KARAMELLIKELIT JA TYKKYLUMET
Kun kaamos kääntyi syvimmän pimeyden jälkeen kohti valoa, alkoi taivaanrantaan maalautua kauniita pastelliväriteoksia heti vuoden alun kunniaksi. Taivaan taideteoksiin kun lisäsi vielä tykkylumien koristelemat puut, ei voinut muuta kuin hihkua ilosta kaiken kauneuden keskellä.
Pastellikarkkikuvia ja viime talven tykkylumiretkiä:
Karamellikelejä kaamoksen lopulla
Alkuvuoden mietteitä Lommoltunturilla
Tykkylumiretki Kuertunturille paukkupakkasessa – Retkipaikka
Kuva: Jonna
HANKIHIIHDOT JA HALOILMIÖT
Sydäntalven kovien pakkasten jälkeen aurinko alkoi taas lämmittää ja hankiaiset saapuivat pohjoiseen. Kauniita haloilmiöitä ilmestyi taivaalle hankihiihtäjien iloksi. Kirjoitin ylös ajatuksiani hiihtämisestä.
METSÄLOMA MUONIOSSA
Vietin maaliskuussa pidennetyn viikonlopun määlomaa Muoniossa. Luin kirjoja ja retkeilin vanhoissa metsissä.
Kuva: Jonna
HUHTIKUUN PIENI HIIHTOVAELLUS
Talvitelttailu ja ahkion kanssa hiihtäminen olivat molemmat minulle entuudestaan tuntemattomia juttuja vielä kuluneen vuoden alussa. Ensimmäinen talvivaelluksemme viime huhtikuussa oli ikimuistoinen pieni patikka Käsivarren erämaan reunoille. Luulenpa suuntaavani hiihtovaelluksille vielä tulevaisuudessakin.
Hiihtovaelluksen retkikertomus kokonaisuudessaan:
Ensimmäinen talvivaellus: Yhden yön hiihtoretki Käsivarressa
Kuva: Kirsi
RIEKKOJEN SOIDIN
Riekkojen soidin alkoi aikaisin kevättalvella ja päättyi lumien sulamiseen. Oli hienoa päästä seuraamaan soidinmenoja keväthangilla ja kuulla kun riekkokoiraiden päkätykset ja kopek-kopek-soidinääntelyt kaikuivat tuntureilla ja metsissä.
ALKUKESÄN LINTU- JA KUKKARETKET
Alkukesästä lintujen kevätmuuton ja soitimen seuraaminen olivat minulle uusia juttua, ja innostuinkin linturetkeilystä aivan uudella tavalla. Lintujen lisäksi myös tunturikasvit ja -kukat kiehtoivat menneenä kesänä.
Kesän lintu- ja kukkaretkiä:
Suokukkojen soidinmenojen seuraaminen oli komeaa katseltavaa.
Lapinalppiruusu on harvinainen pikkuruinen tunturikukka.
YÖTTÖMÄN YÖN TUNTURIRETKET
Ihastuin tänä kesänä valtavasti keskiyönauringon kellertävään lempeään valoon, enkä malttanut öisin juuri nukkua, vaan kipusin ilta toisensa perään yksin ja ystävien seurassa tunturiin etsimään harvinaisia kasveja ja hämmästelemään yöttömän yön valoa.
Keskikesän yöllisiä tunturiretkiä:
LOPPUKESÄN VIIPYILEVÄ VALO JA KUUKKELIEN PALUU
Yöttömän yön päättymisen jälkeen alkoi luonto valmistautua vauhdikkaasti syksyyn ja kasvi toisensa perään vaihtoi vihreät kesävärinsä ruskapukuun. Muuttolinnutkin valmistautuivat etelään lähtöön. Kuukkelit vastaavasti ilmestyivät havumetsien suojista kesän lopulla pihapiireihin ihmisten ilmoille. Tein kuukkelien kanssa tuttavuutta aikaisempia vuosia enemmän, ja opin samalla, että kuukkelit viettävät koko elämänsä saman kumppanin kanssa.
Sinirintapoikanen
Kuukkeli
Kuva: Kirsi
RUSKARETKET JA RIEKOSTUS
Ruska oli tänä syksynä taas upea! Olin säästänyt yhden kesälomaviikon syksylle, jotta ehdin nauttimaan ruskasta kunnolla.
Ruska- ja riekkoretkiä:
Ruskalomailua mäntyrajalla, Kilpisjärvellä ja Norjan Lyngenissä
LOPPUSYKSYN KIIRUNAKOHTAAMISET
Loppusyksystä törmäsin kiirunoihin useammallakin iltaretkellä. Hauskoja otuksia nämä kivikkoisten tunturien kanalinnut.
ENSILUMIEN TULO POHJOISEEN JA SUPPISREISSU ETELÄÄN
Lokakuu on eräänlaista välikautta pohjoisessa, mutta vuosi vuodelta myös lokakuu sykähdyttää minua enemmän ja enemmän. Pohjoisen lokakuuhun kuuluvat kuran sijasta kuura, hämyinen usva ja persikkainen valo. Omaan lokakuuhuni sisältyy myös jo perinteeksi muodostunut etelän reissu ja suppilovahveroiden keruu – niin myös tänä syksynä.
TUNTURIRETKET SATUMAAILMASSA
Kaamos on tänä vuonna ollut erityisen kylmä: kolmenkympin pakkaspäiviä on ollut lukuisia. Kylmyys kulkee usein käsikädessä kauniiden kirkkaiden kelien kanssa, joten näppien ja poskien kohmeisuudesta huolimatta suuntasin useina pakkaspäivinä tunturiin hiihtäen tai patikoiden. Näin jälleen riekkoja, jotka olivat vaihtaneet höyhenpeitteensä talven kokovalkoisiin.
PIMEÄRETKET
Talvipäivänseisaus (tänä vuonna 21.12.2021) on vuoden lyhkäsin ja pimein päivä. Talvipäivänseisauksen ympärillä kaamoskin on syvimmillään ja kaamosväsymys meinaa usein ottaa ohjat arjesta. Tänä vuonna löysin kaamosväsymykseen uuden lääkkeen: kuutamokävelyt ja pimeäretket.
Luontokohokohtien lisäksi – tai ehkä jopa niiden vuoksi – tämä vuosi on ollut minulle henkisesti käänteentekevä, sillä tunne kodista täällä pohjoisessa on vahvistunut.
-Laura