Blogi - Kiertoreitti

Saanatunturin retkeilyreitti: n. 8 km janareitti edestakaisin, kulkuaika n. 4–6 h

Kilpisjärven ykkösretkikohteeseen Saana-tunturille (pohjoissaameksi Sáná) voi kivuta myös talvisin. 1029 metriin merenpinnasta kohoavalla Saanalla talviretkeillessä kannattaa kuitenkin kiinnittää erityishuomiota turvallisuuteen. Esimerkiksi kovassa tuiskussa ei huiputtamista kannata lähteä edes kokeilemaan, sen verran ankariksi olosuhteet tunturin viimaisella huipulla helposti käyvät. Pienimuotoiset lumivyörytkään eivät jyrkkärinteisellä Saanalla aivan tavattomia ole, etenkin kun ilmastonmuutos on tehnyt nykytalvien lumipeitteen rakenteesta epävakaampaa.

Maisema Saanalta — Syystalven ensilumien aikaan Saanan reitille ei yleensä tarvitse vielä lumikenkiä, mutta sydäntalvella voivat lumikengät tulla tarpeeseen.

Vuosittaisia käyntejä Saanalle kertyy jopa 20.000, joten reitti tunturiin tamppautuu talvisinkin usein lumikenkäilijöiden jäljiltä kantavaksi. Saanan sulan maan polku on kulunut jo leveäksi valtaväyläksi, jota on myös kestävöity sorastuksilla ja kiviportailla. Tällä lokakuisella retkellä laskimme hennon lumihunnun alta pilkottavien kiviportaiden määrän: yhteensä 251 porrasta Mallan luonnonpuiston parkkipaikalta lähtevällä merkityllä reitillä. Nousumetrejä reitille kertyy jopa 550, mutta kiviportaat ja osittaiset sorastukset onneksi helpottavat hieman kiirunakukkulalle kiikkumista.

Kiiruna — Angry bird -kiiruna lumikenkinäkin toimivien talvitöppöstensä kera.

En ole pitänyt lukua montako kertaa olen käynyt Saanalla eri vuosina ja vuodenaikoina, mutta puhutaan kuitenkin useista kymmenistä. Saanalla käynti on melkeinpä joka kerta omanlaisensa elämys. Tuntuu kuin piipahtaisi hetken verran jossain toisessa maassa. Lämpotila-asteetkin laskevat nousumetrien mukana, joten retki Saanalle tuntuu usein myös käynniltä talven todellisessa valtakunnassa. Erityisesti alkukesästä ja syksyisin eron huomaa selkeästi, sillä hanskoja, pipoa ja kevytuntsikkaa ei koskaan tule pakattua turhaan retkireppuun; huipulla ne päätyvät poikkeuksetta joka kerta käyttöön.

Saanan retkeilyreitti — Kuva: Kaisa Kauppila

Lisää Kilpisjärven päiväretkikohteita löytyy nyt myös kirjoittamastani ja kuvaamastani Kilpisjärvi Halti -retkeilyoppaasta (Karttakeskus, 2024).

-Laura

Kilpisjärvi

Päiväretkikohteita Kilpisjärvellä

Reitti: Kilpisjärvi–Saarijärvi–Kuonjarjoki–Meekonjärvi–Urtashotelli–Lossujärvi–Didnujoki, noin 65 km

Kesto: 3–5 päivää. Kovien sade- ja tuuliennusteiden vuoksi kiiruhdin reitin kolmessa päivässä, koska en halunnut jäädä avotunturiin testaamaan mieleni sateenpitävyyttä. Normaalisti päivämatkani vaelluksilla ovat 10–15 km.

Tämä ensimmäinen yksinvaellukseni oli niin mieleenpainuva kokemus, että aivan varmasti tulee lähdettyä toistekin. Muutaman lepopäivän jälkeen olenkin jo alkanut taas tutkailemaan karttaa ja pohtimaan hieman lyhyempää ruskavaellusta jollekin tulevan syksyn viikonlopuista.

Yksinvaellus Käsivarsi — Kolmantenakin vaelluspäivänä vielä hymyilytti, vaikka kroppa alkoi olla jo väsynyt.

Ennen reissua olin kuvitellut, että yksin kulkiessa tulisi ajateltua aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja jotain jopa ulkoavaruuden reunoilta. Todellisuudessa vaellustranssi oli syvempi ja ajatusten määrä jopa vielä vähäisempi kuin seurassa – kävely oli tällä kertaa täyttä meditaatiota.

Kolmen päivän aikana satunnaisten vastaantulijoiden tervehtiminen ja muutamat vaellusreitistä vaihdetut lauseet olivat ainoita sosiaalisia tilanteita. Puuttuvalle patikkatoverille ei voinut päivitellä maisemien upeutta tai reissun haastavia hetkiä. Välillä lipsautin havainnon tai pienen kivikkoturhautumisärripurrin ääneen, mutta kuulolla olivat lähinnä kirkuvat tunturikihut ja piekanat.

Tunneliteltta on puuttomassa ja usein tuulisessa Käsivarressa kupolitelttaa fiksumpi valinta.

Yleensä en tunturissa kaipaa oman seurueen lisäksi edes vilausta muista ihmisistä, mutta tällä kertaa muiden vaeltajien läsnäolo kaukaisuudessa etenevinä rinkkoina, kengänjälkinä mutaisilla poluilla ja telttoina tupien pihapiirissä toi turvan tuntua. Käsivarressa riittää kulkijoita kesäisin, joten totaalisen yksinäisiä hetkiä oli lopulta vähän.

Maasto oli minulle osan matkasta entuudestaan tuttua ja rinkan ponnistin selkään kotiovella, joten välillä tuntuikin, että olisin ollut vain tavallista pidemmällä päiväretkellä. Toki jos nilkka olisi nyrjähtänyt tai joku varuste hajonnut, olisi fiilis ollut varmasti täysin toinen. Mukana kulkeva satelliittipuhelin antoi kuitenkin mielenrauhaa.

Ensimmäisen päivän taivalluksen jälkeen päätin puristaa reissun kolmen päivän vähemmän sateiseen säärakoon, joten mihinkään ylimääräiseen ei tällä vaelluksella jäänyt aikaa. Kaikki tunnit kuluivat kävellessä, syödessä tai nukkuessa. Olin ladannut puhelimelle äänikirjan offlineen, mutta en kertaakaan ehtinyt edes miettiä sen kuuntelemista. Iltaisin teltan pystytyksen, RealTurmat-pussipöperöiden popsimisen ja vaelluspäiväkirjan kirjoittamisen jälkeen olin valmis sujahtamaan makuupussiin, jossa uni tuli nopeasti.

Sadeaamun puuroaamianen valmistui kätevästi teltan absidin suojassa.

Vaeltamista yksin ei voi suositella ensimmäiseksi vaelluskokemukseksi eikä varsinkaan Käsivarren haastavassa maastossa. Itse olin ennen tätä patikkaa tehnyt useita pidempiä vaelluksia seurassa ja lukemattomia päiväretkiä ja yön yli -retkiä Käsivarressa eri vuodenaikoina.

Loppuun vielä muutama vinkki yksinvaellusta suunnitteleville retkeilijöille.

Jos lähdet vaellukselle yksin

Kerro reittisuunnitelmasi etukäteen jollekin läheiselle tai luontokeskuksen asiakaspalveluun. Muista myös ilmoittaa paluusi maastosta.
Tee oma turvallisuussuunnitelma eri skenaarioiden ja varasuunnitelmien kera ja varaa mukaan riittävät ea-varusteet.
Ota mukaan satelliittipuhelin, jolla voit tarvittaessa hälyttää apua. Satelliittiviestintälaitteella voi myös viestittää iltaisin kotiin vaelluksen etenemisestä.
Juttele muille vaeltajille tuvilla ja tauoilla: vaihda tietoja jo kulkemastasi reitistä ja kysele edessä olevasta. Näin saat ajantasaisimmat tiedot reitin ja palveluiden tilanteesta. Myös tieto muiden vaeltajien kulkemisesta samalla reitillä auttaa henkisesti, vaikkei heitä näkisikään kuin iltaisin leiripaikalla.
Jos jännitys tai pieni pelkokin hiipii mieleen, keskity tekemiseen: kävelemiseen, luonnon tarkkailuun, teltan pystyttämiseen, ruuanlaittoon ja vaelluspäiväkirjan kirjoittamiseen, niin mielen möröt yleensä kaikkoavat. Voit myös ladata ennen vaellusta puhelimeen äänikirjan tai podcasteja offlineen, jolloin niistä saa tarvittaessa täytettä yksinäisimmille hetkille.
Retkiruoka kannattaa olla painoltaan mahdollisimman kevyttä ja helposti valmistettavaa. Esimerkiksi hintavat, mutta eurojensa arvoiset RealTurmatin retkiruuat ovat yksin vaeltaessa käteviä, koska ne ovat ravintosisällöltään riittäviä, mutta painavat vähän. Ne eivät myöskään vie rinkasta liikaa tilaa, ja niiden valmistamiseen riittää veden kiehauttaminen. Samalla saa keitettyä kätevästi juomavettä juomapulloon eikä retkikattilaakaan tarvitse tiskata.

-Laura

Vaellukset

Vaelluskohteita Lapissa