Alkukesä kolmesti

July 1, 2022

Helsingissä toukokuun lopulla

Aloitin kesäni kaupungissa. Natulasillisten äärellä, kirjoihin uppoutuneena puistonpenkeillä. Ystävien seurassa häissä ja kolmekymppisillä. Perheen kanssa lähisukulaisen poismenoa surien.

Aloitin kesäni myös ruokarobottien kanssa samoja katuja kulkien. Aluksi pidin robotteja jännittävinä ohikulkijoina tulevaisuudesta. Roboihin kuitenkin tottui nopeasti, ja pikkuhiljaa aloin tuntemaan niitä kohtaan jopa sympatiaa. Inhimillistin niitä kuten inhimillistän eläimiäkin.

Pallas-Yllästuntureilla kesäkuun alussa

Jatkoin kesää pohjoisessa. Vietimme Lapin kesän ensimmäisen viikon ystäväni Jeminan kanssa Pallaksella patikoiden. Kiipesimme tuntureille keskiyön auringossa, pulahdimme juuri jäänsä jättäneissä tunturilammissa ja nautimme vielä toistaiseksi tyhjistä poluista.

Kilpisjärvellä kesäkuun puolivälissä

Alkukesä numero kolmosen koin muhkuraisilla kotikummuilla kiirunoiden ja kukkien seurassa. Kesäparatiisissa, jossa helleraja hipoo viittätoista astetta ja lumenviipymiä löytyy keskikesälläkin.

Paratiisin koivikoissa soi vielä alkusuven sävelet. Sinirinnat vasta aloittelivat tämän kesän hittipotpureitaan.

Lapinalppiruusut kukkivat tunturikasveista ensimmäisten joukossa heti lumien sulettua.

Käsivarren tuntureilla kasvukausi on muuten Euroopan lyhin, vain 100 vuorokautta. Se on jopa 80 päivää eteläistä Suomea lyhkäsempi – siksi kesäkin tosiaan tuntuu täällä huomattavasti lyhyemmältä.

Kilpisjärven kesäkeidas katoaa kangastuksen lailla yhtä nopeasti kuin ilmestyykin, joten siitä kannattaa nauttia melkeinpä kellon ympäri.

Retkikaveri Kirmeli-koiruus. Kuva: Kirsi Kiemunki

Lapinkuusio. Jotkut arktisen alueen alkuperäiskansat ovat käyttäneet lapinkuusion juuria ravintona.

Ruusujuuri. Arktisen alueen eri kansat ovat käyttäneet ruusujuurta voimia ja kestävyyttä parantavana rohtona.

Saanatunturilla — Kukkia kuvaamassa. Kuva: Kirsi Kiemunki

Lapinalppiruusu kukkii — Lapinalppiruusu

Kiirunat olivat alkukesästä paljon reviirivahdissa, ja niitä tapasi tuon tuosta kivien päällä kekkuloimassa, valtakuntaansa tarkkailemassa.

Pääsimme Kirsin kanssa todistamaan myös kiirunakoiraiden reviirimittelöä. Kiimaiset kukot tekivät ilmasta käsin hävittäjämäisiä syöksylentoja rakkakivikkoon. Mittelö jatkui hauskoilla askelkuvioilla, kun rinnakkain kurnuttavat koiraat kävelivät pitkin reviiriensä välistä rajaa. Kukot kumartelivat kesken kipittelyn ja välillä hypähtivät kasakkamaisia sähiseviä karkoitusloikkia toisiaan kohti. Tilanne raukesi ilmeisesti lopulta siihen, että tunkelilija päätti nöyrtyä ja poistua takaisin omalle reviirilleen.

Käsivarren erämaan suuntaan maisemat olivat alkukesästä vielä hyvinkin talviset ja osa järvistä vielä jääpeiton alla.

-Laura

Kiitos, talvi!

May 10, 2022

Kilpisjärvellä kirkas ja kova kevätvalo kirkuu vielä toistaiseksi muuttolintuja kovemmin. Kylmänvalkean valon tasaisuus takoo toimettomuutta, rohkaisee vitkuttelevaa talvea ja käskee kesän olla kiiruhtamatta.

Maatuiskut siirtelevät sitkeästi toukokuun tuoreita lumia. Trombin lailla pyörivät pohjoispuuskat ujeltavat kuruissa ja pahtojen seinämillä. Jäämereltä marssii loputon lumipyrypilvien paraati, joka polkee yhä uudelleen melkein jo kellon ympäri paistavan auringon eteen muodostaen sokaisevan kokonaisuuden.

Kiirunakukot kurnuttavat laikuittain sulavan lumiaavikon pälvillä parittelukumppania kutsuen. Suvilumi ei pakkaslumen tavoin ime itseensä ääniä vaan kaiuttaa kanalintujen kiimaisia käkätyksiä hangenkuorilla.

Porotokat ovat palanneet tunturista.

Sukset on laitettu nojaamaan varaston seinää vasten.

Tunturikeskukset ovat ankeina. Ladut ja kadut hiljentyneet. Elämänjanoiset lomailijat ovat vaihtuneet sulavien hankien alta paljastuviin kaljatölkkeihin, jotka tyhjiksi lypsettyinä kierivät pitkin kylänraittia.

Puoliksi tyhjentynyt olo on itselläkin talven jälkeen.

Onneksi tiedän nyt jo kokemuksesta, että kesä lopulta tulee tännekin. Muuten voisi todenteolla alkaa ahdistaa.

Ensikosketusta kesään on lähdettävä jälleen etsimään etelämpää. Rannikolta. Kaupungin mukulakivikaduilta. Puistonpenkeiltä. Kahviloista, kirjastoista ja kuppiloista. Entisessä elämässäni kovin tavanomaisista paikoista, joista on nyt tullut jopa vähän vieraita, jännittäviäkin.

-Laura

Hankikanto

Kevättalven hiihtoretkiä ja havaintoja

Kevättalven lintuhavaintoja

April 27, 2022

KOSKIKARA 13.3. Muoniossa

Koskikarat talvehtivat jokien sulapaikoilla ja niitä voikin nähdä sukeltelemassa koskissa ja nivoissa jopa sydäntalven pakkasilla. Tämä maaliskuisessa ilta-auringossa paistetteleva kara piti meille näytöksen sukellustaidoistaan ja moniäänisestä laulustaan. Kirkas sointi kuulosti siltä kuin laulajia olisi ollut useampikin kuin tämä pikkuinen varpuslintu.

Koskikara on maailman ainoa sukeltava varpuslintu. Se kauhoo siivillään vauhtia vedenalaisessa maailmassa ja pystyy sukeltamaan jopa kuuteen metriin. Mikä hämmästyttävintä, kara kykenee jopa kävelemään veden pohjassa kumartamalla eturuumiinsa niin kyyryyn, että virtauksen voima pitää linnun pohjassa.

Rannalta käsin koskikara tutkailee pinnanalaisia saaliitaan silmillään; siksi se viihtyy kirkkaiden virtavesien äärellä. Toukan tai muun ravinnoksi kelpaavan hyönteisen havaitessaan kara syöksyy nokka edellä ketterästi veteen.

Muuttolintujen saapuessa meille kesäksi, karat vastaavasti suuntaavat ulkomaille pesimäpaikoilleen, esimerkiksi Ruotsin tai Norjan vuoristoseuduille virtaavien vesien varteen. Koskikara on muuten myös Norjan kansallislintu.

URPIAINEN 24.3. Käsivarressa

Urpiaiset lähtivät viime syksynä Kilpisjärveltä melkeinpä viimeisinä muuttolintuina ja palasivat nyt keväällä ensimmäisten joukossa. Joskus urpiaiset kuulemma myös talvehtivat Suomessa. Urpiaiset pesivät runsaslukuisina Lapin tunturikoivikoissa, ja linnun nimi viittaakin joidenkin lähteiden mukaan koivujen urpuihin. Ulkonäöltään urpiaisen tunnistaa helpoiten karmiininpunaisesta otsalaikusta ja nokan alapuolisesta leukaparrasta. Urpiaisen talvipuku on hyvin vaalea, ja joillakin sivuistoilla ja lintukirjoissa puhutaan vaaleasta ja viiruttomasta tundraurpiaisesta urpiaisen pohjoisena sisarlajina.

Urpiainen ei laulutaitojensa puolesta mielestäni lukeudu kauniiden lurittelijoiden joukkoon, mutta sen tulittava viserrys ja kimakat vislaukset ovat helposti tunnistettavia.

KIIRUNAKUKKO 2.4. Kilpisjärvellä

Kiiruna ei ole muuttava tai vaeltava lintu vaan yksi harvoista siivekkäistä, joka myös talvehtii kotituntureillaan. Kiiruna on itse asiassa ainoa lintu, joka kykenee talvehtimaan jopa Huippuvuorten arktisessa ilmastossa.

Tämän kyseisen kiirunan kuvaaminen keväthangilla oli minulle merkittävä hetki, sillä en ollut aikaisemmin nähnyt uroskiirunaa talvipuvussa musta naamio kasvoillaan.

Olimme kotitunturin rinteessä levähtämässä kipuamisen jälkeen, kun kiirunakukko ilmoitti itsestään tunnistettavalla narinallaan – aivan kuin se olisi tiennyt että olimme tulossa kuvaamaan sitä. Lintu poseerasikin hetken monissa eri asennoissa eri taustoja vasten, mutta kyllästyi lopulta linssiludeiluun ja kipitti jatkamaan ruokailua omiin oloihinsa.

PULMUNEN 10.4. Äkäslompolossa

Pulmusten saapuminen pohjoiseen on takuuvarma kevään merkki; jopa pulmusen laulu kuulostaa minusta erittäin keväiseltä. Pulmuset muuttavat kesäksi Tunturi-Lapin paljakoille pesimäpuuhiin ja saapuvat näille leveyksille maalis-huhtikuun tienoilla. Tämän pulmusyksilön näin Äkäslompolossa. Monesti pulmusia tapaa isoissa parvissa, mutta tämä kaveri oli ruokailemassa yksikseen.

Pulmunen on maailman pohjoisin varpuslintu, joten se selkeästi viihtyy arktisella alueella, kylmissä olosuhteissa. Pulmunen onkin yksi ilmaston lämpenemisen mahdollisista uhreista.

PYY 20.4. Äkäslompolossa

Pyy on metsäkanoistamme pienikokoisin, mutta höyhenpuvun väritykseltään se ei mielestäni jää ollenkaan muiden kanalintujen varjoon. Yllätyin kuinka värikäs ilmestys metsän siimeksestä hiippaili esille. Pyihin ei ihan joka päivä törmää, sillä ne tykkäävät piileskellä tiheissä metsissä. Tämänkin pyypariskunnan havaitsimme ensin kuuloaistilla: pyykukon korkea vihellys kantautui tiheän metsikön laidalta. Jäimme aloillemme seuraamaan, kun pyyt vilahtelivat puidenrunkojen lomassa. Lopulta hieman kiihtyneen oloinen koiras kipitteli näkösälle otsatöyhtö pystyssä törröttäen.

-Laura

Lapin linnut

Lintuhavaintoja Lapista