Smoothieta lipittäessäni ja maisemia ihastellessani meinasin jopa hieman herkistyä, kun mietin että pian nämä metsäiset tunturit tulisivat olemaan taas osa-aikaista lähiluontoani. Olen viimeisen vuoden aikana kaivannut metsää jopa tuskaisen paljon.

Lisätietoja kohteesta: Luontoon.fi - Särkitunturi

Taivaskeron kierros Pallaksella, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Reitti: 8 km rengasreitti / 4 h

Seuraavana päivänä kävimmekin sitten Pallastuntureilla, joiden siluettia olimme edellisenä iltana ihastelleet Särkitunturin päältä.

Olin käynyt Pallaksen Vatikurussa ja Taivaskerolla jo muutaman kerran aikaisemminkin, joten tällä kertaa keskityin katselemaan maisemia pelkästään omin silmin, enkä edes kaivanut kameraa repustani.

Lisätietoa kohteesta: Luontoon.fi - Taivaskeron kierros

Pikku-Malla, Mallan luonnonpuistossa Kilpisjärvellä

Reitti: 7 km edestakaisin / 3 h

Pikku-Mallan huiputus oli sopiva retki sateisena kesäiltana. Pikku-Mallan päältä näkee kauas Kilpisjärven ylle sekä Ruotsin ja Norjan tuntureille asti. Maisemat ovat huomattavasti jylhemmät kun metsäisten tunturien laelta.

Pikku-Mallan rinteessä oli kokonainen porotokka viettämässä iltaa kun kipusimme ylös huipulle.

Lisätietoa kohteesta: Luontoon.fi - Mallan reitit

Steindalsbreenin jäätikkö Lyngenin niemimaalla Norjassa

Reitti: 12 km edestakaisin / 6 h

Jos viikon muut retket tuntuivat kevyiltä iltakävelyiltä, niin tämä retki sai pohkeet nopeasti jumiin. Norjan puolella retkeillessä nousumetrejä kertyy runsaasti joka kerta, sillä retkireitit lähtevät hyvin usein nousemaan heti aluksi ylöspäin. Niin tekee myös tämä Steindalsbreenin jäätikölle johtava reitti.

Alkumatka on hapottavaa nousua melkein koko matkan Steindalshyttelle asti. Hytte sijaitsee noin puolessa välissä matkaa jäätikölle mennessä. Keittelimme hyttellä trangiaevästä, jotta jaksoimme jatkaa taas matkaa. Hytten voisi käsittääkseni myös vuokrata yöpymiseen ja sieltä löytyy myös tulipaikka.

Hytten jälkeen maasto onkin jo paljon helppokulkuisempaa eikä nousua ole enää niin paljon kuin alkumatkasta. Jäätikköä lähestyessä reitin varrelle osuu myös kaunis laakso, jossa oli tällä kertaa lampaita laiduntamassa. Lampaita ei muuten kannata mennä häiritsemään ainakaan koiran kanssa, sillä emolampaat voivat olla kovinkin suojelevaisia pikkuisiaan kohtaan. Muutoin määkijät vaikuttivat oikein leppoisilta tyypeiltä ja antoivat ohittaa polulla kun rauhakseen kuljimme.

Jäätikön reunaan saapuessamme huomasimme kyltit, jotka näyttävät kuinka 8000 vuotta vanha ikijäätikkö on vuosien aikana sulanut ilmaston lämmetessä. Jo neljässäkin vuodessa on sulanut valtava määrä jäätä.

Jäätikön sulamisvedestä muodostuvassa lammessa voi vaikka pulahtaa jos uskaltaa, mutta jäätikölle ei saa mennä kuin asiantuntevan oppaan seurassa.

Alkukesästä matkaan kannattaa varautua korkeavartisilla kengillä, sillä reitti on silloin vielä osittain lumen peitossa.

Lisätietoja kohteesta: Visit Lyngenfjord - Steindalsbreen glacier

Guolasjärvi (Guolasjávri) Norjassa

Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt Haltia aikaisemmin, joten päätimme lähteä tutustumaan siihen Norjan Guolasjärven kautta. Olimme googletelleet etukäteen, että Guolasjärvelle menevä tie on erittäin huonokuntoinen – ja niinhän se olikin. Birtavarren kylältä lähtevä 30 km pituinen yksityistie Guolasjärvelle on kapea, mutkitteleva, jyrkästi nouseva ja huonokuntoinen soratie, jota en itse lähtisi maavarattomalla autolla ajamaan ollenkaan.

Kyytejä Guolasjärvelle ja opastettuja päivävaelluksia Haltille tarjoavat onneksi monet paikalliset matkailuyrittäjät. Guolasjärveltä voi suunnistustaitoinen tehdä myös omatoimisen päiväretken Haltille. Haltille ei mene merkittyä reittiä ja maasto on kivikkoista ja vaikekulkuista, joten huiputusta suositellaan vain kokeneille vaeltajille. Matkaa kertyy noin 8 km suuntaansa. Guolasjärven ja Haltin lähistöllä ei ole myöskään kenttiä, joten jos jotain sattuu, on aikalailla oman onnensa nojassa.

Meillä oli nuoret koirat matkassa, joten retkemme tavoite oli vain kävellä pitkin Guolasjärven rantaa ja nähdä Halti sieltä käsin.

Retkemme tavoite saavutettiin eli pääsimme näkemään Haltin, tutkailemaan karua maisemaa Guolasjärven ympäristössä ja nauttimaan täydellisestä hiljaisuudesta. Haltin huiputan varmasti vielä joskus tulevaisuudessa.

Lisätietoja kohteesta: Visit Lyngenfjord - Halti hike

Kapea ja huonokuntoinen soratie Guolasjärvelle.

-Laura